Korjaus Valtio ja Maanpetokseen

että sama nainen oli viemässä Suomea aivan toiseen suuntaa vuonna 1973.

Vain demari osaa takinkäännön noin perusteellisesti...

"Me sosialidemokraatit etenemme kohti sosialismia rauhanomaisin keinoin"P. Lipponen, a-studiossa 1973 (tai 1974)

"Neuvostoliiton kritiikkiä mediassa sensuroitava"
Erkki Liikanen lakialoitteessaan 1972. Löytyy eduskunnan arkistosta.

liittymistä KHO:een? Faktat puhuvat puolestaan ja viittaavat maanpetokseen, mutta sen toteminen on Suomen korkeimman oikeusasteen tehtävä

Jos pyritään tutkimaan puolueettomasti näitä asioita. Silloin meidän täytyy rehellisesti tunnustaa, että ei presid. Tarja halonen ja sdp olleet yksittään asialla. Kun EU:n neuvotteluita käytiin päätekijät olivat Esko Aho kesk. Heikki Haavisto kesk. Pertti Salolainen kok. Silloinen presidentti Mauno Koivisto pani nimensä alle. Ja mitä oikeuteen tulee, niin sitä ei voi käydä, niinkauan kun olemme EU:n jäseniä. Olisi hyvä, jos nämä edellä mainitut. Ja kaikki kansanedustajat ja ministerit jotka kannattivat EU:n jäsenyyttä nöyrtyisivät pyytämään anteeksi Suomen kansalta sitä, että ovat menetelleet väärin kansaa kohtaan. Ent. presid. Mauno Koivisto on jo vähän pyrkinyt korjaamaan tilannetta puheissaan ja se on kyllä katsottava hyväksi.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000103&posting=22000000012210938#22000000012210938

http://www.prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=932&author=10


10.04.2006

ProKarelia

http://www.prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=932&author=10


VAIKENEMINEN VALLANKÄYTÖN VÄLINEENÄ

Suomalaisessa poliittisessa elämässä erityisesti tärkeistä asioista vaikeneminen ja tietojen salailu on yleistä. Vaikenemista käytetään poliittisen, taloudellisen ja henkisen vallan välineenä, mistä on nähtävissä tuhoisia seurauksia.

Seuraavassa poliittista vaikenemista käsitellään yleisellä tasolla. Poliittinen päätöksenteko luo yhteiskunnan puitteiston ja struktuurin sekä määrittää menettelytapasäännöt. Muutoksen tulee siten lähteä poliittisesta päätöksenteosta.

Esimerkkejä vaikenemisesta

Lähihistoriastamme ja tämän päivän politiikasta löytyy merkittävä määrä laajoja poliittisia vaikenemis- ja salailutapauksia, joilla on kauaskantoiset vaikutukset koko yhteiskuntaamme ja sen tulevaisuuteen. Näitä esimerkkejä ovat esim. seuraavat:

- pankkikriisin todellisten syiden salaaminen
- pankkikriisiin liittyvän ns. Koiviston konklaavin päätösten salaaminen
- uhkaavasta talouskriisistä vaikeneminen tai vain sen osittainen käsittely
- todellisen Nato-historian salaaminen, turvallisuuspoliittinen varjonyrkkeily
- vaikeneminen ns. sotasyyllisten ja asekätkijöiden tuomioiden purkamisesta
- vaikeneminen Karjalan palautuskysymyksestä
- ns. Stasi-listaan liittyvä salailu ja vaikeneminen
- Venäjään liittyvien todellisten suhteiden ja uhkien vaientaminen
- puhumisen välttäminen maan todellisista sisäisistä ongelmista

Ketkä todella toteuttivat pankkikriisin ja mitä lainvastaisuuksia siihen liittyen on tehty. Aiheuttiko poliittinen johto määrätietoisesti 40 000 yrityksen likvidoinnin, noin 400 000 ihmisen joutumisen b-luokkaan ja noin 15 000 ihmisen itsemurhan? Ohjeistiko ns. Koiviston konklaavi oikeuslaitoksen perustuslain vastaiselle tielle? Mitä rikoksia pankit tekivät ja miksi oikeuslaitos asettui vahvemman vallankäyttäjän puolelle todisteista riippumatta? Pankkikriisin lasku on järkyttävä.

Tehtiinkö Natoon liittymispäätös jo 1992 ja solmittiinko Naapuruussopimus ja Lähialueyhteistyösopimus jonkinlaisena maksuna Venäjän vallanpitäjille? Miksi Suomi yhä yli 60 vuoden jälkeenkin lahjoittaa rahaa vuosittain rikkaalle Venäjälle?

Miksi käytännössä salataan lähes kaikki Venäjään liittyvä todellinen tieto ja vakuutellaan maitten välisiä erinomaisia suhteita? Kansalaiset vaistoavat, etteivät asiat ole kunnossa, sillä yli 60 % suhtautuu Venäjään vihamielisesti.

Miksi valtiojohtomme ylläpitää Suomen syyllisyyttä viime sotiin? Miksi Suomen pelastaneiden johtajien tuomiot yhä pidetään voimassa, vaikka niiden myönnetään olleen perustuslain vastaisia? Syyllisyys ja natsikumppanuus vahingoittavat Suomen mainetta maailmalla. Miksi asekätkijöiden tuomioita ei pureta? Miksei puhuta sotakorvauksien palauttamisesta?

Miksi valtiojohto tiukasti vaikenee Karjalan palautuskysymyksestä, vaikka myöntääkin, että alueriisto oli tuomittava ja Suomi oli uhri? Miksi uhri hyvittelee väärintekijää vuosittaisilla maksuilla? Evakkojen määrä oli vajaa puoli miljoonaa ja nyt heitä on jälkeläisineen noin yksi miljoona. Evakkojen ihmisoikeutensa kielletään, koska heillä ei ole mahdollisuutta palata kotiseudulleen ja hyväksikäyttää omaisuuttaan. Syvä vaikeneminen jatkuu.

Miksi valtiojohtomme kieltäytyy tutkimasta ns. Stasi-listoja ja niiden politiikkojen toimintaa, jotka todistettavasti olivat yhteistyössä KGB:n kanssa. Miksi yhdestä ihmisestä tehtiin syyllinen, vaikka jo peruspoliisityö olisi osoittanut syyllisyyden mahdottomaksi.

Vaikenemisen seurauksia

Esimerkit koskevat satojatuhansia kansalaisia, joiden ihmisoikeuksia vaikenemisen ja salailun kautta heikennetään. Aidon demokratian ja kansalaisyhteiskunnan malli ei toteudu.

Vaikenemisen avulla yksittäisille ihmisille aiheutetaan kenties peruuttamattomia henkisiä vaurioita, koska hän ei kykene selviytymään asioistaan. Tuhoa lisää vanhempien vaikeuksien heijastuminen lapsien ja nuorten asenteisiin ja käyttäytymiseen. Perheitä hajoaa, alkoholi-, päihde- ja mielenterveysongelmat lisääntyvät, nuoriso sairastaa, lapset ahdistuvat. Itsemurhien määrä on hälyttävä.

Yksilövauriot voivat eskaloitua kansanryhmän tasolle. Ellei korjaavia toimenpiteitä toteuteta, henkiset ja taloudelliset vauriot yhteensä ylittävät hyvinvointivaltion kyvyn palvella kansalaisiaan. Yksilö voi menettää YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaiset oikeutensa ja hänestä tulee vallankäyttäjien armopaloista elävä yhteiskunnan rasite.

Yksilö menettää osan ihmisyyttään, koska hän ei voi kokea olevansa ympäröivän yhteiskunnan täysivaltainen tai sitä panoksellaan hyödyttävä jäsen. Nyky-ihminen voi menettää evakkojen lailla "juurensa".

Vaikenemisen seuraukset ovat välillisiä. Niiden osoittaminen, ehkä tajuaminenkin, voi olla vaikeaa. Salailu ja vaikeneminen vallankäyttönä aiheuttaa vakavia tuhoja useilla tavoilla:

- yksilöiden henkiset vauriot ja sitä kautta yhteiskunnan henkiset vauriot
- yksilön ihmisoikeuksien menetykset, siitä johtuva luottamuspula
- yksilö ajautuu/ajetaan taloudellisiin vaikeuksiin, jopa elinikäiseen velkavankeuteen
- yksilö ajautuu/ajetaan itsetuhoon
- yksilö säteilee ympäristöönsä negatiivista energiaa
- tällä kaikella on negatiivinen vaikutus yhteiskunnan resurssien kehittymiseen

Mitä tulisi tehdä?

Koska poliittinen vaikeneminen on harkittua, on muutospaineen tultava ulkoapäin. Yksittäinen uhri on täysin avuton. Uhrien yhteiset resurssit eivät muutoksen toteuttamiseen riitä. Samat poliittiset päättäjät päättävät ja valvovat turvallisuus- ja valvontajärjestelmiä, oikeuslaitosta, lainsäädäntöä, terveydenhoitojärjestelmiä, osittain mediaa ja rahoitusta. Kun esim. poliittinen ja rahalaitosten ylin johto yhdistävät voimansa, ovat uhrit voimattomia.

Uhrien yhteenliittyminen voisi tuoda voimaa, mutta taloudelliset resurssit estävät tulosten saamiseen. Voimavarat voivat mennä peruselämän ylläpitoon, minkä vuoksi pitkäjänteisen toiminnan edellyttämää henkistä kapasiteettia ei ole.

Jotta poliittista järjestää kyettäisiin edes jossain määrin muuttamaan, tarvitaan konkreettista joukkovoimaa. Ensimmäiseksi kansalaiset on herätettävä välinpitämättömyyden turtumuksesta (ja television ääreltä) tajuamaan, mitä on tapahtunut ja tapahtumassa. Ehkä pari prosenttia kansalaisista nyt oivaltaa, missä suurimmat ongelmamme ovat.

Kansalaisten herättämiseksi on tehtävä lisää selvitystyötä, kerättävä resursseja yhteen ja saatava media systemaattisesti julkaisemaan vaikenemista purkavaa aineistoa. Yhteiskunta on saatava korjaamaan järjestelmänsä kansalaisia, ei vallanpitäjiä varten.

Muutoksen motivaatio

Muutos olemme me itse, sanoi Gandhi. Mikä on tarvittava muutosmotivaatio? Poliitikkojen motivaatio liittynee aina valtaan. Negatiivinen valtamuutos toteutuu jättämällä poliitikko valitsematta. Positiivinen valtamuutos toteutuu lisäkannattajia saamalla.

Yksilön motivaationa on selvitä kriisistään ja palauttaa ihmisarvoinen elämä. Kansalaisjärjestön motivaationa on toteuttaa missiotaan ja fokustaan mahdollisimman hyvin.

Yhteiskunnan motivaationa on kansan sairastumisen pysäyttäminen, syrjäytettyjen palauttaminen toimiviksi jäseniksi, yhteiskunnan henkisten ja taloudellisten resurssien vahvistaminen, vastaavien kriisien välttäminen.

Yhteiskunnan päättäjät tulee saada ymmärtämään, että olemme menossa kohti kriisiä, jossa kilpailukykymme heikkenee ja sitä myöten hyvinvointiyhteiskunnan palvelukyky heikkenee olennaisesti. Vallankäyttömahdollisuudet siten heikkenevät. Tarvitsemme täysin uutta voimaa selvitäksemme.

Miten voisimme toimia?

Ensinnä meidän tulee oivaltaa tämä vaikenemiseen ja salailuun liittyvä ongelmakenttä sekä sen selvittämiseen tarvittavan yhteistyön ja voiman tarve.

Toiseksi ihmisoikeuksista huolestuneiden kansalaisjärjestöjen tulee käynnistää yhteistyö asian tiimoilta. Koska vaikenemisen lopettaminen ei ole poliittisten johtajien intressissä, kansalaisjärjestöjen tulee tehdä asiasta selvitys ja toimintaohjelma.

Kansalaisjärjestöjen tulee hankkia riittävät resurssit, jotta riittävä selvitystyö kyetään toteuttamaan ja 3 – 4 vuoden tiedotuskampanja viemään läpi.

Poliittista valtaa kaventavia muutoksia ei tapahdu, elleivät kansalaiset niiden toteuttamista edellytä. Kansalaisyhteiskunnassa aloitteiden, mielipiteiden ja valvonnan tulee lähteä kansalaisista ja heidän yhteisistä järjestöistään.

Tämä artikkeli on julkaistu myös Karelia Klubi 11 -lehdessä, huhtikuu 2006,

www.kareliaklubi.com.