Eli olen toipunut anorexiasta ja bulimiasta. Oireetonta ollut n. 3v.
Jos olen syönyt hiukan normaalia vähemmän/ateriaväli on pitkä (n.4h) tulee aika järjetön heikotus,vapina, järki ei juokse enkä pysty ajattelemaan muuta kuin ruokaa! Olen kuitenkin normaalipainoinen, eikä paastosokeritkaan ole olleet matalat.
Muistaako elimistöni nälkiintymisen, vai mistä on kysymys?
Häiritsee siinä mielessä että kyllähän normaali aikuinen kärsii olla välillä nälässäkin ilman sen kummempia oireita?
Kiva jos joku osasi vastata :)
Jos olen syönyt hiukan normaalia vähemmän/ateriaväli on pitkä (n.4h) tulee aika järjetön heikotus,vapina, järki ei juokse enkä pysty ajattelemaan muuta kuin ruokaa! Olen kuitenkin normaalipainoinen, eikä paastosokeritkaan ole olleet matalat.
Muistaako elimistöni nälkiintymisen, vai mistä on kysymys?
Häiritsee siinä mielessä että kyllähän normaali aikuinen kärsii olla välillä nälässäkin ilman sen kummempia oireita?
Kiva jos joku osasi vastata :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
aivan sama homma mulla, et jos on vähän pidempi aika väli aterioiden välillä niin seuraa kauheen heikko olo ja kiukuttaa ja ruoka on sillä hetkellä number obe.jne. ärsyttävää kun aina ei oo mahollista syödä niin säännöllisesti. Eiköhän toi liity sairastettuun anoreksiaan, koska ei mulla mitään tollasta ennen ollu.
...mulla meni erinäisiä vuosia ennen kuin kroppa alkoi luottaa siihen, ettei sitä enää koskaan nälkiinnytetä, eikä siis tarvitse lähettää mitään paniikkisignaaleja heti. Näin olen ainakin päätellyt :).
Toisaalta olen kyllä luonnostanikin sellainen, että pitää syödä säännöllisesti - mikään perhepizza kerran päivässä -tyyli ei vaan luonnistu.
Samantapaista on ollut, mutta en tiedä miksi. Joskus pitää yölläkin nousta laittamaan voileipää - mikä tuntuu todella kummalliselta, kun ennen söi ehkä puolikkaan pullan päivässä. Aluksi olin iloinenkin, kun ruokahalut palasivat, mutta joskus tulee melkein ikävä aikaa, jolloin pystyi olemaan syömättä. Kiloja kertyy liikaakin...