Miksi miehet valittavat, että naisensa lihovat, mutta eivät tue laihdutuksessa?

niin ja voihan miehet ehdottaa yhteisiä kävelyretkiä, uimahallikeikkoja tms. olla iloisia ja kannustavia, ennenkaikkea rakastavia. tuttuni mies jaksoi kuukauden vastasyntynyttä, välillä hoisi. sittemmin aina viikonloput juomassa ja yötä ties missä, ikinä ei lastaan kattonu vaan rellesti ties missä. internetissä jutteli naisten kanssa, oli kavereilla ja valitti kun ei ollut mitään tekemistä. kotiin tullessaan valitti kun ei ruoka ollut valmiina. hyvä että erosivat.

nainen liikkuisi kotona. Siivoustyö, mattojen tamppaus ja imurointi on parasta liikuntaa. Myös jokailtainen seksin harrastaminen käy hyvästä reisijumpasta jos nainen on päällä.

Todella monessa perheessä, jossa on pieniä lapsia, toistuu tuo sama juttu. Ensin mies nalkuttaa kun nainen on lihonut. Jos nainen ei ole lihonut, mies valittaa silti jostain. No, nainen ostaa kalliin salikortin ja päättää kohentaa kuntoaan ja pudottaa kilot. Mies valittaa kun nainen on aina poissa, vaikka kyseessä ei ole kuin muutama ilta (pari tuntia kerrallaan) viikossa. Mies valittaa että saliin, vaatteisiin yms. menee muka liikaa rahaa. Mies valittaa, ettei nainen ole lastensa kanssa, vaan miehen on oltava välillä omien lastensa kanssa kotona yksin (onpas kauhea kohtalo! jos ei jaksa sitä, niin pitikö niitä tenavia mennä väkisin hommaamaan). Mies valittaa kun ei ole ruokaa pöydässä tarpeeksi nopeasti. Jos ruokaa on, niin mies ruikuttaa ettei se ole oikeanlaista, vaan vähärasvaista terveysruokaa. Naisen siis pitäisi kiiruhtaa kotiin, tehdä aikuiselle miehelle ne ruuat mitä tämä haluaa (rasvaiset tietenkin)ja sitten kokata kiireesti itselleen jotain kevytruokaa. Liikuntaa ei saisi harrastaa muuta kuin kotona ilmeisesti sardiinipurkkeja painoina käyttäen.

Aika moni mies oikeasti olettaa että naiset ovat jotain kotitalouskoneita joilla ei ole omaa elämää ollenkaan. Nitistään ja ruikutetaan kaikesta, haukutaan vaimoa lihavaksi, mutta ei millään tavalla tueta toisen pyrkimyksiä muuttaa elämäntapojaan, vaan tekemällä tehdään se hankalaksi ja lopulta mahdottomaksi.

Minäkään en halua lapsia. Tosin tämä juttu ei ole ainoa syy miksi en, mutta yksi syistä kylläkin. Ihmettelen että niinkin moni nainen suostuu kotiorjan rooliin, laittaa kahdet ruuat päivässä kun miehelle ei sama ruoka kelpaa, ja yrittää laihduttaa miehen mieliksi vaikkei pääsekään harrastamaan liikuntaa. Jotain naisten laihdutuspalstoja kun lukee, niin raskauskilojensa kanssa taistelevien perheenäitien elämä kuulostaa suoraan sanottuna helvetiltä. Puhumattakaan siitä ettei ole penniäkään omaa rahaa kun ei voi äitiysloman takia käydä töissä, eli on täysin riippuvainen marisevasta miehestään.

Minä olin jo tavatessamme pullea, aloimme seurustelemaan ja minä lihoin. Saimme lapsen, lihoin lisää...
Nyt olen tehnyt parannuksen=elämän muutoksen.
Syön terveellisesti, liikun paljon..
Mieheni on ollut ihan valtava tuki minulle, hän ei koskaan ole sanonut, että olisin liian lihava, kun painoin 106kg mieheni sanoi, että olen juuri sopiva sen kokoisena, kuin olen.
Mieheni hoitaa lasta, kun minä urheilen. Mieheni kiittää ruoasta jonka teen ja auttaa minua syömään terveellisesti.
Hän kannustaa minua eteenpäin. Hänellä ei koskaan ole ällöttänyt minun ulkomuotoni, seksiä on aina ollut paljon. Hänelle on ihan sama laihdutan tai en.

Yhteen väliin itkin paljon iltaisin ja vihasin kaikkia vaatteita päälläni. Mieheni kehui minua ja piti kainalossa. Päätin alkaa laihduttamaan ja mieheni sanoi sen olevan hyvä idea, jos sillä oloni ja mieleni parantuu. Nyt olen aikas paljon hoikempi, mieheni iloitsee kanssani hyvästä olostani ja kehuu minua yhtä paljon kuin ennenkin.

Hän on todellinen aarre. Mitään parempaa en voisi koskaan saada, näin hänkin sanoo minulle.
Onneksi minulla on hänet.

Ihmeellisiä tarinoita nämä, monella tapaa uskomattomia...
Ensinnäkään lasten saaminen ei lihota, jos äiti ei sorru syöpöttelemään raskauden aikana - kilot eivät kerry itsestään! Itselläni on neljä lasta, lievät ylikilot kerätty vasta lasten tultua täysi-ikäisiksi. Tyttärelläni on toinen lapsi tulossa, puolessa välissä raskautta paino noussut kilon (1 kg) ja vauva kasvaa mahassa reippaasti, edellisestä raskaudesta ei jäännöksiä.
Toisekseen en voi uskoa, että tasapainoisessa parisuhteessa asetetaan toisen ulkonäölle vaatimuksia. Onko puolison pysyttävä ikuisesti nuorena ja priimakunnossa ollakseen rakastettu? Sallitaanko rypyt vai pitääkö ne kiireellisesti leikkauttaa pois?
Ja että joku nykynainen/mies suostuu kuuntelemaan moista miettimättä liittonsa kantavia rakenteita?? Missä siinä on rakkaus, toisen arvostaminen ja keskinäinen kunnioitus?

Lihavuus tai laihuus eivät voi olla ihmistä määrittäviä asioita, ne ovat muuttuvaa silmänlumetta. Laihduttaminen ei tee ketään onnelliseksi eikä varmasti paranna ryytynyttä parisuhdetta. Omaa oloa ja itsetuntoa se voi kohentaa ja siten antaa energiaa remontoida elämäänsä muutenkin ehompaan kuntoon.

Siihen hellan ääreen voi jäädä jumiin vain omalla myötävaikutuksellaan tai nyrkin voimalla, kaikissa tapauksissa tie ulos on omissa käsissä. Tunne oma arvosi, anna arvo toisillekkin - pistämätön sanonta:))