Sain kokea jo elämäni varjopuolen . Sen myötä menetin kaiken , YSTÄVÄT .Juuri hetkellä kun kipeimmin olisi tarvinnut tukea , ystävyyttä .
Se vain meni näin , useat ei edes lähesty . Eivätkö osaa , en tiedä .
Hyvä ystävyys kestää kuten suhdekkin toisen puolen , aina ei ole ylämäkiä . Siinä kun kompastuu alamäessä suureen kiveen , siihen jäät ja huomaat olet yksin .
Se vain meni näin , useat ei edes lähesty . Eivätkö osaa , en tiedä .
Hyvä ystävyys kestää kuten suhdekkin toisen puolen , aina ei ole ylämäkiä . Siinä kun kompastuu alamäessä suureen kiveen , siihen jäät ja huomaat olet yksin .
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minäkin olen täysin vailla yhtäkään ystävää. =(
Et ole ainoa... jos se lohduttaa....
Masennuin pahasti,jonka aikana huomasin olevani lähes yksin;kaikki "ystävät" hylänneet. Luonteeni muuttui kaiken sen seurauksesta,olen nykyään kuin eri ihminen. Kaksi hyvää ystävää jäi mun rinnalle,tuli eroteltua ne aidot oikeat ystävät,eli kai siinä jotain hyvää oli.
Ja vähän aikaa sitten yksi "entinen" yritti jälleen rakentaa ystävyyttä,kun olen päässyt yli heistä ja masennuksesta,passitin menemään...
Olet vailla ystävää , kuten itsekkin . Poden yksinäisyyttä . Syytöksiä miksi ?
Tasan tarkkaa tiedän etten ole itse millään tavoin vaikuttaa elämäni kulkuun ja jos , olisin valinnut varmasti toisen tien .
Yksinäisyys , olet kuin tyhjän päällä kaikki kaikkoaa . Kukaan ei ilmeisesti tajua tilannetta kun nuori on elämä edessä , tulee täydellinen muutos . Silloin jos kosks ystävät olisivat tarpeen .
Tosi ystävyys punnitaan kyllä siinä tilanteessa , moni ei luultavasti osaa ajatella , että olen täysin sama ihminen kuin ennenkin . Vain ulkoinen olemus on muuttunut tai liikkuminen .
Jouduin luopumaan työstä , ammatistani kaikesta , haaveeni murskaantui . JÄIN TÄYDELLISEEN HILJAISUUTEEN .
Tuntuu vain niin pahalta ja se ammatti missä työskentelin , en mahtunut enää kenenkään heidän kuvioihin enkä muidenkaan . Se ystävyys ei ilmeisesti jälkikäteen mietittynä ollut todellista ystävyyttä .
Mutta omaa tilannetta en toivoisi edes pahimmalle vihamiehellekkään , EN EDES NIILLE NS. ENTISILLE YSTÄVILLEKÄÄN !
Mulla ei oo täl hetkel kuin yksi ystävä mut sekin vaan satunnaista baarittelu seuraa eikä sen kummemmaksi muutu. Mul on kestäny pisimmät yst. suhteen 9-vuotta ja lyhimmät noin vuoden.
Kun olisi se yksikin todellinen ystävä , mutta ei !
Yksin , yksinäisyys ... enne oli mutta kaikki tosiaan kaikkosi elämäntilanteen heitellessä .
Yrittänyt olen , mutta ystävyyttä ei väkisin voi pitää .
syöpään ja osa "ystävistä" lakkasi pitämästä yhteyttä. No, enpä minäkään heille joulukorttia lähettänyt, - enkä lähetä. Missä ovat ystävät silloin kun heitä eniten tarvitset? Tällaisissa tilanteissa huomaa ketkä ovat niitä oikeita ystäviä.
Samoin todeta voin , sairastuin ja siinä ystävyys punnittiin . Lähes kaikki kaikkosi elämästäni .
Todella yhteyden pito loppui täydellisesti , ystävyys punnittiin ja todellisuus paljastui ... olin yksin !
Moni on varmaan kokenut tämän saman kun terveys meni jäi yksinäisyys rinnalle . Huomaa jos kirjoittaa moniko uskaltaa enää vastata . En loukkaantunut onnettomuudessa , vaan elämä piti olla parhaimmassa iässä , oli työ ja kaikki tuhoutui täydelisesti sairauden puhjettua ja vieden pyörätuoliin , liikuntakyky meni . Ulkoisesti ei ole muutakuin pyörätuoli näkyvillä .Sairauteni ei ole tarttuva . Mutta se kuinka siinä vaiheessa yksinäisyys tulee rinalle kulkemaan . Elän sairaudesta huolimatta ns. normaalia naisen elämää . Kotona , jossa koti on vain muutettu pyörätuolikäyttäjälle eli itselleni käytännölliseksi .