Onko kellään todettu vaativa persoonallisuushäiriö? Mulla on ollut puhetta siitä mun psykologin kanssa terapiassa ja vaikuttaa kuulemma siltä, että kärsisin mm. siitäkin. Oireisiin kuuluu, että pyrin liikaa täydellisyyteen, enkä kestä jos en saa pidettyä täydellistä kokonaisuutta kasassa ja silloin kaikki lopahtaa. Taas teen saman uudestaan ja uudestaan. Ei ole mielialojen vaihtelun rinnalla helppoa. Sitten kun energiaa piisaa niin sitten saatan keskellä yötä muun perheen nukkuessa touhuta kotitöitä kun en kestä epäsiisteyttä. Kerran menin puoli kuudelta nukkumaan kun mies tuli repimään hihasta. kun masentaa niin millään ei ole väliä. Joten kun voin hyvin niin silloin kaikki tuntuu likaiselta ja koko ajan pitää yrittää pitää puhtautta yllä.
Vaativa persoonallisuus
Bipo
2459
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sama vika! Juuri tuo täydellisyyden tavoittelu se minutkin aikoinaan pakotti tekemään työni tehokkaasti ja mukisematta, vaikka olin jo ihan kuolemanväsynyt. Jokapäiväisessä elämässä huomaan tämän säälimättömän yliminän piiskaavan täydellisyyteen mm. lasten asioiden hoitamisessa, aterioiden terveellisyyteen pyrkimisenä, siisteydessä, vaatehuollon moitteettomuudessa( tahrattomuus, silitys, viikkaus..).
Nykyään kun olen tämän sairauteni vähitellen sisäistänyt, oikein pakotan itseni välillä relaamaan, mutta kärsin siitä aina huonoa omaatuntoa. En oikeasti sitten kumminkaan rentoudu, jos huomaan lattialla pölyä tai pyykkejä lojumassa.
Mutta niin vain olen antanut itselleni luvan välillä ottaa iisimmin ja on ollut hienoa huomata, että talo on edellen pystyssä ja perheenjäsenet kunnossa, vaikka koti ei kaikkina vuorokauden aikoina olekaan hohtavan puhdas tai pyykit silitettyinä.
Kävitkö tutustumassa siihen osastoon ja mitä mieltä miehesi asiasta oli? Olisiko siinä mielestäsi mitään järkeä, että siellä olisi mahdollisuus saada selvästi epätasapainossa oleva lääkityksesi enemmän kohdilleen? Vain sillä tavalla voisit ehkä huomata, kuten minäkin aikoinaan, että rakkaus omaan lapseen voi hiljalleen palata mieleen ja se taas omalta osaltaan vähentää sitä piinaavaa itsesyytösten määrääkin. Voi hyvin.
Kävin tutustumassa siihen osastoon. Se vaikutti ihan asialliselta paikalta. taideterapiaa ja kaikkea. Oli tässä taas viikon aikaa ihan hyvä olla ja sain asioita aikaiseksikin ihan hyvin ja tuntui, että ajatus osastosta olisi ihan turhaa. Mutta taasen olo on huononemaan päin ja taitaapi olla viisaampi harkita asiaa vakavasti. Ei miehenikään ajatusta huonona pitänyt. Saahan avolta poistua jos tuntuu siltä ja tulla sovittuna aikana takisin. Eli ei olla missään lukkojen takana :-)! Se osasto muuttui juuri päiväosastosta ympärivuorokautiseksi, joten siellä olisin sitten ympärivuorokautisessa tarkkailussa. Taas ahistaa niin pirusti ja kotona ei luonaa mikään. Joten jotain pitäs tosiaankin tehdä. Menen huomenna osastoarviointiin terapian ohella joten katsotaan mitä siellä sanotaan.