Miten vanhoillislestadiolaiset suhtautuvat tähän nykyajan "suunniteltuun" lastentekoon. Siis tiedän kyllä, ettei liikkeen piirissä käytetä ehkäisyä, mutta mitä mieltä olette esim. ultraäänitutkimuksista? Käyvätkö vanhoilliset ultrassa? Esimerkiksi miten suhtaudutte siihen, että lapsen sukupuoli selvitetään ennalta?
kiinnostunut
annette
9623
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
On jokaisen oma asia. Eiköhän kaikki äidit käyne kuitenkin ultrassa. Sukupuolikin tiedetään ennalta, jos vain halutaan. Ihan tavallista terveydenhuoltoahan se on.
Itse lopetin ultrassa käynit siksi että aina niissä näkyy mulla vaikka ja mitä ja sitten ei kuitenkaan loppusuoralla ole sitä mitä on oltu näkevinään. "pakollisiin" ultriin ei ole mikään pakko mennä ja ultraamine onnistuu yhtä lailla sittenkin jos tarvetta on...
Sinänsä ihan ok että jos joku sinne haluaa mennä. Ihan ok jos joku haluaa down-seulat verikokeista (ei enää oteta ainakaan kaikkialla) Ihan ok jos joku haluaa niskapoimu-ultra ja sun muut OK.
MUTTA KUINKA moni oikeasti ymmärtää sen että mitä sitten kun joku asia ei menekkään niin että no käydään vaan ultassa ja se siitä?
ELi ihan sama käyttekö vai ettekö mutta miettikää etukäteen mihin osallistutte ja mihin ette. Ettette tuudittaudu olettamaan että kun näissä rutiineissa ei mitään näkynyt = terve lapsi. TAI päinvastoin! Lääketiede ei pysty yhdellekkään teistä lupaamaan tervettä lasta joten miettikää mitä näihin tutkimuksiin osallistumisella haette. Itse huonojen kokemusten vuoksi suuntaan josko toiseen olen erittäin skeptinen siitä että ultra oikeasti keroisi lähellekkään totuuta, se on vain suuntaa antavaa ja kertoo vain osan totuudesta.
En ole itse vanhoillislestadiolainen, mutta suvussani on heitä paljon. Sen vuoksi mietin, mikähän mahtaa olla heidän suhtautumisensa ultraäänitutkimuksiin, vauvastani otettuihin ultrakuviin jne.
Odotan esikoista, enkä halua missään nimessä tietää sukupuolta. Se on miehelleni ja minulle samantekevää. Kävimme kyllä ultraäänissä ihan puhtaasta kiinnostuksesta ja siinä samalla tehtiin down-seulat. Mutta vaikka tutkimuksista olisi ilmennyt jotakin kehitysvammaisuuteen viittaavaa, emme olisi menneet lapsivesitutkimuksiin. Otamme sellaisen lapsen vastaan, kun meille annetaan: ei ole minun tehtäväni valita, millaisen lapsen saan.
Mielestäni jokaisen vanhemmuutta haluavan tulisi ymmärtää, että lapsen kanssa ei koskaan kaikki mene suunnitelmien mukaan. Yllätyksiä voi tulla jo odotusvaiheessa, leikki-iässä tai vaikkapa lapsen tullessa murrosikään. Jos lapseni osoittautuisi 5-vuotiaana ADHD-lapseksi, niin en voi silloinkaan heittää pyyhettä kehään ja luopua vanhemmuudestani (vrt. kehitysvammaisten abortointi).
mutta kun näitä tutkimuksia tarjotaan kuinka moni aidosti YMMÄRTÄÄ mihin osallistuu.
En vastusta niihin osallistumista jos se tapahuu niin että äiti ymmärtää asian merkityksen omassa elämässään. Vastustan tuota ajtusta jyrkästi että KAIKKI käyvät ulrassa kun niin on tapana!
Toivon että jokainen joka ultarssa käy käy sielä tietoisena että sielä ei kaikki ongelmat näy silä voi näkyä täysin olemattomai ja onpa ultran tulos sitten niin tai näin aina voi käydä se tuuri että lapsi ei ole terve! Tai on terve epäilyistä huolimatta.
Ymmärtäkää mihin osallistutte. Itse olisin säästynyt paljolta tuskalta kun olisin jättänyt kaikki ultrat vaan käytmättä.....
sitä,miksi ylipäänsä menit ko. seulontoihin, jos ne eivät anna aihetta mihinkään toimepiteeseen. Ei kannata turhaan niihin mennä. Itselläni on monta lasta,enkä ole halunnut minkäänlaisiin seulontoihin. Pelkkä perinteinen viikko-vastaavuus ultra on katsottu.
Tämä on ensimmäinen lapseni, enkä ollut täysin tietoinen siitä, mitä missäkin ultrassa tapahtuu. En muista, kirjoitinko jo aikaisempiin teksteihin, että mahdollisten seuraavien lasten kohdalla en osallistuisi välttämättä np-ultraan.
Minulle ensimmäinen ultra ei kuitenkaan edustanut "seulontaa" vaan halusin osallistua siihen puhtaasta kiinnostuksesta. Miehestäni ja minusta oli mukavaa nähdä, miltä kohdussa näyttää. Minun mielestäni siinä ei ole mitään pahaa. Mielestäni on siis yhdentekevää, vaikka lapsellemme kyseinen ultra tehtiinkin, sillä vaikka siellä olisi ollut mitä, niin en olisi tehnyt aborttia vaan ottanut vastaan sen mitä annetaan.
Kyselin tätä asiaa sen vuoksi, koska puhuessani ultraäänestä yksi lestadiolainen sukulaiseni oli vaivautunut. Hän ei halunnut antaa kovin kiinnostunutta vaikutelmaa, ja tämä herätti aistini, että nyt taidan olla "maallisilla teillä".
Tiedostan varsin hyvin, että lestadiolaiset eivät hyväksy kaikkia elämäntapojani. Kestän sen kyllä, koska jokainen saa tehdä omat valintansa, ja kunnioitan heidän vakaumustaan. Minun mielestäni lestadiolaisuudessa on paljon hyvää, arvostan erityisesti perhekulttuurianne. Kuitenkin, kun arvostelua aletaan kohdistaa tapaani olla äiti (tuleva -), sitä en tahdo kestää.
Jos ensimmäisen lapseni myötä innostuneena ja osin tietämättömänä menen np-ultraan, ja sen jälkeen vaaditaan tiukasti perusteluja, miksi menin tekemään niin... Kyllähän se vähän kipeeltä tuntuu. Ikään kuin arvostelu kohdistetaan siinä sivussa lapseeni ja annetaan ymmärtää, että hänen elämänsä on jo automaattisesti hieman "sekunda", koska hän on joutunut ultrattavaksi. Vauvan odotus herättää niin monenlaisia tunteita, ja monista asioista syyllistyy helposti. Ehkä teilläkin on saattanut olla samansuuntaisia kokemuksia.
Olen elänyt ajan jollon utria tehtiin vain poikkeustapauksessa kun kyse oli tavalla tai toisella riskiraskaudesta ja niitä on minulle tehty kymmeniä kertoja. Sitten olen elänyt ajan jolloin rakenneulra tehtiin kaikille -> ihan mukava ekan kerran nähdä normaalikin raskaus .....
Senkin olen kokenut että kaikki on ok ja silti lapsi vaan kuolee kohtuun :-(
Ja sitten kukaan sitä kysele mitään siinä vaiheessa kun raskaus on riskiraskaus. Ultra on seurantamenetelmä ja sitten siinä näkyy yhtä ja toista....
Eli viimeisten lasten kohdalla ei ole omaehtoisesti tarvinnut ultraan hakeutua aina on ollut enenmmän ja vähemmän vakavia aiheita minkä vuoksi ultraan on ollut pakko menne....
Niin että miettikää ennenkuin menette mitä saatte. Ymmärrän että joku menee uteliaisuudesta vain mutta tästä uteliaiuudestakin voi seurata tarpeetonta huolta.
Käy rauhassa ultraäänesi.Ei se aiheuta minkäänlaista vaivautuneisuutta eikä kysymyksiä. Mukavahan se on katsella jo alkuvaiheessa, millainen tulokas siellä heiluu.
Tietysti on vaikea, jos jotakin on poikkeuksellista, mutta toisaalta se antaa aikaa valmistautua, jos niin on.