Minulla on alkoholinkäytön kanssa ongelma. En käy "kuin" kerran viikossa baarissa, mutta viina maistuu aina tuolloin reippaasti. Teen humalassa uskomattomia tyhmyyksiä ja aina suurin piirtein konttaan kotiin. Nyt olen saanut tarpeekseni: lähdin viime yönä jatkoille miehen luo, joka käyttäytyi väkivaltaisesti, oli ihme ettei sattunut pahempaa.
Tahdon lopettaa alkoholinkäytön kokonaan, koska tajuan että tuhoan itseäni liikaa sillä kertaviikkoisella juopottelulla. Miten te olette onnistuneet lopettamaan alkoholinkäytön kokonaan? Minulla on pari "hyvää" kaveria joita näen ainoastaan baarissa enkä varmaan näe heitä enää ellen käy läträämässä viinan kanssa. Vaikealta tämä tuntuu...
Olen siis nainen vm. 80.
Tahdon lopettaa alkoholinkäytön kokonaan, koska tajuan että tuhoan itseäni liikaa sillä kertaviikkoisella juopottelulla. Miten te olette onnistuneet lopettamaan alkoholinkäytön kokonaan? Minulla on pari "hyvää" kaveria joita näen ainoastaan baarissa enkä varmaan näe heitä enää ellen käy läträämässä viinan kanssa. Vaikealta tämä tuntuu...
Olen siis nainen vm. 80.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Olet tullut oikeaan paikkaan. Me tuetaan ja autetaan sua parhaan kykymme mukaan. Mä teen/tein kännissä aina mielettömiä ylilyöntejä ja olin monesti jopa hengenvaarassa. Sun elämällä on varmasti jokin tarkoitus, kun ei ole sattunut mitään vakavaa vielä. Tartu auttavaan käteen ja ala kunnioittaa ja rakastaa itseäsi ja ainutkertaista elämääsi. Olet todella sen arvoinen, vaikkei välttämättä siltä nyt tunnu. Itse olen 3 viikkoa raitistellut, ja päivä päivältä mieli on virkeämpi ja positiivisempi. Helppoa ei tosin ole koko ajan ollut. Eilen potutti kun naapurin muijilla oli niin "kivaa" ja mulla tylsää...mut nyt on osat toisinpäin. Mulla on freshi olo ja ne tekee kuolemaa kapulassa. Tsemppiä ja halaus sulle!
Kiitos lohduttavasta viestistäsi:) On pikkasen helpompi olo.
On jotenkin niin paha olla, koska vanhempani ovat alkoholisteja, ja huomaan kuinka oma elämä saattaisi olla luisumassa samaan suuntaan. Olen itsetuhoinen humalassa ja teen mielettömiä typeryyksiä. selvin päin olen kiltti ja aika arkakin nuori nainen. Mikä hemmetti mua vaivaa?
Pelottaa eniten täysraittiuden tuoma yksinäisyys, koska muutaman kaverin kanssa tulee nähtyä ainoastaan baarissa ja hyviä kavereita, siis sellaisia joita näen yleensä vain selvinpäin
on ainoastaan pari.
No, onneksi menen tänään käymään espoon cinessä etten jää koko päiväksi märehtimään viime yötä.
Miten päädyit itse täysraittiuteen?Joitko usein? Olen itse mielestäni alkoholisti vaikka juonkin "vain" kerran viikossa.
...mutta se tuntuu paremmalta kuin pinnallinen kaveruus. Lisäks oon muutenkin ollu aina vähän omalaatuinen ja viihtynyt yksin. Erottiin miesystävän kanssa kuukaus sitten ja se tuntuu kaikista vaikeimmalta, mutta oon siitä jo päässyt yli aika hyvin. Mulla oli upee mies, joka tuki mun raittiutta ja joka kanssa nautti siitä ku en juonut. Joten eron syynä oli ihan muut asiat. Nyt yksinäisyys tuntuu ihan hyvältä, mutta aika paljon asioita pitää opetella ja välillä on aika eksynyt olo, kun ei oo miestä eikä oikeestaan kavereitakaan.
Kukaan ei voi sanoa sun puolesta että ootko alkoholisti vai et. Se on henk. koht. asia, ei sitä diagnosoida. Toki onhan niitä testejä mm. netissä jotka määrittelee sinut joko kohhtuukäyttäjäksi, suurkuluttajaksi jne. Jos haluat, voithan mennä sellasen testin tekmään ja katsomaan mikä on tulos. Mä en niitä testejä oo tehnyt, mutta ajattelen itsestäni niin, että olen alkoholisti- piirteinen, mutta en alkoholisti. Tai en ainakaan vielä ole, eikä musta tulekaan koska en juo enää :)
Sinuna miettisin nyt noiden kavereiden lemppaamista. Jos ei teillä ole muuta yhteistä kuin biletys, niin ei ne sit oikeita kavereita ole. Itse jouduin tekmään noin, enkä katunut. Kyllä niitä uusia kavereita löytyy, joiden kanssa voi tehdä muutakin kuin bilettää ja juopotella.
Itse join joka ikinen viikonloppu ja kesällä tuli litkittyä joka päivä muutama siideri ja vähintään kerran viikossa pidin "kännipäivän." Tajusin yksien festareiden jälkeen, että ei tää voi jatkua näin. En mustanut festereista paljoakaan ja mut heitettiin sieltä ulos ja kaikkee mahdollista inhottavaa tapahtu siellä. Muistin sitten ajan, jolloin alkoholikäyttöni oli aivan kohtuutonta (kesällä se oli musta ihan normaalia, mut näin jälkeenpäin ajateltuna ei se sitä ollut). Tässä välissä olin ollut 2 vuotta juomatta mitään ja muistelin miten kivaa silloin oli ja halusin sen ajan takas.
Kavereiden -"lemppaamisen" lisäksi mua on auttanut tosi paljon se, kun saa kirjottaa päivittäin kuulumisia ja lukea muiden kuulumisia. Tuntuu niin hyvältä, kun tietää että on ihmisiä ketä kamppailee samojen, ja vaikeampienkin ongelmien kanssa. Eli tule vaan rohkeesti mukaan tohon ketjuun, mikä alkaa päivämäärällä. Mä oon nyt jääny vähän koukkuun tähän nettiin, mutta koen sen ihan hyväksi asiaksi.
Olen muuten sinua 2 vuotta nuorempi nainen.
En juo joka päivä eikä oo tapana tissutella. Mutta alkoholia tekee aina mieli ja reippaanlaisesti kun sitä juon. Juon aina enemmän kuin muut kaverini ja nopeampaan tahtiin. Sitten kanssa harrastan reippaanlaisesti irtosuhteita humalassa ja teen välillä kaikkea tyhmää ja kamalaa mistä en edes viitsi/kehtaa kertoa koskaan kellekään.
Menetitkö paljon kavereita silloin kun lopetit juomisen? Pelottaa ihan kamalasti mutta nyt alkaa tuntua siltä että tää päätös on pakko tehdä ellen halua vajota koko ajan alemmas ja menettää viimeisiäkin itsekunnioituksen rippeitäni.
Vitsi kun saisi lenkkiseuraa jostain itselleen.
...oli mullakin tapana. Kaikki aina ihmetteli et miten sä voit juua noin nopee ja noin paljon. Sanoin vaan että helposti. No, ei siitä pitäs kehuskella, ei se oo mitenkään hienoo.
Taidat asuu pk- seudulla? Laita mulle ihmeessä mailia tulemaan, voitas ehkä keksiä joku vkl jotain kivaa tekemistä esim. just lenkkeilyä tai elokuvissa käyntiä tai jotain :) näinkin niitä uusia kaverisuhteita voi syntyy... joten eipä sun kovin kauaa yksin ilman kavereita tarvii olla :)
Menen ny espoon cineen, mutta voisin vaikka laittaa e-postia illemalla kun tulen kotiin (enkä tällä kertaa kaljakuppilan kautta).
oikein hyvää elokuvapäivää sinulle. Ja meet sit suorinta tietä, ohittamalla kuppilat ja mailaat sit mulle kun olet kotosalla :)
Ite oon mies vm. '83. En oo onnistunut lopettamaan alkohlolinkäyttöä, vaikka mulle on sattunut kaikkea ikävää paskaa sen takia, oon meinannut kuolla ja oon tullut hulluksi. Mutta alkoholinkäyttö sen kun jatkuu. Huolimatta siitä, että olen jo useamman kerran harkinut vakavissani täysraitistumista, tai ainakin kokeilla sitä. Mutta ei, ei niin ei. En aina läheskään ole ryömintävaihde päällä, iseasiassa nykyään yhä harvemmin. Mutta enemmän tai vähemmän maistissa liian usein, tai sanotaanko että selvinpäin liian harvoin. Tää on ihan perseestä, kait. Pahinta tässä on varmaan se, että rahat menee. Toki terveyskin menee, mutta olen muutenkin kärsinyt sellasesta masennuksesta, että en jaksa ajatella mitään mahdollisia tulevaisuuden maksakirrooseita, kun alkoholi kuitenkin tuntuu tuovan iloa elämään.
Siskoni on ollut molempien raskauksiensa ajan juomatta alkoholia vuoden verran ja sanoi, että vasta kun on ollut vuoden selvin päin, tajuaa kuinka aikaansaapaa ja antoisaa elämä on ilman viinaa.
Alkoholi lisää tuskaa ja masennusta, ainaskin itselläni. Oot vasta 23-v ja lähes sata vuotta elämää jäljellä:) Kannattaisiko harkita masennuslääkkeitä? luin hesarista tänään alkoholismiin liittyvän artikkelin. Sen mukaan alkoholi kumoaa masennuslääkkeen auttavan vaikutuksen, joten niiden kanssa ei saa juoda viinaa.
On mulla ollut lääkkeitä, tällä hetkellä sellanen kun Efexor. Oon nyt viimeaikoina tosiaan ottanut kyllä huikkaa aika iisisti, mutta ehkä ois parempi tosiaan olla ilman.
Minä olen myös nainen, tosin jo keski-iässä, mutta ongelma on tasan sama. Haluaisin sanoa, että mikään elämässä ei ole niin hyvä asia, kuin päätös lopettaa viinan kanssa läträäminen. Jokainen meistä on tullut tiensä päähän, toiset aikaisemmin ja toiset myöhemmin. Ja toiset, kuten minä, aina retkahtamisien jälkeen uudelleen. Ei sillä väliä kestääkö raittius kuusi päivää vai kuusi vuotta, kun otat ensimmäisen ryyppysi, olet tasan siinä mihin lopetit. Parasta tässä raittiissa elämässä on tietoisuus, että eilinen on mennyttä, huomista ei vielä ole, ja tällä hetkellä saa olla raitis. Tervetuloa mukaa joka päivä ilmoittautumaan. Tuemme toisiamme.
Juttelin tänään poikapuolisten kavereideni kanssa alkoholinkäytöstäni. Toinen nauroi mulle ja pyysi huomenna kaljalle. Toinen oli taas sitä mieltä että ihminen voi olla alkoholisti vaikka joisi kerran viikossa. Nyt on niin kamala kankkunen että koetan vaan sinnitellä huomisaamuun asti että ajatukset selkenee.
Monellako lopetuspäätös on juontanut siitä, että kamalassa humalatilassa on sattunut kaikenlaista ikävää? Ihmettelen todella paljon ettei minulle ole tosiaan käynyt pahemmin. Onkohan minulla vahva suojelusenkeli tai jotain?
Merkitsin kalenteriin tänään päivän yksi.
No mulla ainakin on jo useampikin lopettamispäätös takataskussa, johtuen nimenomaan siitä, että rupiaa jo käymään liian vaaralliseksi tämä dokaaminen. Sairaalareissuja on tehty kännipäissään tehdyistä asioista, mistä en muista mitään. Nytkin olen toipumassa yhdestä vammasta ja lisäksi vaikuttaa, että siitä jää iänkaikkinen vamma, kyse ei kuitenkaan ole päästä, vaikka moni niin epäileekin :)
Olen TAAS tehnyt lopettamispäätöksen ja toinen päivä on menossa selvänä, eli lievästi sanottuna alkutekijöissä. Kohtuujuojaksi musta ei missään tapauksessa ole.
Naisena luen rivienvälistä, että sinulla on viime yönä ollut vaikea paikka. Jos näin on, on sinun ensin toivuttava tilanteesta. Jos sinulle tehtiin vastoin tahtoa väkivaltaa, ota yhteyttä työterveyshoitajaan, opiskelijoiden terveydenhoitajaan tai raiskattujen tukeen.
Älä jää hautomaan yksin pahaa olo, se, että on tolkuttomassa humalassa tilanteessa, ei anna kenellekään lupaa tehdä väkivaltaa tai mitään vastoin tahtoamme. Myös rikosilmoitus on mahdollinen, jos sinua todella pahoinpideltiin.
Otamme opiksemme tilanteet. Itselleni kännissä örveltäminen on tuonut vastaan tilanteita joita olen joutunut katumaan syvästi. MM vaikea loukkaantuminen hiihtokeskuksessa puolitoista vuotta sitten. Oli varjellusta että selvisin hengissä. Ja kyllähän avioliitto joutuu välille tiukille, kun ei tahdo kyetä vastustamaan tilanteita, joissa pitäisi muistaa, että aviopuolisoa pitää kunnioittaa.
Huomenna kun darrasi on ohitse, käy mielessäsi läpi asiat mitä tapahtui ja toimi sen mukaan. Myös minun juopottelutaustani alkoi ikäisenäsi perjantai-illan känninä. Kaksi kuukautta sitten kun päätin lopettaa kokonaan, join kahden-kolmen viikon välein lärvit. Nyt en juo tänään.
vakava juttu, kun muisti meni ja tulitörttöiltyä milloin missäkin. Väkivaltatilanteeseen en joutunut kuin kerran, sen jälkeen rupesin pelkäämään vieraita seurueita. Sitten pääsin aa:han ja viinankäyttöni loppui. Onko sulla mahdollisuus mennä aa-ryhmien palaveriin? Oli sitten simppeli homma lopettaa sen avulla.
Kuulostaa tutulta. Typeryyksiä on tullut tehtyä ja juotua reippaasti. Tekosyitä on keksitty ja juomista puolusteltu vaikka sisimmässäni oon tietänyt että mulla on ongelma joka vain pahenee jos sille ei tee mitään.
Alkutaipaleella oon minäkin ja kohtuukäyttäjäksi ei musta ole, haluan silti hyvän elämän, niinkuin sinäkin. Jotenkin aattelen että kun nyt päätät lopettaa, niin on se helpompaa kuin esim 20 vuoden päästä, mahkut vielä säilyttää kroppaakin terveempänä.
Kyllä sä onnistut. Mäkin aion. ja perjantaina meen aa-han. Mee säkin. :)
Mun veli lopetti alkoholnkäytön 29-vuotiaana, aika lailla samojen syiden vuoksi kuin itse olen tahtomassa. Pelottaa vaan ihan saatanasti elämä ilman alkoholia, eniten pelkään juuri sitä yksinäisyyden tunnetta. Mitä hemmettiä mä sitten teen viikonloppuisin, kun eihän mulla edes ole poikaystävää:( Taistelijaluonne kyllä olen. Olisikohan aa oikea paikka?
tämä on vain tekninen testi.
paikka. Se selviää, kun lähdet sinne ja käyt joitakin kertoja kuuntelemassa, miten siellä toimitaan. Et menetä mitään, jos käyt siellä. Ei sinne ole pakko jäädä ja kokouksissa voi käydä silloin kun on aikaa.
En tiiä onko aa oikea paikka mulle tai sulle, ja mua jännittää myös mennä sinne. Mutta mikä tahansa tuki on parempi kun ei mitään! Mua ei ainakaan kukaan kaverikaan ota tosissaan, kun ei ees tiedä että mulla mitään ongelmaa onkaan! (tai no, onhan ne sen nähnyt, mutta silti)
Tiiän myös, että perjantaina ainakin mulla alkaa viinanhimo poltella sisuksia ja tekosyyt nostaa taas päätään, joten jotta niiden syiden ja himon kanssa ei tarttisi keskenänsä tapella, niin meen sinne aa-han.
Tietääkö kukaan onko mitään nettivertaistukiryhmää, johon voisi liittyä? paitsi siis tää keskustelupalsta. :)
aa:ssa, koska siellä jokainen on hakemassa apua samaan hätään ja tukea samaan ongelmaan kuin sinäkin. AA:ssa alkoholin himo voi hävitä hyvin nopeasti tai sitten vähitellen. Jos paikkakunnallasi on ryhmiä muina kuin perjantai-iltoina mene jo ennen sitä. Jos et muuten tiedä ryhmiä, kysy auttavasta puhelimesta 09-750200.