Olen jonku tovin seurannut vanhoillisten palstaa ja ihmetellyt mikä lestadiolaisuuden lestadiolaiduus
Tosi lestadiolaiset?
mikä eroittaa?
mitkä ovat opilliset erot vanhoillisiin verrattuna?
Äkkiä selattuna täällä ainakin esikois lestadiolaisia
Tosi lestadiolaiset?
mikä eroittaa?
mitkä ovat opilliset erot vanhoillisiin verrattuna?
Äkkiä selattuna täällä ainakin esikois lestadiolaisia
Vastaukset 12
Vanhimmat
on saarnapuhe. Puhujia on 2-3 ja postillan lukee
eri henkilö joka saarnaa. Isoissa seuroissa puhujakorokkeella kolme henkeä joilla on työn jako eli heillä on eri tehtäviä.
tottakai!
Esikoislestadiolaisen seuroissa yleensä yksi saarnaaja vuorollaan lukee rukoukset, Laestadiuksen saarnan ja teksin saarnavuorossa olevalle saarnajalle. Tosin joku voi joskus saarnata ilman tekstiäkin. Esim. Ruotsissa vain lähetysmiehet ottavat tekstin. Toisilla paikkakunnilla tekstin ja loppurukousten lukija on eri henkilö kuin saarnan lukija. Esikoisten saarnaajat puhuvat sen mitä Pyhä Henki kullakin kerralla antaa, mutta vanhoillisilla on tietääkseni jo valmiiksi kirjoitetut saarnat ja määrätty aika mitä saavat puhua, kuin puhujia on useampi. Tietoni perustuu suviseuroihin, jonka ohjelmissa näkyi jo saarnan aihe. Kuuntelin myös jonkin saarnan, josta eräästäkin ilmeni, että puhuja oli miettinyt ja valmistellut saarnaa kauan aikaa.
Nämä ovat sivuseikkoja eikä "seurailija" mielestäni tätä kysymyksellään tarkoittanut. Alunperinhän täällä on ollut vain tämä lestadiolaisuus palsta, mutta rauhanyhdistys on halunnut oman palstan. En tiedä ketkä ovat saaneet erittäin pienellä käytöllä olevan uuslestaadiolais palstan.
Lienee itsestään selvyys, että kaikissa kristillisissä yhteisöissä luetaan Raamattua. Joten sillä tiedolla ei ole mitään informaatioarvoa. Toisin olisi, jos teillä ei luettaisi Raamattua tai olisit jonkin Raamattua lukevan vapaa-ajattelijaporukan jäsen. Mutta mitä kristittyjen yhteisöissä Raamatun lisäksi luetaan ja mistä ne tulkinnalliset viavahteet ja erimielisyydet syntyvät, onkin sitten toinen juttu.
es.lest. seurojen kulku on seuraava:
- Alkuvirsi (lukkari)
- Rukous (lukija)
- Virsi (lukkari)
- Useimmiten Lestadiuksen ko. sunnuntain saarnan lukeminen postillasta. (lukija)
- Alkupuhe (vuorossa oleva saarnaaja)
- Vuorossa olevan saarnaajan ottama teksti Raamatusta. (lukija)
- Saarna, eli luetun raamatunpaikan selitys jae jakeelta - tai sitten ei ;-). (vuorossa oleva saarnaaja)
- Virsi (lukkari)
- Rukous (lukija)
- Virsi (lukkari)
- Seurakahvit (listan mukaan kahvinkeittovuorossa olevat)
Merkkien selitys:
- lukija = avustava saarnaaja
- saarnavuorossa oleva saarnaaja = pitää saarnan ottamastaan Raamatun tekstistä - tai vain saarnan. ;-)
- lukkari = edelläveisaaja, joka aloittaa valitsemansa - tai saarnaajan valitsemat - virret.
Ensisijaisuus: saarnaaja-lukkari.
Ns. Isoissa Seuroissa homma toimii hieman erilailla.
Lukumäärä ja tehtävät saarnastuolissa ovat samat, mutta kaava eri, riippuen siitä, onko kysymyksessä päivä-, vai iltaseurat.
ohjelmassa saarnan aihe??? ei ole näin, virret on tosin ohjelmassa mainittu
lauantai-illalla HPE:n jälkeen on suviseuroissa ns alustus, jonka aihe on ohjelmassa, se on pyydetty ja perusteellisesti Raamatun kanssa valmisteltu ja kirjoitettu
yleensä on "tavallisen" saarnan pituus n 45 min, siitä pidetään kiinni, ettei pitkä päiväohjelma menisi sekaisin, suviseuroissa on toistakymmentä saarnaa päivässä
saarnat eivät ole ennakkoon kirjoitettuja, mutta Raamattua on paljon luettu ja tekstiä mietiskelty
ilman Pyhän Kirjan tekstiä ei kukaan vl:ssa saarnaa; ei puhuta "omia", olisi kauhistus, jos joku ei saarnan aluksi avaisi Raamattua....
"rauhanyhdistys" ei halunnut omaa palstaa, monet valittivat täällä lestadiolaisuuspalstalla aikoinaan sitä, että kaikki keskustelu koski vain vl:tta, en tiedä, kuka pyysi uutta palstaa, ei vl:t ainakaan
Varmasti meitä on rauhansanalaisiakin on paljon.
Sitten täällä pyörii muutaman hengen rinki joka on eronut esikoisuudesta.
Esikoiset ja rauhansanalaiset käsittääkseni esiintyvät keskustevasti ja rakentavasti.
Seurakuntaoppi on vanhoollisiin nähden rauhan sanan ero. Emme pane itse Jumalan valtakunnan rajoja. Pyhä Henki tuntee omansa ja ainoastaan asettaa ne.
Suurin osa esikoista , rauhansanan väestä ja merkittävä osa vanhoolisista noudattaa raamatun opetusta. Siinä keskeistä on vapahtajan sanat Rakkaudesta teidät tunnetaan. Pitäkää keskenänne rakkaus. Pyhä Henki sitoo meidät yhteen rakkauden ja rauhan sitein. Te olette tulleet sen siioninvuoren tykö ja sen esikoisten seurakunnan tykö.
Olen pitänyt erittäin rumana täällä lappilaisten ja saamelaisten saarnamiesten arvostelua. Heillä on aivan oikea huoli kirkosta pohjois-maissa ja muualla. Se on yksi elään kristillisyyden merkki.
Anteeksi jouduin kirjoittamaan nopeasti, työt alkaa..
"mikä eroittaa?
mitkä ovat opilliset erot vanhoillisiin verrattuna?"
Jeesuksen sanojen mukaan lammashuoneessa on seinät, joka on Jumalan sana. Jeesus on itse ovena, jonka kautta sisään menevä tulee myös lammasten paimeneksi. Muualta menevät ovat varkaita ja ryöväreitä. He eivät ainostaan varasta itselleen tätä armoa, vaan yrittävät ryöstää sen myös toisilta. Joka ei hyväksy Jumalan sanoo joka ovenvartijan, eli Pyhän Hengen kautta on avattu paimenille, jää ulos kun ei mahdu näiden Jumalan sanan seinien sisäpuolelle.
Näin kävi 1800-luvun lopulla, kun yksinkertainen oppi, joka Jumalan herättämän palvelijan, Laestadiuksen kautta oli pohjoismaihin saapunut, ei enään kelvannutkaan kaikille uskon lahjan saanneille. Toisille ei kelvannut parannussaarna ja toiset vaativat syvempää katumusta. Rauhanyhdistys oli edellinen ja uusieräys jälkimmäinen. Esikoisuus jäi oppiin, joka oli Laestadiuksen ja hänen työnsä jatkajien oppi eli oppi, joka on perustettu Kristuksen ja apostolien opin päälle.
Yksinkertainen oppi ei kelvannut uudelle heräykselle, he vaativat syvempää katumusta. Yksinkertainen parannussaarna ei kelvannut osalle, he menivät vallanhaluisten ihmisten puolelle ja hylkäsivät alkuperäisen kristillisen opin. He perustivat uskonsa rigorismille ja ihmissäännöille ja "esikoisten" seurakunnalle.
Entisaikaan, kun eräs nuori mies kysyi esikoisten saarnaajalta vanhoillisten ja esikoisten eroa, niin hän vastasi, että jos menet esikoisen tytön kanssa naimisiin, niin riittää, kun ostat hänelle kamman, mutta jos menet vanhoillisen kanssa naimisiin, niin joudut ostamaan myös kiharat. Nykyisin esikoisuudessa on näkymässä samoja merkkejä kuin 1800-luvun lopulla rauhanyhdistyksessä. Monet ovat menneet paljon pidemmälle. He eivät hyväksy parannussaarnaa, eivätkä syntienanteeksi antamisen saarnaa. Heille riittää, kun ovat kasteessa saanneet Pyhän Hengen! Nämä nimittävät itseään lievämmäksi siiveksi, liberaaleiksi, kaarneenpojiksi ja mikä miksikin. Heidän lehtenään on "Ruukku" ja he keskustelevat tämän palstan lisäksi nettiruukun palstoilla. Vaikka sanovat hengellisen kotinsa olevan esikoisestadiolaisuus, niin töillään ja kirjoituksillaan sen kieltävät, sillä heidän ainoa tehtävänsä on mustamaalata kristillisyyttä, sen uskollisia saarnaajia ja kristityitä, jotka seuraavat ja puollustavat tätä yksinkertaista oppia.
Totuus on, että oppi jota lestadiolaisuudessa oli saarnattu, ei enää kelvannut. Niitä, jotka Jeesuksen käskyn jälkeen saarnasivat parannusta ja syntien anteeksi antamusta, alettiin nimittämään ryysysaarnaajiksi ja kiellettiin saarnaamasta. Tästä vastapainoksi syntyi uusiheräys, jotka vaativat syvempää katumusta, mutta eivät saarnanneet syntejä anteeksi, koska rauhanyhdistyksessä saarnattiin sitä liian helposti, eli "vohlattiin Jeesuksen verta".
Ei meidän täällä kyllä tarvitse eikä saa seipäät tanassa taistella toiamme vastaan. Paljon ollut luopumista alkuseurakunnan ajoista. Elvä usko kuitenkin vaikuttaa. Pyhä Henki sitoo toisiimme lyhteen tavoin Rauhan ja Rakkauden sitein.
Huvittavaa tämä jahti, hurskaat jotka eivät itse parannusta tarvitse, etsivät suurennuslasin kanssa, kenet löytäisivät syntiseksi.
Sen minä vaan sanon, että te syntisten jahtikoirat tulette kerran yllättymään pahoin, jos teistä itsestänne ei tule syntisiä, jotka tarvitsevat henkilökohtaisen parannuksen. Te nimittäin olette vastuussa tasan VAIN omista synneistänne.