Suomessa ei ole mielisairaanhoitoa mitä olen seurannut. Joihinkin nuoriin sairastuneisiin taikka julkisuutta saaneisiin tapauksiin joksikin aikaa paneudutaan, mutta ei kroonikoihin. He ovat mielisairaalassa 2-3 viikkoja välillä ja taas jonkun jaloissa ja ryöstettävänä.
Suomessa ei ole mielisairaanhoitoa
Psykiatrih
5395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Taitaa olla valitettava totuus, ettei reilusti oireilevalle kroonikolle ole hoitopaikkaa, jokseenkin oireilevat ovat avo-osastolla ja muut tapaukset, mukaanlukien epävarmat käyvät joskus suljetulla. Jos vain olisi mahdollisuus, niin kutsuisin pakkohoitolähetteeni kirjoittaneen lääkärin katsomaan päälisipuolin naapurini, niin tietäisi minkälainen ihminen on sairas. Ehkä joskus otan pienen videopätkän tietokoneelle ja lähetän sen meilin liitteenä.
keskuudessamme. Sitten kun tapahtuu jotain kaikki sanovat, arvattiinhan se. Ehkä henkilö on jopa itsekin hakenut apua sitä saamatta. Tuo on varsin yleistä ja suututtaa. Kenen vika se on jos syyntakeeton hakee hoitoa eikä saa ja tapahtuu hirmutekoja?
Niillä on kiire hoitaa työttömiä. Itse pääsin pakkohoitoon siksi, ettei ollut päivätyötä (työnhaku kunnossa). Sain juuri kirjeen työvoimatoimistosta, jossa ilmoitettiin valtion budjetoineen pitkäaikaistyöttömille terveystarkastuksen kun ei kerta työtön muutoin terveyspalveluita käytä ?? Itse olenmaksanut tk-vuosimaksun, käynyt kahdesti lääkärissä kesän aikana, hammaslääkäriaika varattuna ja muita tutkimuksia pitkä lista luvassa.
Eikös tämä johdu siitä, että nyt säästetään? Alan hoitohenkilökuntaa on liian vähän (eli on liian vähän työpaikkoja verrattaen siihen määrään ihmisiä jotka hoitoa tarvitsee), ja tää loppu hoitohenkilökunta on itse aivan voimien lopun partaalla, ovat niin kuormitetut kun hommia on liikaa ja tekijöitä liian vähän. Ollaan tehty lyhyen tähtäimen säästösuunnitelma, jolla on todella kauaskantoiset vaikutukset. Ihmiset eivät saa riittävää tarvitsemaansa avohoitoa (avohoitoa lähinnä lääkkeillä), tilanteet kärjistyy, joutuvat juoksemaan päivystyksessä vähän väliä. Osastoille hirveät jonot. Pyritään nopeisiin sairaalahoitoihin olevinaan sen takia ettei laitostuisi. Vaikka useimmat selvästi tarvitsisivat hieman pidemmän hoitoajan. Tällä tavalla sairastuneiden ja sairaanapysyvien määrä ikäänkuin kaksinkertaistuu, ellei jopa kolmin.
Jokatapauksessa NYTKIN jää ihmisiä kuitenkin ilman hoitoa. Olisi aika muuttaa suuntaa vielä kun voi. Tilanne tulee muuten olemaan katastrofaalinen.
Kyllähän potilaat ovat huomanneet itsekin että tässä systeemissä on jotain pahasti vialla.
Eihän tämä edes säästä, vaan lisää kuluja kun ihmiset eivät parane, ja mielensairaudet senkun lisääntyy. Kyllä nyt tarvittaisiin perinpohjaista ravistusta tähän touhuun.
Rahoituksen puutteessa todellakin käy siten, että pahiten oireilevat hoidetaan aluksi ja vasta ongelmien kärjistyttyä sairaalasta löytyy paikka. Puhuimme kuitenkin kroonikoiden hoitamatta jättämisestä, jonkinasteisesta laiminlyönnistä niiden osalta jotka ovat jo sairaaloiden likimain vakioporukkaa, mutta siltikin vapaalla, eikä edes avohoidossa. Kyse mielestäni pitkälti siis ammttitaidon puute, koska vähemmin oireilevia hoidetaan mieluusti sairaalassa siinä jossa pahemmat tapaukset jäävät ilman hoitoa.