Nyt kun vaaleihin on aikaa enää reilu puoli vuotta niin taitaa ola myöhäistä remontoida vaalijärjestelmäämme. Remontin tarpeessa se olisi.
Yksikään vaalijärjestelmä ei ole täydellinen. Valtio-opineetkaan eivät ole yksimielisiä siitä mikä on paras vaalijärjestelmä. Vaalijärjestelmän hyvyys riippuu siitä mitä sillä tavoitellaan. Jos halutaan yhden puolueen vahvaa hallitusta niin brittiläistyyppinen vaalijärjestelmä lienee paras. Viime vaaleissahan Labour sai 35% ääniosuudella 55% paikoista ja sai jatkaa hallitsemistaan. Onko moinen järjestelmä demokraattinen mielestäni ei.
Suomen vaalijärjestelmästä en missään nimessä muuttaisi nykyistä henkilö- ja puoluevaalin yhdistelmää. Varsinkin vasemistolaiset ovat omituisen tykästyneitä ideasta eurooppalaistyylisestä listavaalijärjestelmästä, jossa äänestettäisiin pelkkää puoluelistaa ja puoluetoimisto, ei äänestäjät, päättäisivät kenestä tulee kansanedustaja. Ei näin missään tapauksessa Suomeen. Jokaisen kansanedustajan tulee itse ansaita se mandaattinsa.
Se mitä muuttaisin Suomen vaalijärjestelmässä on vaalien toteutustapa. Jos saisin laatia Suomelle vaalijärjestelmän niin tekisin näin: 165-170 paikkaa jaettaisiin nykyisten vaalipiirien puitteissa, tosin nykyisten vaalipiirien tarkoituksenmukaisuuttakin voisin hieman tarkastella mutta ei niissä niin suurta vikaa ole että huutaisivat muutosta, ja loput30-35 paikkaa jakaisin tasauspaikkoina koko valtakunnassa annettujen äänien suhteessa.
Nykyisessä vaalijärjestelmässähän on se paradoksi, että vaikka tulosiltana koko ajan ruudussa on se palkkirivi, joka kertoo miten äänet ovat jakautuneet koko valtakunnassa niin sillä tuloksella ei ole mitään merkitystä. Vaalitulos on vaalipiirien summa.
Tämä vaalipiirien summa väistämättä suosii tiettyjä puolueita. Keskustaa varsinkin. Jos kannatus jakautuu hyvin epätasaisesti niin sellainen puolue pärjää paremmin kuin valtakunnassa saman äänimäärän saava mutta tasaisemman kannatuksen saanut puolue. Kepullahan on nämä vaalipiirit, Oulu ja Lappi, jossa sen kannatus on aina 45-50%. Demarit ja kokoomus eivät pääse lähellekään vastaavia lukemia omilla vahvoilla alueillaan.
Toinen puolue jota nykyinen vaalijärjestelmä suosii on tietysti RKP, jolla on omat hyvin vahvat alueensa ja muualla ei ole edes ehdolla. Kristilliset saavat enemmän ääniä koko valtakunnassa kuin RKP mutta silti RKP saa enemmän paikkoja.
Ei sen puoleen kristillistenkään jauhot ole puhtaita. He ovat vuosikausia hyötyneet Suomen vaalijärjestelmän kummajaisesta: vaaliliitoista. Kai niitä, siis vaaliliittoja, voi jollain lailla uskottavasti argumentoiden puolustellakin mutta itselleni ajatus vaaleista on se, että jokainen puolue omin voimin mittaa kannatuksensa ja saa sen palan valtaa joka sille todellisen kannatuksen puitteissa kuuluu. Vaaliliitot ovat jonninjoutavaa kikkailua, jotka väärentävät vaalituloksia.
Vaikein kysymys sittenkin lienee kysymys äänikynnyksestä. Jos ehdottamaani tasauspaikkajärjestelmään siirryttäisiin niin silloin olisi jonkinlainen äänikynnys 2-5% välttämätöntä, muuten eduskuntaan tulisi liikaa 1-2 edustajan välihuutelijaryhmiä. Moni sanoo, aivan oikeutetusti, että äänikynnyksetkin vääristävät vaalitulosta mutta mielestäni se on kuitenkin pienimpi paha kuin puoluekentän sirpaloituminen. Israelin ja Hollannin sisäpolitiikka ovat mainioita esimerkkejä siitä kun koko maa on yksi vaalipiiri eikä mitään äänikynnystä ole. Siis täyttä sekasotkua.
Äänikynnykseenkin sellainen lievennys, että mielestäni 16000 ääntä sava ehdokas kuuluu eduskuntaan vaikka puolueensa äänikynnyksen alle jäisikin.
Yksikään vaalijärjestelmä ei ole täydellinen. Valtio-opineetkaan eivät ole yksimielisiä siitä mikä on paras vaalijärjestelmä. Vaalijärjestelmän hyvyys riippuu siitä mitä sillä tavoitellaan. Jos halutaan yhden puolueen vahvaa hallitusta niin brittiläistyyppinen vaalijärjestelmä lienee paras. Viime vaaleissahan Labour sai 35% ääniosuudella 55% paikoista ja sai jatkaa hallitsemistaan. Onko moinen järjestelmä demokraattinen mielestäni ei.
Suomen vaalijärjestelmästä en missään nimessä muuttaisi nykyistä henkilö- ja puoluevaalin yhdistelmää. Varsinkin vasemistolaiset ovat omituisen tykästyneitä ideasta eurooppalaistyylisestä listavaalijärjestelmästä, jossa äänestettäisiin pelkkää puoluelistaa ja puoluetoimisto, ei äänestäjät, päättäisivät kenestä tulee kansanedustaja. Ei näin missään tapauksessa Suomeen. Jokaisen kansanedustajan tulee itse ansaita se mandaattinsa.
Se mitä muuttaisin Suomen vaalijärjestelmässä on vaalien toteutustapa. Jos saisin laatia Suomelle vaalijärjestelmän niin tekisin näin: 165-170 paikkaa jaettaisiin nykyisten vaalipiirien puitteissa, tosin nykyisten vaalipiirien tarkoituksenmukaisuuttakin voisin hieman tarkastella mutta ei niissä niin suurta vikaa ole että huutaisivat muutosta, ja loput30-35 paikkaa jakaisin tasauspaikkoina koko valtakunnassa annettujen äänien suhteessa.
Nykyisessä vaalijärjestelmässähän on se paradoksi, että vaikka tulosiltana koko ajan ruudussa on se palkkirivi, joka kertoo miten äänet ovat jakautuneet koko valtakunnassa niin sillä tuloksella ei ole mitään merkitystä. Vaalitulos on vaalipiirien summa.
Tämä vaalipiirien summa väistämättä suosii tiettyjä puolueita. Keskustaa varsinkin. Jos kannatus jakautuu hyvin epätasaisesti niin sellainen puolue pärjää paremmin kuin valtakunnassa saman äänimäärän saava mutta tasaisemman kannatuksen saanut puolue. Kepullahan on nämä vaalipiirit, Oulu ja Lappi, jossa sen kannatus on aina 45-50%. Demarit ja kokoomus eivät pääse lähellekään vastaavia lukemia omilla vahvoilla alueillaan.
Toinen puolue jota nykyinen vaalijärjestelmä suosii on tietysti RKP, jolla on omat hyvin vahvat alueensa ja muualla ei ole edes ehdolla. Kristilliset saavat enemmän ääniä koko valtakunnassa kuin RKP mutta silti RKP saa enemmän paikkoja.
Ei sen puoleen kristillistenkään jauhot ole puhtaita. He ovat vuosikausia hyötyneet Suomen vaalijärjestelmän kummajaisesta: vaaliliitoista. Kai niitä, siis vaaliliittoja, voi jollain lailla uskottavasti argumentoiden puolustellakin mutta itselleni ajatus vaaleista on se, että jokainen puolue omin voimin mittaa kannatuksensa ja saa sen palan valtaa joka sille todellisen kannatuksen puitteissa kuuluu. Vaaliliitot ovat jonninjoutavaa kikkailua, jotka väärentävät vaalituloksia.
Vaikein kysymys sittenkin lienee kysymys äänikynnyksestä. Jos ehdottamaani tasauspaikkajärjestelmään siirryttäisiin niin silloin olisi jonkinlainen äänikynnys 2-5% välttämätöntä, muuten eduskuntaan tulisi liikaa 1-2 edustajan välihuutelijaryhmiä. Moni sanoo, aivan oikeutetusti, että äänikynnyksetkin vääristävät vaalitulosta mutta mielestäni se on kuitenkin pienimpi paha kuin puoluekentän sirpaloituminen. Israelin ja Hollannin sisäpolitiikka ovat mainioita esimerkkejä siitä kun koko maa on yksi vaalipiiri eikä mitään äänikynnystä ole. Siis täyttä sekasotkua.
Äänikynnykseenkin sellainen lievennys, että mielestäni 16000 ääntä sava ehdokas kuuluu eduskuntaan vaikka puolueensa äänikynnyksen alle jäisikin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.