Vahvassa talousnousussa tehty vaalibudjetti antaa nytkin vain rippeitä kaikkein kurhimmassa jamassa oleville. Kun miltei kaikkia sosiaalietuuksia leikattiin lamavuosina eikä tasoja koskaan ole edes korjattu entiselleen, nyt köyhien tukiin suunnatut lisämiljoonat tuskin edes nostavat apuja entisille tasoilleen. Esimerkiksi eläkkeensaajien asumistukiin tule korkeimmillaan 11 euron korotus: onko se kymmenettäkään osaa siitä mitä vuokrat ovat pahimmillaan nousseet sitten lamavuosien?
Köyhille pitäisi antaa miljardikaupalla vastikkeettomia euroja. Ne pyörittäisivät taloutta paljon tehokkaammin kuin rikkeille annetut verovelpotukset, jotka käytännössä vuotavat reaalitalouden katon läpi keinottelupeleihin tai käytetään rymyämiseen ulkomaan lomakohteissa. Vaikka raju sosiaalinen tasaus olisi talousopilisesti kaikkein viisainta talouspolitiikkaa, silti sitä ei harrasteta. Tosiasioilta ummistetaan silmät ja politiikka kääntyy tukemaan aina rikkaitten lisärikastumista. Kehitys on vienyt siihen että "taloudellisten realiteettien" uskotaan olevan = rikkaitten ihmisten etu, ja köyhyyden ongelmalta on ummistettu silmät.
On tultu äärirajoille, jossa on edes kosmeettisista syistä tehtävä jotain. Köyhyyspaketti on ele, jolla poliitikot pesevät kasvojaan, kuten keskustelijat YLE:n aamu-tv:ssa tänä aamuna totesivat. Oikeasti kukaan ei halua koskea tikullakaan köyhien asiaan. Miksi näin on?
On perin inhimillistä ettei köyhien ihmisten asiaa saada kuntoon vaikka suomalaisella yhteiskunnalla pyyhkii jälleen kerran paremmin kuin koskaan. Ihmisten ihanteellisuus ja onnen odotukset ovat suurimmillaan silloin kun taloudellinen toimeliaisuus on suurta. Kaikki odottavat omaa osaansa kakusta. Jostain syystä talousaktiivisuus ei koskaan käänny jakopolitiikaksi. En tiedä maailmasta yhtä ainoaa todistusta sille poliittiselle iskulauseelle että kun ensin tuotetaan niin sitten on jotain josta jakaa. Käytännössä pitää paikkansa aivan vuorenvarmasti täsmälleen päinvastainen poliittinen oppisisältö: silloin kun kaikki oikein hohkaavaat tuottamista ei todellakaan kenelläkään ole aikeitakaan jakaa mitään.
On perin inhimillistä että ihmiset tavoittelevat työllään parempaa elämää itselleen eivätkä kanssaihmisilleen. On perin inhimillistä että ihmiset etsivät hyvän elämän malleja itseään sosiaalisesti ylemmäs sijoittuneiden elämästä. On perusinhimillistä samastua sosiaalisesti ylöspäin. Siksi köyhiin kukaan ei halua samastua, ja siksi heidän asiaansa ei oteta koskaan esille. He jäävät perusinhimillisyytemme sokeaan pisteeseen. Tämä ei ole kenenkään vika, ja poliitikotkin ovat vain heikkoja ja yleensä tavallista vähemmällä järjellä varustettuja kansa edustajia, joiden nauttima valta on suoraan verrannollinen heidän kansansuosioonsa. Siksi poliitikotkin ovat käytännössä voimattomia köyhyyden edessä.
Mutta jotain voisi joku poliitikko tehdäkin. Esimerkiksi köyhyydestä voitaisiin puhua oikeilla nimillä. Voitaisiin sanoa että vaikka menobudjettimme raamit ovat IMF:n asettamat, emmekä valtiona ole mikään itsenäinen päättäkä, meillä silti olisi jos oikein rohkeita haluaisimme olla varaa auttaa köyhiämme paljon nykyistä enemmän. Voitaisiin sanoa suoraan, että köyhille annettu raha ei ole keneltäkään pois, sillä se pyörittää taloutemme rattaita paljon tehokkaammin kuin rikkaille annetut verohelpotukset. Voitaisiin muotoilla koko joukko sellaisia älyllisesti rehgellisiä ja motaalisesti kelvollisia talousoppeja ja poliittisia ohjelmia, jolla koko kansan hyvinvointia nostettaisiin sen sijaan että nykyisin vain kasvatetaan eroja.
Perinteiset oikeistolaiset poliittiset ohjelmat ovat hyvinvoivien ihmisten itsepuolustusta yhteistä etua vastaan -- ne ovat rikkaiden tunnustamia valheita, joiden tarkoituksena on säästää heidät älylliseltä rehellisyydeltä ja moraaliselta pahoinvoinnilta oman itsekkyyden seurauksista. Perinteiset vasemmistolaiset poliittiset ohjelmat samastuvat köyhiin mutta vaativat köyhille rikkaiden elämänmallien mukaista elintasoa, eivätkä siis yritäkään ohjata yhteiskunnallista ihanteenmuodostusta mihinkään itse valittuun suuntaan. Olisiko Keskusta se poliittinen voima, joka tulevaisuudessa omisi itselleen uudenlaisen yhteiskunnan kehityshaasteen? Kohtuullisempaa, keskitietä kulkevaa elämänlaatua jokaiselle vanhojen äärilaitaoppien vinoutumien sijaan? Miksi Keskusta ei aktiivisesti nosta keskustalaista ideologiaa esiin ja aseta sitä ideologiana perinteisen oikeiston ja vasemmiston vaihtoehdoksi? Johtuuko se siitä että keskustalaisilta puuttuvat älylliset resurssit tähän? Että keskustalaiset haluavatkin olla vain muiden tukipuolue, olkapäät liumussa sovittautumassa jokaiseen väliin jossa ei tarvitse esittää mitään itsenäistä ja omaa?
Köyhille pitäisi antaa miljardikaupalla vastikkeettomia euroja. Ne pyörittäisivät taloutta paljon tehokkaammin kuin rikkeille annetut verovelpotukset, jotka käytännössä vuotavat reaalitalouden katon läpi keinottelupeleihin tai käytetään rymyämiseen ulkomaan lomakohteissa. Vaikka raju sosiaalinen tasaus olisi talousopilisesti kaikkein viisainta talouspolitiikkaa, silti sitä ei harrasteta. Tosiasioilta ummistetaan silmät ja politiikka kääntyy tukemaan aina rikkaitten lisärikastumista. Kehitys on vienyt siihen että "taloudellisten realiteettien" uskotaan olevan = rikkaitten ihmisten etu, ja köyhyyden ongelmalta on ummistettu silmät.
On tultu äärirajoille, jossa on edes kosmeettisista syistä tehtävä jotain. Köyhyyspaketti on ele, jolla poliitikot pesevät kasvojaan, kuten keskustelijat YLE:n aamu-tv:ssa tänä aamuna totesivat. Oikeasti kukaan ei halua koskea tikullakaan köyhien asiaan. Miksi näin on?
On perin inhimillistä ettei köyhien ihmisten asiaa saada kuntoon vaikka suomalaisella yhteiskunnalla pyyhkii jälleen kerran paremmin kuin koskaan. Ihmisten ihanteellisuus ja onnen odotukset ovat suurimmillaan silloin kun taloudellinen toimeliaisuus on suurta. Kaikki odottavat omaa osaansa kakusta. Jostain syystä talousaktiivisuus ei koskaan käänny jakopolitiikaksi. En tiedä maailmasta yhtä ainoaa todistusta sille poliittiselle iskulauseelle että kun ensin tuotetaan niin sitten on jotain josta jakaa. Käytännössä pitää paikkansa aivan vuorenvarmasti täsmälleen päinvastainen poliittinen oppisisältö: silloin kun kaikki oikein hohkaavaat tuottamista ei todellakaan kenelläkään ole aikeitakaan jakaa mitään.
On perin inhimillistä että ihmiset tavoittelevat työllään parempaa elämää itselleen eivätkä kanssaihmisilleen. On perin inhimillistä että ihmiset etsivät hyvän elämän malleja itseään sosiaalisesti ylemmäs sijoittuneiden elämästä. On perusinhimillistä samastua sosiaalisesti ylöspäin. Siksi köyhiin kukaan ei halua samastua, ja siksi heidän asiaansa ei oteta koskaan esille. He jäävät perusinhimillisyytemme sokeaan pisteeseen. Tämä ei ole kenenkään vika, ja poliitikotkin ovat vain heikkoja ja yleensä tavallista vähemmällä järjellä varustettuja kansa edustajia, joiden nauttima valta on suoraan verrannollinen heidän kansansuosioonsa. Siksi poliitikotkin ovat käytännössä voimattomia köyhyyden edessä.
Mutta jotain voisi joku poliitikko tehdäkin. Esimerkiksi köyhyydestä voitaisiin puhua oikeilla nimillä. Voitaisiin sanoa että vaikka menobudjettimme raamit ovat IMF:n asettamat, emmekä valtiona ole mikään itsenäinen päättäkä, meillä silti olisi jos oikein rohkeita haluaisimme olla varaa auttaa köyhiämme paljon nykyistä enemmän. Voitaisiin sanoa suoraan, että köyhille annettu raha ei ole keneltäkään pois, sillä se pyörittää taloutemme rattaita paljon tehokkaammin kuin rikkaille annetut verohelpotukset. Voitaisiin muotoilla koko joukko sellaisia älyllisesti rehgellisiä ja motaalisesti kelvollisia talousoppeja ja poliittisia ohjelmia, jolla koko kansan hyvinvointia nostettaisiin sen sijaan että nykyisin vain kasvatetaan eroja.
Perinteiset oikeistolaiset poliittiset ohjelmat ovat hyvinvoivien ihmisten itsepuolustusta yhteistä etua vastaan -- ne ovat rikkaiden tunnustamia valheita, joiden tarkoituksena on säästää heidät älylliseltä rehellisyydeltä ja moraaliselta pahoinvoinnilta oman itsekkyyden seurauksista. Perinteiset vasemmistolaiset poliittiset ohjelmat samastuvat köyhiin mutta vaativat köyhille rikkaiden elämänmallien mukaista elintasoa, eivätkä siis yritäkään ohjata yhteiskunnallista ihanteenmuodostusta mihinkään itse valittuun suuntaan. Olisiko Keskusta se poliittinen voima, joka tulevaisuudessa omisi itselleen uudenlaisen yhteiskunnan kehityshaasteen? Kohtuullisempaa, keskitietä kulkevaa elämänlaatua jokaiselle vanhojen äärilaitaoppien vinoutumien sijaan? Miksi Keskusta ei aktiivisesti nosta keskustalaista ideologiaa esiin ja aseta sitä ideologiana perinteisen oikeiston ja vasemmiston vaihtoehdoksi? Johtuuko se siitä että keskustalaisilta puuttuvat älylliset resurssit tähän? Että keskustalaiset haluavatkin olla vain muiden tukipuolue, olkapäät liumussa sovittautumassa jokaiseen väliin jossa ei tarvitse esittää mitään itsenäistä ja omaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jospa ne talouden kristallipalloon tuijottavat analyysintekijät ovat ilmoittaneet, että muutaman vuoden päästä ollaan taas lamassa? Kun etuuksia ei paljon korotella ei niitä sitten tarvitse isommin leikatakaan. Kokoomusopposition mielestä nämä pienetkin korotukset olivat vaalibudjettiin kuuluva välttämätön paha.
Tämä kapitalistinen markkinatalous kun tuppaa olemaan vähän sellaista vuoristorataa. Hyvinä aikoina pidetään huolta että rikkaat rikastuu entisestään ja huonompina aikoina turvataan se, ettei heistä tule köyhiä. Kaikki muu popula on heidän napansa ympärillä pyörivää rekvisiittaa.
Sitäpaitsi, sulassa sovussahan nuo kepulaiset demareiden kanssa asioista sopivat joten samassa veneessä köyhien asian suhteen ovat.