Kun maiset murheeni unohdan.
Käyn tietäni yksin ma vaan.
Ei kukaan lohduta tielläni.
Kun ajan ma pimeyteen.
Olen jaksanut tänne mä matkallain.
Uskoa uskoa ihmiseen.
Muttei se kovinkaan tuskani, maahan
mua olis lyönyt.
Vaan se viimeinen taistoni oli vastaani
tullut kansa.
Ei sekää olis murtanut uskoain vaan
ne täyttymättömät lupaukset ja vajonnut
elämän nauha.
Nyt täyttää mun elämin rauha, tarkoitus
lie oli työ mikä minua korvalle lyö.
Kauanko kestävät luuni kun multaa on täynnä mun suuni.
Tämä farssia vain sen kokea kansani sulta ma sain.
Käyn tietäni yksin ma vaan.
Ei kukaan lohduta tielläni.
Kun ajan ma pimeyteen.
Olen jaksanut tänne mä matkallain.
Uskoa uskoa ihmiseen.
Muttei se kovinkaan tuskani, maahan
mua olis lyönyt.
Vaan se viimeinen taistoni oli vastaani
tullut kansa.
Ei sekää olis murtanut uskoain vaan
ne täyttymättömät lupaukset ja vajonnut
elämän nauha.
Nyt täyttää mun elämin rauha, tarkoitus
lie oli työ mikä minua korvalle lyö.
Kauanko kestävät luuni kun multaa on täynnä mun suuni.
Tämä farssia vain sen kokea kansani sulta ma sain.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun varallisuus, työpaikat, koulutus ja palkat on jaettu niin seuraavaksi?
Ehkä kilpaillaan seuraavaksi pitkästäiästä ja terveydestä?
Tällaista on näköpiirissä?