Mietin tässä keskusteltuani ystäväni kanssa kummiudesta. Olemme molemmat vasta nuoria, 21-vuotiaita. Minulla on kolme kummilasta, 6, 4 ja puolivuotiaat. Juttelimme kaverini kanssa siitä, kuinka usein ja miten muistamme kummilapsiamme. Kaverini sanoi, että hän muistaa 4-vuotiasta kummipoikaansa synttäreinä laittamalla äitinsä ostaman lahjan korttiin nimensä. Joskus hän käy kylässä, mutta ei suuremmin kysele kummipojan kuulummisia.
Tuntuu, että lapsen vanhempien suhtautuminen on itselleni tärkein asia siinä, miten lapseen tulee pidettyä yhteyttä. Itse ostan aina kummilapsille synttäri ja joululahjat, käyn synttäreillä ja muistan nimipäivät. 4-vuotiaan vein ekaa kertaa elokuviin, 6- ja 4-vuotiaita olen vahtinut ja hoitanut paljonkin. Se on jotenkin itsestään selvyys. Tietenkin sitä mieluummin käy kylässä, mitä paremmin lapsen vanhemmat minuun suhtautuvat ja pyytävät kylään. Aina ei viitsi tuppautua väkisin...
Kolmas kummilapsi on puolivuotias ja muistan myös puolivuotispäivää pienellä lahjalla. Kyselen vauvakuulumisia parin-kolmen viikon välein ja aina neuvolakuulumiset. Vauvan vanhemmat lähettävät sähköpostitse kuvia ja kertovat edistyksistä.
On mukavaa olla kummilasten elämässä läsnä ja toivon, että kun he kasvavat, saisin olla heidän elämässään mukana.
Itse petyin kahteen kummiini, varsinkin mitä vanhemmaksi tulin.
Minulla on neljä kummia, pariskunta (joiden lapsen kummi olen) ja kaksi "yksinäistä kummia".
Nämä "yksinäiset" kummit, nainen ja mies, eivät juurikaan pitäneet suuremmin yhteyttä, kun olin lapsi/nuori, kummitädiltä tuli synttäreinä kortti ja seteli, jouluna sama juttu. Kerran vuodessa puhelinsoitto, rippijuhlissa ja yojuhlissa hän kävi. Äitini mukaan hän vaati päästä kummiksi. En juurikaan voi sanoa tuntevani häntä. Yritän pitää yhteyttä, mutta vastakaiku on huonoa.
Toisen "yksinäisen" kummin, miehen tajusin olevan kummini vasta ehkä 12-vuotiaana luettuani vauvakirjaani.
Itse aina olen kiittänyt kummejani lahjoista tms. Muistan myös itse kummieni syntymäpäivät ja jouluisin laitan pienet paketit. Tuntuu paremmalta muistaa edes jotenkin, ovathan he olleet kuitenkin läsnä ja itse muistaneet, ainakin pariskuntakummini.
Kun itse saan talvella lapsen, aijon valita kummit huolella. En halua tehtävään sellaisia, joiden en luule pitävän yhteyttä tai olevan kiinnostuneita lapsesta. Kiinnostus lasta kohtaan on ainakin itselleni tärkeintä.
Tuntuu, että lapsen vanhempien suhtautuminen on itselleni tärkein asia siinä, miten lapseen tulee pidettyä yhteyttä. Itse ostan aina kummilapsille synttäri ja joululahjat, käyn synttäreillä ja muistan nimipäivät. 4-vuotiaan vein ekaa kertaa elokuviin, 6- ja 4-vuotiaita olen vahtinut ja hoitanut paljonkin. Se on jotenkin itsestään selvyys. Tietenkin sitä mieluummin käy kylässä, mitä paremmin lapsen vanhemmat minuun suhtautuvat ja pyytävät kylään. Aina ei viitsi tuppautua väkisin...
Kolmas kummilapsi on puolivuotias ja muistan myös puolivuotispäivää pienellä lahjalla. Kyselen vauvakuulumisia parin-kolmen viikon välein ja aina neuvolakuulumiset. Vauvan vanhemmat lähettävät sähköpostitse kuvia ja kertovat edistyksistä.
On mukavaa olla kummilasten elämässä läsnä ja toivon, että kun he kasvavat, saisin olla heidän elämässään mukana.
Itse petyin kahteen kummiini, varsinkin mitä vanhemmaksi tulin.
Minulla on neljä kummia, pariskunta (joiden lapsen kummi olen) ja kaksi "yksinäistä kummia".
Nämä "yksinäiset" kummit, nainen ja mies, eivät juurikaan pitäneet suuremmin yhteyttä, kun olin lapsi/nuori, kummitädiltä tuli synttäreinä kortti ja seteli, jouluna sama juttu. Kerran vuodessa puhelinsoitto, rippijuhlissa ja yojuhlissa hän kävi. Äitini mukaan hän vaati päästä kummiksi. En juurikaan voi sanoa tuntevani häntä. Yritän pitää yhteyttä, mutta vastakaiku on huonoa.
Toisen "yksinäisen" kummin, miehen tajusin olevan kummini vasta ehkä 12-vuotiaana luettuani vauvakirjaani.
Itse aina olen kiittänyt kummejani lahjoista tms. Muistan myös itse kummieni syntymäpäivät ja jouluisin laitan pienet paketit. Tuntuu paremmalta muistaa edes jotenkin, ovathan he olleet kuitenkin läsnä ja itse muistaneet, ainakin pariskuntakummini.
Kun itse saan talvella lapsen, aijon valita kummit huolella. En halua tehtävään sellaisia, joiden en luule pitävän yhteyttä tai olevan kiinnostuneita lapsesta. Kiinnostus lasta kohtaan on ainakin itselleni tärkeintä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinun toimintasi kuulostaa hyvinkin ihailtavalta! Huomaa, miten välität kummilapsistasi ja haluat viettää aikaa heidän kanssaan. Itse mietin 3,5kk vanhan kummina, miten onnistun luomaan häneen lämpimän, molemminpuoleisen siteen. Nyt muutan onneksi lähemmäksi hänen perhettään, joten voin olla esim.lapsenvahtina. Tilanne on siten hyvä, että kummilapseni vanhemmat pitävät myös yhteyttä minuun lähettämällä kuvia yms. Silti stressaan kovasti, miten onnistun suhteessani häneen.
Meillä on mieheni kanssa viisi omaa ja kuusi kummilasta.
Viisi kummilapsista on 19-26 -vuotiaita, ja nuorin on 11-vuotias.
Etenkin kahden vanhemmat kohdalla hoidimme kummisuhdettamme niin, että olimme näiden lasten kanssa tosi paljon. Otimme heidät lomareissuille mukaan, uimaretkille, ja kelkkamäkeen. Myös lapsenvahteina olimme suht usein.
Meillä ei ollut vielä omia lapsia silloin.
Kolme seuraavaa ovat omien lastemme ikäsiä. Lapset leikkivät keskenään, kun kyläilimme toistemme luona. Ja aika usein kyläilimmekin, koska asumme kaikki samalla paikkakunnalla. Joskus joku näistäkin pääsi mukaamme matkustellessamme.
Nuorin on meillä silloin tällöin viikonloppukylässä, ja kesäisin muutamia päiviä.
Oman perheemme kasvettua ei ole mahdollisuutta matkustella enää niin paljoa, eikä autoomme mahdu "ylimääräisiä".
Kaikkien syntymä-, ja nimipäivillä on aina käyty (20 ikävuoteen asti). Rippijuhlat, ylioppilasjuhlat ja muut valmistujaisjuhlat on tietenkin muistettu. Ja yhteyttä pidetään edelleen, puolin ja toisin.
Lahjoja emme ostele ihan muuten vaan. Mielestämme yhteydenpito ja yhdessäolo ovat tärkeämpiä.
On tosi mukavaa, kun vanhemmatkin kummilapset soittelevat meille ja piipahtavat kylässä, vaikka heistä ei kukaan asu ihan lähipaikkakunnilla.
hän pääsi juuri ripille. kun hän syntyi, ei minulla ollut omia lapsi ja oli vähän liiankin höpsähtänyt, hankin älyttömiä lahjoja liian pienelle. sitten se järkiintyi synttäri ja joululahjoihin (saan myös häneltä) ja muuten vaan yhteydenpitoon.
kun hän aloitti ekaluokan, ostin hänelle vähän arvokkaamman kultaiset kaulakorun. samoin yläaseteelle menoa muistin myös aika hintavalla kultaisella rannekorulla. tietysti ostin myös rippiristin.
viime vuosina, kun hän on ollut vanhempi, olen kerännyt hänelle hopeisia aterimia. eli olen ostanut kerralla 6 kpl hopeisia veitsia ja haarukoita ja antanut sitten aina yhden lahjaksi kaiverruksen kera.
en aio lopettaa muistamista ripillepääsyyn, ei ole mitään syytä siihen.
tämän tytön äiti on myös oman tyttöni kummi ja hoitaa "velvollisuutensa" mallikkaasti. poikani kumminvalinta ei ole ollut yhtä onnistunut ja poikani onkin katkera, kun sisaren kummi muistaaja on läsnä hänen kumminsa ei juuri koskaan.
Oma kokemukseni on että niiden perheiden kummilapsiin on tullut pidettyä yhteyttä joihin muutenkin olisin yhteyksissä.Varsinkin kun lapsi on pieni ei häneen voi noin vaan pitää yhteyttä,ei voi soittaa että tulempa käymään,mennäänkö yhdessä ulos.Kyllä asiat pitää sopia vanhempien kanssa.Jotenkin tämä kummilapsi jonka vanhempiin ei ole muuta yhteyttä kuin kummius jää kovin kaukaiseksi,nimenomaan hänen kummina olen kokenut olevani vain lahjakummi.Toisiin kummilapsiin joiden vanhempiinkin olen ollut yhteydessä koko ajan on paljon läheimmät välit. Oman lapseni kummina on hyvä ystäväni.Parempaa kummia saa hakea.Aivan pienenä tietysti tapasivat niin että olin mukana.Aika nopeasti kuitenkin kummitäti ja poika ovat alkaneet viettämään aikaa kahdestaan,tietysti vietämme myös aikaa porukalla edelleenkin. Nyt kun poika on 15v.hän soittaa kummille ja tapaavat milloin missäkin,eli kummius on parasta mahdollista. Nuorella on uskottu aikuinen perheen ulkopuolelta.,joka tietysti on todella upeaa.Harkitse tarkkaan,voit antaa lapsellesi elämän pituisen uskotun.
Itselläni on kummeja, jotka eivät ole pitäneet yhteyttä ristiäisten jälkeen, enkä saanut tästä traumoja tai mielipahaa -äitini enemmänkin.
Itse muistan kummilastani kerran vuodessa käymällä juhlistamassa tämän syntymäpäiviä. Asun n. parin sadan km:n päässä, joten vastavierailuja olen saanut sitten sen vaivaisen kerran näiden neljän vuoden aikana. Kummi ei ole mielestäni ainoa yhteydenpito-velvollinen!
Hei!
Olen yhden lapsen kummitäti ja olen mielestäni sopivasti tekemisissä kummilapseni kanssa. Näemme ainakin merkkipäivien lähettyvillä ja välillä muutenkin. Välillä lähetän kortin tai kirjeen ja vastaanotan niitä myös. Paketteja annan nimi- ja synttäripäivinä sekä jouluna. En pääse varsinaisille lastenkutsuille, koska asun kauempana, mutta kortin laitan aina hyvissä ajoin ja paketin vien sitten yleensä jälkikäteen. Joululahjan yritän viedä etukäteen.
Joskus olen laittanut nimpparikortin väliin hiukan rahaa säästöpossua tai karkkiostoksia varten, mutta isommat rahalahjat säästän myöhemmäksi, onhan lapsi vielä alle kouluikäinen... :)
Jos käyn kylässä ilman, että olisi merkkipäiviä lähellä, niin vien yleensä mukanani jotain pientä, koska tiedän, että lapsiperheessä otetaan aina tuliainen riemulla vastaan, oli se sitten jäätelöä tai vaikka tarrapaketti. Muutenkin yritän pitää lahjoissani jonkun "järjen", etten vie leluja tai krääsää, vaan koitan miettiä hyödyllisiä paketteja: vaatteita, kylpytavaroita, kirjoja, askartelutavaraa jne. Joskus saan vanhemmilta lahjatoiveen tai kysyn sitä itse, etenkin jouluisin.
Omat kummini muistavat minua edelleen joulupaketilla ja satunnaisilla tekstiviesteillä/korteilla, vaikka 30.ikävuosi häämöttää parin vuoden sisään emmekä ole nähneet aikoihin! Ja minä laitan heille myös joulu- ja kiitoskortit ja kerron kuulumisiani samalla. Oman hyvän kokemukseni takia olenkin päättänyt laittaa hyvän kiertämään ja aion pitää kummilapsestani huolta niin kauan kuin vaan mahdollista. :)
ihanalta kummilta kuulostat! Jatka samaan malliin, toivon että työsi palkitaan elinikäisellä lämpöisellä suhteella kummilapsiin.