Kerrompahan vaan, että nyt menee ja kovaa. Vituttaa enemmän kuin sitä itteänsä, mutta kun ei hallitse, niin ei. Pari päivää sitten päätin, ettei koskaan enää ja tässä sitä ollaan. Viinaa mulla on tarpeeksi jemmattu joka ihmeen koloon, että saan koomat hankittua, mikä on mun ehdoton tavoite ja sen mä saavutan keinoja kaihtamatta. On tapahtunut tänä kesänä sen verran paska juttuja, että ei toivoos pahimmalle viinanvarastajallekkaan. Mulla olis elämä vielä hallittavassa, mutta viina on ilmeisesti jumalaakin voimakkaampi.
Kusessa ollaan
Hamara
6801
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On voimakas vastustaja varsinkin silloin kun se alkaa hallitsemaan ihmismieltä, tämä on minun mielipiteeni ja kokemukseni. Minun voimani eivät riittäneet, alkoholi voitti aina!
Minä katoin ristallipallosta ja se anto viitteitä siihen suuntaan että sulla on menossa sellanen viimenen koitos viinan kanssa ennen ku on hetki nostaa tassut pystyyn.
Sillon kun se hetki koittaa niin tarraa ku iiliäinen kaikkeen mikä tukee sun haluu raitistuu. Se on ankara koulu mutta sen kyllä kestää.
Tiijätkö, minä ja moni muukin on kokenu ja tuntenu sen toivottomuuden kun asiat on ketuillaan ja näyttää siltä että mikään mahti maailmassa ei enää voi auttaa - muu kun vetää pää niin täyteen että taju lähtee tai sitte vetää ittesä kaulakiikkuun.
Mutta tiijä seki, että ihmisellä on uskomaton elämisenhalu ja useimmin ihminen oivaltaa keinon siirtää sitä Tuonelaa vähän tuonnemmaks.
Sillon kun sinusta tuntuu että oot imeny oman osuutes tämän maailman viinoista niin ota vastaan kaikki apu minkä saat. Monet uskoo että avun hakeminen ja pyytäminen on heikkouden merkki mutta se on väärä luulo sillä vasta todella rohkea ihminen kykene tunnustamaan oman heikkoutensa ja ottamaan vastaan avun.
Siis heikkous onkin rohkeutta!
Oot mun ajatuksissani, mies.
lujana kalliopohjana, mistä on mahdollista ponnistaa vain ylöspäin. Niin kävi minullekin ja halusin lopettaa alkoholin käytön. Pyysin apua ja sain sitä. Sinulla on sama mahdollisuus. Katsele ympärillesi ja mieti, miten entiset dokut ovat selvinneet raittiiseen elämään ja käytä samoja apuja.
kohdalle tämä viesti
oma kokemukseni osoitti, että apua kyllä saa helpostikin, kun pyytää vaan. tietysti se jonkinlaista näyrtymistä itseltä vaatii.
itsekin kävin terkkarissa ja vastaanottoluukulla valehtelin lääkäriin hakeutumisen syyn, kun en halunnut kaiken kansan kuullen alkoholismista kertoa. lääkärille sitten kerroin tilanteen (sillekin täyden totuuden vasta toisella käynnillä). luulin lääkärin suhtautumisen olevan tyyliin "taas joku juoppo", mutta suhtautuminen olikin erittäin asiallista.
mielialalääkkeitä oli jo ennestään käytössä, mutta päätettiin sitten aloittaa antabus. lääkäri muisti korostaa, että antabus ei ole varsinaista hoitoa, vaan estää ainoastaan juomisen. no, nyt on antabusta 3kk:deksi ja apteekista saan vielä toisen 3kk.
nyt on hyvää aikaa miettiä, mikä se varsinainen hoito sitten olisi. aa:n olen vakaumukseni takia sulkenut pois laskuista, mutta a-klinikasta saattaisi olla apua.
Vaikka tänäänkin oli suunnitelmissa ottaa koomat venetsialaisten kunniaksi, niin päätinkin yhtäkkiää, etten otakkaan. Saisimpa otteen jostain suuremmasta voimasta joka johdattaas minut selvimmille vesille, mutta kun mun umpiluu pääkoppa hylkää aina ennemmin tai myhemmin kaikki moiset ajatukset. No, jotain luupäässäkin tänään naksahti, kun en nyt tänään aijo alkoholiin koskia.