Reikärautajournalismin suomalaisessa televisiossa aloittaneen Reino Paasilinnan aikanaan paljon kohua herättänyt vakuutusohjelma nähtiin sunnuntai-iltana uusintana TV-1:n dokumenttihistoriallisessa sarjassa. Mukaan oli myös leikattu otoksia ohjelmaa seuranneesta keskustelusta, jossa Eino S Repo johti puhetta ja vakuutusyhtiöiden pönäkät edustajat onnistuivat pilaamaan loputkin julkikuvastaan.
Paasilinnan ohjelma oli jälleen kerran muiostutus siitä millaisessa henkisessä umpiossa Suomi vielä 60-luvun puolivälissäkin eli. Jopa taloudellisen vallan edustajilla oli erityinen koskemattomuutensa, he olivat pyhitettyjä auktoriteetteja, joita ei olisi saanut kritisoida. Vakuutusohjelma puhkaisi aikanaan valtavan puhumattomuuden ja vaikenemisen paineen, jota voi verrata esim. siihen vaikutukseen joka Väinä Linnan Tuntemattoman julkaisemisella oli ollut kymmenisen vuotta aiemmin. Paasilinnan ohjelma havahdutti monet suomalaiset tajuamaan "miten vähällä järjellä" ja millaisella julmalla röyhkeydellä vakuutuslaitoksia johdettiin. Kaikki tiesivät välittömästi mistä oli kysymys, koska jokaisella oli jonkinlaista omakohtaista tai lähipiirissä olevaa kokemusta vakuutuspäätöksistä.
Kuten Linnan romaani puhkaisi puhumattomuuden pinnan ja antoi rintamamiehille äänen -- samoin Paasilinnan ohjelma paljasti miten tökeröä oli vakuutustoimen "päällystö" ja miten härskiä oli että kaikkia vakuutusasioita oli käsitelty vain tämän päällystön ehdoilla, sen kielellä ja käsitteillä, sen näkemyksillä.
Kyseessä oli suomalaisen sisäänlämpiävän, keskustelemattoman ja arvomonoliittisen yhtenäiskulttuurin kaatamisen yksi merkkipaalu. Muita merkkipaaluja olivat esim. mainittu Linnan romaani, Hannu Salama ja jumalanpilkkaoikeudenkäynti sekä myöhemmin tapahtuneet maanpuolustushengelle armoniskunsa antaneet yllytysoikeudenkäynnit. Tällaisten merkkipaalujen myötä suomalainen yhteiskunta muuttui vähitellen koti-uskonto-isänmaa -henkisestä tunnustuksellisesta ja auktoriteettihakuisesta yhtenäiskulttuurista keskustelevamman moniarvoisen aidon demokratian suuntaan.
Paasilinna on aiemmissa haastatteluisaan todennut, että Yleisradion pääjohtaja Eino S Repo toteutti määrätietoisesti keskustelukulttuuria ja että Revon olkapäiden takana oli Kekkosen varaukseton tuki. Tämä asia kaikkine siihen liittyvine merkityksineen ja laajennuksineen pitäisi tajuta jokaisen keskustalaisen yhä vieläkin. Nyt vakuutusohjelman uusinnan yhteydessä Paasilinna mainitsi toisen nimen, jolta hän sai vahvaa taustatukea erikoistoimituksensa työlle. Tämä nimi oli Kalervo Siikala, keskustalainen monessa mukana ollut intellektuelli.
Keskustalaisilla olisi oikeastaan syytä olla tietyistä asioista hyvin ylpeitä. Tällaisia asioita ovat Kekkosen määrätietoinen toiminta vahvana johtajana mutta autoritaarisen yhteiskunnan muuttamiseksi, samoin esim. suomalaisen kehitysapupolitiikan luominen, jossa mainittu Siikala näytteli tärkeän taustaroolin. Ihmettelen hieman miksi tällä Keskustan politiikkaa aiheena pitävällä keskustelupalstalla yksikään keskustalainen ei usoakseni koskaan ole ottanut puheeksi näitä menneisyyden kunniakkaimpia keskustalaisuuden voittoja -- miksi täällä keskustalaisiksi itsensä mieltävien kirjoittajien tieto- ja asenneskaalat liikkuvat yhä tuolla yhtenäiskulttuurisen Suomen koti-uskonto-isänmaa -tunnustuksellisuudessa. Mitä vuosikymmentä tällä palstalla eletään? 50-lukua? 40-lulua? 30-lukua?
Paasilinnan ohjelma oli jälleen kerran muiostutus siitä millaisessa henkisessä umpiossa Suomi vielä 60-luvun puolivälissäkin eli. Jopa taloudellisen vallan edustajilla oli erityinen koskemattomuutensa, he olivat pyhitettyjä auktoriteetteja, joita ei olisi saanut kritisoida. Vakuutusohjelma puhkaisi aikanaan valtavan puhumattomuuden ja vaikenemisen paineen, jota voi verrata esim. siihen vaikutukseen joka Väinä Linnan Tuntemattoman julkaisemisella oli ollut kymmenisen vuotta aiemmin. Paasilinnan ohjelma havahdutti monet suomalaiset tajuamaan "miten vähällä järjellä" ja millaisella julmalla röyhkeydellä vakuutuslaitoksia johdettiin. Kaikki tiesivät välittömästi mistä oli kysymys, koska jokaisella oli jonkinlaista omakohtaista tai lähipiirissä olevaa kokemusta vakuutuspäätöksistä.
Kuten Linnan romaani puhkaisi puhumattomuuden pinnan ja antoi rintamamiehille äänen -- samoin Paasilinnan ohjelma paljasti miten tökeröä oli vakuutustoimen "päällystö" ja miten härskiä oli että kaikkia vakuutusasioita oli käsitelty vain tämän päällystön ehdoilla, sen kielellä ja käsitteillä, sen näkemyksillä.
Kyseessä oli suomalaisen sisäänlämpiävän, keskustelemattoman ja arvomonoliittisen yhtenäiskulttuurin kaatamisen yksi merkkipaalu. Muita merkkipaaluja olivat esim. mainittu Linnan romaani, Hannu Salama ja jumalanpilkkaoikeudenkäynti sekä myöhemmin tapahtuneet maanpuolustushengelle armoniskunsa antaneet yllytysoikeudenkäynnit. Tällaisten merkkipaalujen myötä suomalainen yhteiskunta muuttui vähitellen koti-uskonto-isänmaa -henkisestä tunnustuksellisesta ja auktoriteettihakuisesta yhtenäiskulttuurista keskustelevamman moniarvoisen aidon demokratian suuntaan.
Paasilinna on aiemmissa haastatteluisaan todennut, että Yleisradion pääjohtaja Eino S Repo toteutti määrätietoisesti keskustelukulttuuria ja että Revon olkapäiden takana oli Kekkosen varaukseton tuki. Tämä asia kaikkine siihen liittyvine merkityksineen ja laajennuksineen pitäisi tajuta jokaisen keskustalaisen yhä vieläkin. Nyt vakuutusohjelman uusinnan yhteydessä Paasilinna mainitsi toisen nimen, jolta hän sai vahvaa taustatukea erikoistoimituksensa työlle. Tämä nimi oli Kalervo Siikala, keskustalainen monessa mukana ollut intellektuelli.
Keskustalaisilla olisi oikeastaan syytä olla tietyistä asioista hyvin ylpeitä. Tällaisia asioita ovat Kekkosen määrätietoinen toiminta vahvana johtajana mutta autoritaarisen yhteiskunnan muuttamiseksi, samoin esim. suomalaisen kehitysapupolitiikan luominen, jossa mainittu Siikala näytteli tärkeän taustaroolin. Ihmettelen hieman miksi tällä Keskustan politiikkaa aiheena pitävällä keskustelupalstalla yksikään keskustalainen ei usoakseni koskaan ole ottanut puheeksi näitä menneisyyden kunniakkaimpia keskustalaisuuden voittoja -- miksi täällä keskustalaisiksi itsensä mieltävien kirjoittajien tieto- ja asenneskaalat liikkuvat yhä tuolla yhtenäiskulttuurisen Suomen koti-uskonto-isänmaa -tunnustuksellisuudessa. Mitä vuosikymmentä tällä palstalla eletään? 50-lukua? 40-lulua? 30-lukua?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja kehitys kulkee.
Paasilinna kehaisi eilen että vakuutusohjelman jälkeisenä vuonna vakuutysyhtiöissä toteutettiin vajaat parisataa uudistusta. Ohjelma kaikine kohuineen ei siis mennyt hukkaan.
Mutta mutta. Jäljestätulevat eivät suinkaan ottaneet manttaaleja hoitaakseen niitä hyvin. Kas tuossa käsittääkseni hyvin paikkansapitävä pikapiirto siihen mitä vakuutusasioissa sen jälkeen tapahtui:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000019019131