Mikä helvetti minä olen?

"Vain elämää, ei sen enempää.On kaikki tää koita ymmärtää"
Näinhän lauloi eräs edesmennyt "viinamenevä" artistikin.

Pulmia on monenlaisia. Jospa sulla onkin liian hyvin asiat-siis ainakin tähän asti. Jonkinlaista kyllästymistä podet-luulisin. Mietippä vähän oikeasti mitä on köyhillä. Saisit olla tyytyväinen elämääsi. Otappas esimerkkiä esim.Myllylästä tai Nykäsestä-mutta niin,ettet tee niinkuin he ovat tehneet. Siis niin pitkälle älä mene. Kyllä sinullakin elämä sentään on elämisen arvoista. Tiedän entisenä alkoholistina ne kirot,mitä viina tuo tullessaan. Nyt elämä on mallillaan minullakin. Tuhlasin elämästäni vuosia-ja ihan viinan tähden. Ei kannata perhettään menettää juomisen takia-nimittäin mulla se oli hilkulla. Sinulla lähestyy muuten toi loppukiri tuota menoa. Tsemppiä

Sinä olet kaikensaanut ja siksi tyytymätön.

Yleensä jos kaikki asiat ovat hyvin, niin tuppaa olemaan tarjolla suunta alaspäin. Ja päivastoin, kun ollaan pohjakosketuksessa, niin ainoa suunta on ylöspäin.
Tarvitset hiljentymistä ja elämäsi arvojen pohdintaa. Kuvauksestasi syntyy vaikutelma, että olet hajauttanut itseäsi liikaa, ja ollut liian monessa mukana. Burnout ja tyhjyyden tunne uhkaa.
Laiskottelukin on taito (jonka osaan). Sinunkin pitää välillä laiskotella totaalisesti tekemättä mitään, ja miettiä, onko järkeä laittaa itsensä likoon liian monessa?

Oletko mahdollisesti alkoholisti? Jos olet, hae apua, jos et, lopeta läträäminen. Apua saa ainakin A-klinikalta ja AA:sta, jonka puh. on 09-750200.

Nuo ovat ne elämän peruskysymykset. Useinpa vastataan vain jälkimmäiseen. Kun siinä on tavoitteet saavutettu, ollaankin hukassa jos ensimmäiseen kysymykseen ei koskaan ole vastattu. Saattaapa olla, ettei eka kysymystä koskaan ole edes osattu kysyäkään.

Riittääkö sinulle siis se, että oli hyvä (siis lämmin ja läsnöoleva) lapsuuskoti, hyvä koulumenestys (et ollut pinko) ja ystäviä (sydämenystäviä), tyttöystäviä (ei vain
'saaliita'), ja nyt vihdoin oma perhe ja tarvittava omaisuus siinä kyljessä. Eipä tunnu riittävän.

Koska ilmeisesti olet varakas, voisit kyllä kääntyä yksityisen psykologin/psykiatrin puoleen ja kysyä vinkkiä tyytymätömyyteesi. Sinulla on paha olla, se on selvä, ja jostakin se johtuu. Rupea ottamaan selvää, mieluusti tietenkin selvällä päällä. Ja onhan paikkoja, jossa rahakkaat voivat rauhassa elämäänsä miettiä, ihan anonyymistikin. Jospa jokin tällainen pysäkki sopisi sinullekin.

Lopetat kirjoituksesi noihin sanoihin. Siis minkä olisi pitänyt muuttua???

Sinulla oli siis lelut, mopot, veneet, autot. Oli kavereita, mutta oliko ystäviä? Oli älyttömästi tyttöystäviä, oliko pitempiaikaisia?

Kun mikään ei riitä-syndroomasta lienee kysymys.

http://www.a-klinikka.fi/yhteystiedot/kaikki.html

Itselläni oli aikoinaan ihan samanlaisia pohdintoja mielessä.
Etsin vuosikausia vastauksia esittämääsi kysymykseen, ja aina humalassa.

Minulle vastasi lopulta ulkopuolinen henkilö. Lyhyen tuttavuuden jälkeen hän kertoi, että olen alkoholisti, ja siksi minun kuuluukin toimia juuri noin.
Hän kertoi, että koska olen alkoholisti, minun kuuluukin rakastaa pulloa enemmän kuin perhettäni, vaimoa tai lapsia, työtäni tai saavutuksiani, tai edes itseäni.

Sen jälkeen kaikki olikin helppoa, viina jäi pois kuvioista ja tilalle tuli tärkeämmät asiat, kuten kaikki sinun luettelemasi.

mutta sinä vaikenet. Miksi?

Olisit kyllä voinut kiittää meitä vierailijoitasi.

Saitko vääränlaisia vastauksia vaiko liian oikeita, jotka kolahtivat niin, että kipeäksi tulit?

No, kirjoita sitten, kun kalikan kolahduksista tokenet.