Hän oli sitä mieltä, ettei hän saisi koskea minuun, mutta minäpä olin eri mieltä. Odotin kärsivällisesti, kuinka kauan hän kestää olla kajoamatta minuun (itse en koettanut lähennellä häntä tms). Eihän siinä mennyt kuin pari vuotta. :P Mutta loppujen lopuksi tunteet voitti, järjelle kävi köpelösti. Nyt taas jälleen yritämme pysyä kavereina, mutta jälleen odotan miten tässä käy. Tuleeko eteemme vielä yhtä hulluja hetkiä ja intohimoa (sitähän välillämme on koko ajan..hyvä ettei kipinöintiä näe silmin)? Luulen että kohta tulee sellainen hetki, jolloin aivot saavat taas lentää narikkaan.. Edellisetkin luuloni ja toiveeni toteutuivat n. viikon päästä sen jälkeen kun olin ajatellut, mitä voisi tapahtua..
Tunnen hänet, mutta en tunne häntä..
Erään sielunkumppani (n)
82112
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olla aivan oikeassa :)
Pelkään ja kauhulla ajattelen tulevia viikkoja.. ;)
oikeastaan pelkäät ja kauhistelet, etkö pikemminkin odota kaikkea positiivisesti.
Pelkään vain että keskittymiseni muihin asioihin herpaantuu täysin kun sinä pyörit ympärillä (ja mielessä..)
olet ehkä jo nimittäin tottunut...
Onhan sitä tunnettu jo kauan. Ja aina saat mut yhtä levottomaksi. Törmäämmekö torstaina tai perjantaina?
ei väliä - mutta missä ?
Minut löydät perjantaina ainakin jossain vaiheessa iltaa meidän molempien "kantapaikasta".