Prof. Tauno Tiusanen: Paavo Väyrynen

Tosi on.

LInjanen kirjoitti:

Tosi on.

Minun tasoiseni politiikan seuraaja ei voi muuta kuin ihmetellä, että suuren valtiomiehen, johannes Virolaisen seuraajaksi valittiin lentoemäntiä nipistelevä vätys, Paavo Väyrynen, ja hänen jälkeensä vielä suurempi surkinmus, jonkun kyläpahasen elinkeinoasiamies, suupaltti pyrkyri, josta ei ollut pääminiseriksi sen enempää kuin oppositijohtajaksi ja nykyisessä hommassaankaan hän tuskin pärjää.

Minulle esim. oli erittäin suuri pettymys lukea tämä...

http://www.suomenkuvalehti.fi/?id=8092

...joka osoittaa, ettei Esko Aho ole pätevä edes nykyiseen hommaansa.

Väyrysen valinta keskustan johtoon oli minusta aikanaan virhe, Ahon valinta suurempi virhe ja Jäätteenmäen vainta kaikkein suurin virhe.

Nyt elän toivossa, että keskusta ymmärtäisi sen, ettei Matti Vanhasen valinta suinkaan ole ollut virhe, vaan viisain teko, mitä keskusta on Johannes Virolaisen puheenjohtajakauden jälkeen saanut aikaan tällä saralla.

Jaba_43 kirjoitti:

Minun tasoiseni politiikan seuraaja ei voi muuta kuin ihmetellä, että suuren valtiomiehen, johannes Virolaisen seuraajaksi valittiin lentoemäntiä nipistelevä vätys, Paavo Väyrynen, ja hänen jälkeensä vielä suurempi surkinmus, jonkun kyläpahasen elinkeinoasiamies, suupaltti pyrkyri, josta ei ollut pääminiseriksi sen enempää kuin oppositijohtajaksi ja nykyisessä hommassaankaan hän tuskin pärjää.

Minulle esim. oli erittäin suuri pettymys lukea tämä...

http://www.suomenkuvalehti.fi/?id=8092

...joka osoittaa, ettei Esko Aho ole pätevä edes nykyiseen hommaansa.

Väyrysen valinta keskustan johtoon oli minusta aikanaan virhe, Ahon valinta suurempi virhe ja Jäätteenmäen vainta kaikkein suurin virhe.

Nyt elän toivossa, että keskusta ymmärtäisi sen, ettei Matti Vanhasen valinta suinkaan ole ollut virhe, vaan viisain teko, mitä keskusta on Johannes Virolaisen puheenjohtajakauden jälkeen saanut aikaan tällä saralla.

Lue lisää

...tuosta

>> Väyrysen valinta keskustan johtoon oli minusta aikanaan virhe, Ahon valinta suurempi virhe ja Jäätteenmäen vainta kaikkein suurin virhe.

JormaKKorhonen kirjoitti:

...tuosta

>> Väyrysen valinta keskustan johtoon oli minusta aikanaan virhe, Ahon valinta suurempi virhe ja Jäätteenmäen vainta kaikkein suurin virhe.

Olikos Väyrysellä muuta vaihtoehtoa kuin luopua keskustan puheenjohtajuudesta sen jälkeen, kun hän menetti mahdollisuutensa toimia punamullassa Sorsan ja Koiviston hallitessa maata?

Jaba_43 kirjoitti:

Minun tasoiseni politiikan seuraaja ei voi muuta kuin ihmetellä, että suuren valtiomiehen, johannes Virolaisen seuraajaksi valittiin lentoemäntiä nipistelevä vätys, Paavo Väyrynen, ja hänen jälkeensä vielä suurempi surkinmus, jonkun kyläpahasen elinkeinoasiamies, suupaltti pyrkyri, josta ei ollut pääminiseriksi sen enempää kuin oppositijohtajaksi ja nykyisessä hommassaankaan hän tuskin pärjää.

Minulle esim. oli erittäin suuri pettymys lukea tämä...

http://www.suomenkuvalehti.fi/?id=8092

...joka osoittaa, ettei Esko Aho ole pätevä edes nykyiseen hommaansa.

Väyrysen valinta keskustan johtoon oli minusta aikanaan virhe, Ahon valinta suurempi virhe ja Jäätteenmäen vainta kaikkein suurin virhe.

Nyt elän toivossa, että keskusta ymmärtäisi sen, ettei Matti Vanhasen valinta suinkaan ole ollut virhe, vaan viisain teko, mitä keskusta on Johannes Virolaisen puheenjohtajakauden jälkeen saanut aikaan tällä saralla.

Lue lisää

Väyrystä ei valittu Virolaisen seuraajaksi, vaan sen vuoksi, että Virolaisesta päästään eroon. Virolaisesta eroon pääseminen oli Kekkosen ja K-linjan idea. Kekkonen suivaantui Virolaiseen Juhannus-pommiasian yhteydessä niin paljon, että vaati vastoin kaikkia presidentin valtaoikeuksia Virolaista eromaan niin puolueensa puheenjohtajan pallilta kuin Eduskunnan puhemiehen tehtävistä. Tällainen puuttuminen lainsäädäntövaltaa käyttävän parlamentin asioihin on ennenkuulumaton loukkaus presidentiltä. Sitä voi kutsua jopa vallankaappausyritykseksi. Virolainen ei ole itse peitellyt näkemystään, vaan kertoo kirjoissaan Kekkosen ja K-linjan häikäilemättömistä toimista.

Väyrynen pantiin haastamaan Virolainen siis siksi, että tästä päästäisiin eroon. Kyse oli K-linjan ja alkiolaisen keskustalaisuuden voimainkoetuksesta. Sen erän Virolainen hävisi, mutta otti sitten reilun hyvityksen myöhemmin presidentin esivaalikisassa.

Väyrysen valinta oli yhteydessä K-linjan vallankaappausyritykseen. Kekkosen ja Karjalaisen välit olivat myös tulehtuneet, mutta kummatkin tukivat Väyrystä. Karjalainen laski, että Väyrysen avulla hänestä tulee seuraava presidentti, kun Kekkosen kunto ei sallisi Karjalaisen kuningastien lopullista pysäyttämistä. Ja Väyrynen täytti Karjalaisen odotukset, niin väkevästi hän junaili yhdessä erään vieraan vallan kanssa Karjalaista presidentiksi.

Suomen kansan suuri onni oli se, että Karjalaisen ja Väyrysen tie katkaistiin. Suurkiitos täsätä lankeaa Johannes Virolaiselle. Myös se ettei Kekkonen tukenut Karjalaista, oli Kekkoselta isänmaallinen ja kaukokatseinen toimi. Karjalaisen myötä Suomi olisi ajautunut pahimmassa tapauksessa NL:n satelliitiksi, minkä takia neukut ja sinisalolaiset kotikommunistit tutkivat Karjalaista voimiaan säästelemättä.

Kekkosen valinta poikkeuslailla 1974 voidaan antaa anteeksi sen vuoksi, että sillä pahimpana mahdollisena aikana myös estettiin Karjalaisen pääsy valtaan. Väyrynen nousi näihin aikoihin otsikoihin toistamalla sanasta sanaan Kekkosen ulkopoliittisia ajatuksia. Väyrynen halusi Kekkosen suosioon ja onnistui siinä. Tahtoa oli siis jo silloin.

Mielipidepankki kirjoitti:

Väyrystä ei valittu Virolaisen seuraajaksi, vaan sen vuoksi, että Virolaisesta päästään eroon. Virolaisesta eroon pääseminen oli Kekkosen ja K-linjan idea. Kekkonen suivaantui Virolaiseen Juhannus-pommiasian yhteydessä niin paljon, että vaati vastoin kaikkia presidentin valtaoikeuksia Virolaista eromaan niin puolueensa puheenjohtajan pallilta kuin Eduskunnan puhemiehen tehtävistä. Tällainen puuttuminen lainsäädäntövaltaa käyttävän parlamentin asioihin on ennenkuulumaton loukkaus presidentiltä. Sitä voi kutsua jopa vallankaappausyritykseksi. Virolainen ei ole itse peitellyt näkemystään, vaan kertoo kirjoissaan Kekkosen ja K-linjan häikäilemättömistä toimista.

Väyrynen pantiin haastamaan Virolainen siis siksi, että tästä päästäisiin eroon. Kyse oli K-linjan ja alkiolaisen keskustalaisuuden voimainkoetuksesta. Sen erän Virolainen hävisi, mutta otti sitten reilun hyvityksen myöhemmin presidentin esivaalikisassa.

Väyrysen valinta oli yhteydessä K-linjan vallankaappausyritykseen. Kekkosen ja Karjalaisen välit olivat myös tulehtuneet, mutta kummatkin tukivat Väyrystä. Karjalainen laski, että Väyrysen avulla hänestä tulee seuraava presidentti, kun Kekkosen kunto ei sallisi Karjalaisen kuningastien lopullista pysäyttämistä. Ja Väyrynen täytti Karjalaisen odotukset, niin väkevästi hän junaili yhdessä erään vieraan vallan kanssa Karjalaista presidentiksi.

Suomen kansan suuri onni oli se, että Karjalaisen ja Väyrysen tie katkaistiin. Suurkiitos täsätä lankeaa Johannes Virolaiselle. Myös se ettei Kekkonen tukenut Karjalaista, oli Kekkoselta isänmaallinen ja kaukokatseinen toimi. Karjalaisen myötä Suomi olisi ajautunut pahimmassa tapauksessa NL:n satelliitiksi, minkä takia neukut ja sinisalolaiset kotikommunistit tutkivat Karjalaista voimiaan säästelemättä.

Kekkosen valinta poikkeuslailla 1974 voidaan antaa anteeksi sen vuoksi, että sillä pahimpana mahdollisena aikana myös estettiin Karjalaisen pääsy valtaan. Väyrynen nousi näihin aikoihin otsikoihin toistamalla sanasta sanaan Kekkosen ulkopoliittisia ajatuksia. Väyrynen halusi Kekkosen suosioon ja onnistui siinä. Tahtoa oli siis jo silloin.

Lue lisää

Taisin käyttää seuraaja-termiä harhaanjohtavalla tavalla, kun Väyrynen valittiin kepun johtoon Virolaisen kauden jälkeen.

Oli muuten mukava lukea tarkennuksiasi, kiitos niistä.

Kekkosen valinta poikkeuslailla olisi kokonaan oman messunsa aihe, mutta muistan silloin ajatelleeni asiasta niin, että kansakunta oli laiminlyönyt pätevien seuraajien kasvattamisen Kekkoselle, mistä syystä hänelle piti järjestää jatkoaikaa.

Usein nimittäin käy yritysmaailmassakin niin, että "vahva johtaja" ei siedä läöhellään sellaisia, joista olisi hänen työnsä jatkajaksi, jolloin tyhjiö on hetken aikaa käsin kosketeltava, kun johtajan vaihdon aika kuitenkin aina tulee vääjäämättä eteen.

Valitettavan harvassa ovat ne johtajat, jotka rohkenevat pakata läheisikseen itseään pätevämpää väkeä. Mutta jos rohkenevat, niin silloin on menestys vuorenvarmaa.

Mielipidepankki kirjoitti:

Väyrystä ei valittu Virolaisen seuraajaksi, vaan sen vuoksi, että Virolaisesta päästään eroon. Virolaisesta eroon pääseminen oli Kekkosen ja K-linjan idea. Kekkonen suivaantui Virolaiseen Juhannus-pommiasian yhteydessä niin paljon, että vaati vastoin kaikkia presidentin valtaoikeuksia Virolaista eromaan niin puolueensa puheenjohtajan pallilta kuin Eduskunnan puhemiehen tehtävistä. Tällainen puuttuminen lainsäädäntövaltaa käyttävän parlamentin asioihin on ennenkuulumaton loukkaus presidentiltä. Sitä voi kutsua jopa vallankaappausyritykseksi. Virolainen ei ole itse peitellyt näkemystään, vaan kertoo kirjoissaan Kekkosen ja K-linjan häikäilemättömistä toimista.

Väyrynen pantiin haastamaan Virolainen siis siksi, että tästä päästäisiin eroon. Kyse oli K-linjan ja alkiolaisen keskustalaisuuden voimainkoetuksesta. Sen erän Virolainen hävisi, mutta otti sitten reilun hyvityksen myöhemmin presidentin esivaalikisassa.

Väyrysen valinta oli yhteydessä K-linjan vallankaappausyritykseen. Kekkosen ja Karjalaisen välit olivat myös tulehtuneet, mutta kummatkin tukivat Väyrystä. Karjalainen laski, että Väyrysen avulla hänestä tulee seuraava presidentti, kun Kekkosen kunto ei sallisi Karjalaisen kuningastien lopullista pysäyttämistä. Ja Väyrynen täytti Karjalaisen odotukset, niin väkevästi hän junaili yhdessä erään vieraan vallan kanssa Karjalaista presidentiksi.

Suomen kansan suuri onni oli se, että Karjalaisen ja Väyrysen tie katkaistiin. Suurkiitos täsätä lankeaa Johannes Virolaiselle. Myös se ettei Kekkonen tukenut Karjalaista, oli Kekkoselta isänmaallinen ja kaukokatseinen toimi. Karjalaisen myötä Suomi olisi ajautunut pahimmassa tapauksessa NL:n satelliitiksi, minkä takia neukut ja sinisalolaiset kotikommunistit tutkivat Karjalaista voimiaan säästelemättä.

Kekkosen valinta poikkeuslailla 1974 voidaan antaa anteeksi sen vuoksi, että sillä pahimpana mahdollisena aikana myös estettiin Karjalaisen pääsy valtaan. Väyrynen nousi näihin aikoihin otsikoihin toistamalla sanasta sanaan Kekkosen ulkopoliittisia ajatuksia. Väyrynen halusi Kekkosen suosioon ja onnistui siinä. Tahtoa oli siis jo silloin.

Lue lisää

Kekkosen menettely Virolaisen syrjäyttämiseksi on kommentissasi käsitelty erilaisessa moraalisessa kontekstissa kuin poikkeuslakimenettely Karjalaisen valtaanpääsyn estämiseksi.

Jos vallankäyttöä arvioidaan moralistisesti kuten sinä teet kannattaisi olla moraalissaan johdonmukainen eikä antaa moraalin joustaa omien poliittisten mieltymysten mukaan.

Jaba_43 kirjoitti:

Taisin käyttää seuraaja-termiä harhaanjohtavalla tavalla, kun Väyrynen valittiin kepun johtoon Virolaisen kauden jälkeen.

Oli muuten mukava lukea tarkennuksiasi, kiitos niistä.

Kekkosen valinta poikkeuslailla olisi kokonaan oman messunsa aihe, mutta muistan silloin ajatelleeni asiasta niin, että kansakunta oli laiminlyönyt pätevien seuraajien kasvattamisen Kekkoselle, mistä syystä hänelle piti järjestää jatkoaikaa.

Usein nimittäin käy yritysmaailmassakin niin, että "vahva johtaja" ei siedä läöhellään sellaisia, joista olisi hänen työnsä jatkajaksi, jolloin tyhjiö on hetken aikaa käsin kosketeltava, kun johtajan vaihdon aika kuitenkin aina tulee vääjäämättä eteen.

Valitettavan harvassa ovat ne johtajat, jotka rohkenevat pakata läheisikseen itseään pätevämpää väkeä. Mutta jos rohkenevat, niin silloin on menestys vuorenvarmaa.

Lue lisää

Autoritaarisessa valtakulttuurissa ei koskaan ole vaihtoehtoa vahvalle johtajalle. Vallan jakaminen edes minkään oligarkian puitteissa ei ole mahdollista. Kyseessä ei siis ole Kekkosesta tai kenestä tahansa autoritaarisesta johtajasta riippuva vaan itse systeemin sosiologisista lainalaisuuksista johtuva piirre.

Paljon olisi opittu jos poliittisessa historiassa keskustelua opittaisiin käymään taustakontekstit tiedostaen eikä vajottaisi korhostasoiseen henkilövainoon.

kontekstit kirjoitti:

Kekkosen menettely Virolaisen syrjäyttämiseksi on kommentissasi käsitelty erilaisessa moraalisessa kontekstissa kuin poikkeuslakimenettely Karjalaisen valtaanpääsyn estämiseksi.

Jos vallankäyttöä arvioidaan moralistisesti kuten sinä teet kannattaisi olla moraalissaan johdonmukainen eikä antaa moraalin joustaa omien poliittisten mieltymysten mukaan.

Lue lisää

Tarkoitus tai hyvä seuraus ei pyhitä keinoja. Tarkoitin vain sanoa, että Kekkosen valinta poikkeuslailla oli tietysti suomalaisen demokratian häpäisyä, mutta siitä onneksi oli seurauksena Karjalaisen nousun tyssääminen. Poikkeuslakia tuskin kuitenkaan tehtiin sen vuoksi, että Karjalaisen eteneminen saataisiin pysähtymään. Kekkosen ilmoitus asettumisesta ehdokkaaksi olisi jo sinällään siihen riittänyt.

Kokoomuksen puheenjohtajiin verrattuna - yleensä. Kokoomuksella oli pitkä nippu avuttomia puoluejohtajia, jotka sekoilullaan romahduttivat puolueen suosion. Ainoana poikkeuksena Niinistö, jonka pätevyyttä ei voi kieltää. Katainen vaikuttaa lupaavalta - jotain särmää hänen olemukseensa kyllä kaipaisi. Kansa saattaa kyllästyä pelkkään nättiin hymyyn ja ympäripyöreään ulosantiin.

Keskustalaiset puheenjohtajia ei voi ainakaan syyttää värittömyydestä. Aho yritti olla päällisin puolin gentlemanni. Ehkä se hänet kaatoikin. Samoin voi käydä Vanhaselle.

Jaba_43 kirjoitti:

Minun tasoiseni politiikan seuraaja ei voi muuta kuin ihmetellä, että suuren valtiomiehen, johannes Virolaisen seuraajaksi valittiin lentoemäntiä nipistelevä vätys, Paavo Väyrynen, ja hänen jälkeensä vielä suurempi surkinmus, jonkun kyläpahasen elinkeinoasiamies, suupaltti pyrkyri, josta ei ollut pääminiseriksi sen enempää kuin oppositijohtajaksi ja nykyisessä hommassaankaan hän tuskin pärjää.

Minulle esim. oli erittäin suuri pettymys lukea tämä...

http://www.suomenkuvalehti.fi/?id=8092

...joka osoittaa, ettei Esko Aho ole pätevä edes nykyiseen hommaansa.

Väyrysen valinta keskustan johtoon oli minusta aikanaan virhe, Ahon valinta suurempi virhe ja Jäätteenmäen vainta kaikkein suurin virhe.

Nyt elän toivossa, että keskusta ymmärtäisi sen, ettei Matti Vanhasen valinta suinkaan ole ollut virhe, vaan viisain teko, mitä keskusta on Johannes Virolaisen puheenjohtajakauden jälkeen saanut aikaan tällä saralla.

Lue lisää

Mitäs vikaa tässä on:

Sitran muutos

Aho on ollut nyt kaksi vuotta Sitran isäntä. Hän on yrittänyt kääntää rahaston roolin raporttien laatimisesta lähemmäksi käytäntöä.
Aho korostaa, että linjaus tehtiin jo hänen edeltäjänsä Aatto Prihtin aikana. Se ei ole kuitenkaan miellyttänyt kaikkia. Esimerkiksi ulkoministeri Erkki Tuomioja luonnehtii nyky-Sitraa elinkeinoelämän ja uusliberalistien työrukkaseksi.

Ahon mielestä arvostelu perustuu väärään mielikuvaan, jonka mukaan kilpailukyky olisi oikeudenmukaisuuden tai tasa-arvon vastakohta. Hänen mukaansa ne ovat saman asian eri puolia.

”Tehokkuus, sosiaalisuus ja ympäristöystävällisyys ovat varsin lähellä toisiaan. Neuvostoyhteiskunta osoitti, että oikeat arvopäämäärät muuttuvat itsensä irvikuvaksi, kun ne toteutetaan väärin.”


Ahon työryhmän suositukset

* Poliitikkojen ja talouselämän johtajien on sitouduttava innovatiivisen Euroopan kehittämiseen
* EU-maiden on sovittava yhteisistä teknisistä standardeista
* Markkinaesteet pois lääke- ja energia-alalta, liikenteestä, turvallisuusalalta ja digitaalisten sisältöjen tuottajilta
* Lisää resursseja tutkimukseen ja tuotekehitykseen

kontekstit kirjoitti:

Autoritaarisessa valtakulttuurissa ei koskaan ole vaihtoehtoa vahvalle johtajalle. Vallan jakaminen edes minkään oligarkian puitteissa ei ole mahdollista. Kyseessä ei siis ole Kekkosesta tai kenestä tahansa autoritaarisesta johtajasta riippuva vaan itse systeemin sosiologisista lainalaisuuksista johtuva piirre.

Paljon olisi opittu jos poliittisessa historiassa keskustelua opittaisiin käymään taustakontekstit tiedostaen eikä vajottaisi korhostasoiseen henkilövainoon.

Lue lisää

Seuraako päätelmästäsi automaattisesti, että vahvojen johtajien ikäännyttyä johtamiskyvyttömiksi syntyy johtamiskriisi, kun seuraajaa ei ole kasvatettu ja ajettu sisään ottamaan valta haltuunsa niin kuin viestikapula, joustavasti ja kivuttomasti?

Kekkosen kaudellahan mikään puolue ei uskaltanut kasvattaa Kekkoselle haastajaa, koska sellainen olisi heti heitetty epäkelpona tunkiolle.

Koiviston mahdollisuus syntyi siitä, että tämä tuli päivänpolitiikan ulkopuolelta. Koivistohan ei muistaakseni ole koskaan ollut kansanedustaja, vaan aina "muualla töissä", mistä Kekkonen nosti Koiviston valokeilaan ja television hupiohjelmiin, eli toisin sanoen kansan suosikiksi ohi Kalevi Sorsan Kekkosen seuraajana "vahvaksi johtajaksi".

Kokoomuksellahan ei tuohon peliin ollut tarjolla muuta kuin koleerinen Harri Holkeri, jolla oli kansan keskuudesdsa suosiota alle 20% tai sitten pönäkkä metsästäjä/sienestäjä Ilkka Suominen, jolla ei ollut sitäkään suosiota.

Jos autoritäärisessä valtakulttuurissa eletään, niin kokoomus on minun mielestäni hukannut kaikki ienetkin mahdollisuutensa ainakin 60 vuoden ajan. Niinistö toki oli lupaava poikkeus, mutta ei tietenkään asialinjansa vuoksi pärjännyt SDP:n paskalingolle.

Pätemätön? kirjoitti:

Mitäs vikaa tässä on:

Sitran muutos

Aho on ollut nyt kaksi vuotta Sitran isäntä. Hän on yrittänyt kääntää rahaston roolin raporttien laatimisesta lähemmäksi käytäntöä.
Aho korostaa, että linjaus tehtiin jo hänen edeltäjänsä Aatto Prihtin aikana. Se ei ole kuitenkaan miellyttänyt kaikkia. Esimerkiksi ulkoministeri Erkki Tuomioja luonnehtii nyky-Sitraa elinkeinoelämän ja uusliberalistien työrukkaseksi.

Ahon mielestä arvostelu perustuu väärään mielikuvaan, jonka mukaan kilpailukyky olisi oikeudenmukaisuuden tai tasa-arvon vastakohta. Hänen mukaansa ne ovat saman asian eri puolia.

”Tehokkuus, sosiaalisuus ja ympäristöystävällisyys ovat varsin lähellä toisiaan. Neuvostoyhteiskunta osoitti, että oikeat arvopäämäärät muuttuvat itsensä irvikuvaksi, kun ne toteutetaan väärin.”


Ahon työryhmän suositukset

* Poliitikkojen ja talouselämän johtajien on sitouduttava innovatiivisen Euroopan kehittämiseen
* EU-maiden on sovittava yhteisistä teknisistä standardeista
* Markkinaesteet pois lääke- ja energia-alalta, liikenteestä, turvallisuusalalta ja digitaalisten sisältöjen tuottajilta
* Lisää resursseja tutkimukseen ja tuotekehitykseen

Lue lisää

Tunsin Aatto Prihtin. En siis perustele kantaani Esko Ahosta.

Elinkeinoasiamiehistä kasvatettuja poliittisia broilereita ei pitäisi panna professoritason asiantuntemusta vaativiin tehtäviin, kun ei elinkeinoasiamiehellä sitä pätevyyttä ole edes Harwardin sapattivuotensakaan ansiosta.

Jaba_43 kirjoitti:

Seuraako päätelmästäsi automaattisesti, että vahvojen johtajien ikäännyttyä johtamiskyvyttömiksi syntyy johtamiskriisi, kun seuraajaa ei ole kasvatettu ja ajettu sisään ottamaan valta haltuunsa niin kuin viestikapula, joustavasti ja kivuttomasti?

Kekkosen kaudellahan mikään puolue ei uskaltanut kasvattaa Kekkoselle haastajaa, koska sellainen olisi heti heitetty epäkelpona tunkiolle.

Koiviston mahdollisuus syntyi siitä, että tämä tuli päivänpolitiikan ulkopuolelta. Koivistohan ei muistaakseni ole koskaan ollut kansanedustaja, vaan aina "muualla töissä", mistä Kekkonen nosti Koiviston valokeilaan ja television hupiohjelmiin, eli toisin sanoen kansan suosikiksi ohi Kalevi Sorsan Kekkosen seuraajana "vahvaksi johtajaksi".

Kokoomuksellahan ei tuohon peliin ollut tarjolla muuta kuin koleerinen Harri Holkeri, jolla oli kansan keskuudesdsa suosiota alle 20% tai sitten pönäkkä metsästäjä/sienestäjä Ilkka Suominen, jolla ei ollut sitäkään suosiota.

Jos autoritäärisessä valtakulttuurissa eletään, niin kokoomus on minun mielestäni hukannut kaikki ienetkin mahdollisuutensa ainakin 60 vuoden ajan. Niinistö toki oli lupaava poikkeus, mutta ei tietenkään asialinjansa vuoksi pärjännyt SDP:n paskalingolle.

Lue lisää

Heimoyhteisöissä vahvin johtaa, ja kun johtaja kuolee, seuraavaksi vahvin siirtyy valtaan. tätä valtaa ei oteta, se on alkulaumassa valtasosiologinen kuvio, joka toteutuu yhteisössä aina olipa yksilöillä millaisia yksilöominaisuuksia tahansa.

Sotapäälliköt valikoituivat voimansa perusteella, ja kuninkaat jo henkilökohtaistempien ominaisuuksiensa eli sukuperustansa pohjalta. Sääty-yhteiskunnassa uskottiin siihen että toisten ihmisten suonissa virtasi erilaista verta, josta johtuen he olivat synnynnnäisesti erityisasemassa ja omasivat erivapauksia.

Luokkayhteiskunnissa ja totalitaristisissa demokratioissa (Talmon) valtaa pitää vahva johtaja, joka sekä ottaa valtaa että jolle annetaan valtaa. Vallan suunta on siis sekä ylhäältä alaspäin että alhaalta ylöspäin. Tällainen yhteisö on kuitenkin kiinteä, sitä läpäisee yksi yhdensuuntaistava arvomaailma, johon vallan kiteytymien on tukeuduttava. Kekkonen hallitsi tällaisessa yhtenäiskulttuuri-Suomessa, maassa joka oli selvinnyt heimoasteelta mutta ei vielä ollut kypsä moniarvoiseen demokratiaan.

Tällaisessa valtajärjestelmässä vahvaa johtajaa ei voi korvata kukaan eikä mikään. Valtatyhjiö on jokseenkin väistämätön johtajan poistuttua näyttämöltä. Vahva johtaja on tämän järjestelmän yksi kulmakivi, eikä pidä kuvitella että johtajan henkilökohtaiset ominaisuudet voisivat itse järjestelmää miksikään muuttaa. Ei Kekkonenkaan ollut Kekkonen siksi että oli Kekkonen vaan siksi että Suomi oli Suomi.

Mutta Kekkosella oli kyllä ansioita. Hän nimittäin teki tietoisesti työtä muuttaakseen Suomea muiden meitä kehityksessä edellä olevien valtioiden kaltaiseksi. Ruotsi sopi tällaiseksi esikuvaksi. Kekkosen aikana verrattiinkin usein olojamme Ruotsiin, ja tällä vertailulla luotiin pohjaa oman maan olojen muuttamiselle demokraattisemman kansalaisyhteiskunnan suuntaan. Tällä Ruotsin arvonnostolla oli tietysti hintansa, esimerkiksi se että iso joukko suomalaisia siirtyi talouspakolaisiksi nimenomaan Ruotsiin.

Mutta Kekkonen mursi määrätietoisesti yhtenäiskulttuurin perustuksia, ja siitä häntä näin myöhemmin kannattaa kiittää. Hän halveksi solttuja eikä vedonnut valtansa pönkittämiseksi Jumalaan -- nehän kummatkin olisivat olleet totalitaristin tai diktaattorin piirteitä -- vaan maallisti ja konkretisoi asiat. Hänet tullaan tulevaisuudessa, kun yhteiskunnan kehitysvaiheet ovat selvemmin nähtävillä, näistä ansioistaan vielä paljonkin kiittämään.

Koivisto nousi valtaan Kekkosen siivellä siten, että politiikan ulkopuoleta tulevana hän tavallaan pukeutui samaan viittaan jossa Kekkonen oli valtaansa harjoittanut päivänpolitiikan yläpuolella, kaikkien keskenään kinastelevien puoluepukareiden yli asettuen.

Jaba_43 kirjoitti:

Tunsin Aatto Prihtin. En siis perustele kantaani Esko Ahosta.

Elinkeinoasiamiehistä kasvatettuja poliittisia broilereita ei pitäisi panna professoritason asiantuntemusta vaativiin tehtäviin, kun ei elinkeinoasiamiehellä sitä pätevyyttä ole edes Harwardin sapattivuotensakaan ansiosta.

Lue lisää

kunnianloukkaussyytettä näistä, 1.10.2001 MOT-ohjelmassa esitetyistä väitteistä. Syytettä ei nostanut kukaan muukaan ohjelmassa mainituista Sitran johtajista. Ohjelmasta tulee kuva, että Sitrassa oli Prihdin aikana jotain pahasti vialla.

http://lotta.yle.fi/motweb.nsf/sivut/ohjelma?opendocument&pageid=Content9C378

Ark Therapeutics on kiinnostava yrityksenä. Elokuun lopulla se keräsi lähes 150 miljoonan markan pääomarahoituksen myymällä viidenneksen osakkeistaan.

Yritystä rahoittaa myös yksityinen suomalainen pääomasijoitusyhtiö: Concordia Capital.

Concordian rahastoihin on kerätty noin 150 miljoonaa markkaa varakkaiden ahvenanmaalaisten ja muutaman mannersuomalaisenkin rahaa. Concordia Capital on näissä rahastoissa niin kutsuttu vastuunalainen yhtiömies.

Concordialla on Suomessa seitsemän sijoituskohdetta (Ark Therapeutics, Fit Biotech, FibroGen, Radionet, Cybercube, R 5 Vision, Lumeo). Sitra rahoittaa niistä kolmea (Fit Biotech, FibroGen ja R 5 Vision) ja yhtä yritystä (Ark) rahoittaa kaksi rahastoa, jotka ovat Sitran yhteistyökumppaneita. Kahdessa yrityksessä (FIT ja R 5 Vision) Sitra ja Concordia tekivät viime vuonna yhtäaikaiset rahoitusratkaisut eli ne osallistuivat yhteiseen rahoitussyndikaattiin.

Concordialla on kolme osakasta. Toiseksi eniten osakkeita, yhden viidesosan, omistaa yrityksen johtaja Aki Prihti.

Hän on Sitran yliasiamiehen Aatto Prihdin poika.

Concordia, Sitra ja molemmat Prihdit kumpikin tahoillaan olivat mukana ratkaisemassa, kun tamperelainen hiv-rokotteen kehittäjä FIT Biotech talvella 2000 neuvotteli lisärahoituksesta.

Yritys tarvitsi lisää rahaa toimintansa laajentamiseksi ja toisaalta sillä oli akuutti hätä, sen kassa näet oli tyhjä.

Jotta yhtiön rahoitustilanne saatiin turvatuksi rahoituskierroksen järjestelyajaksi, Sitra tuli apuun ja antoi yritykselle väliaikaista luototusta: joulukuussa 1999 kaksi miljoonaa markkaa ja huhtikuussa 2000 vielä kolme miljoonaa markkaa. Sitran pääomaruiskeilla yritys vältti likviditeettikriisin.

Aatto Prihti: "Se annettiin juuri likviditeetin takia, koska likviditeetti oli niin huono, että se hyvä yritys olisi kaatunut neuvottelujen aikana – ehkä – jos sitä ei kukaan olisi rahoittanut. Ja kun me olimme siellä jo ainoa rahoittaja aikaisemmin, meidän intressissä oli hoitaa neuvottelut päätökseen ja sitten me saimme tämän väliaikaisen rahoituksemme takaisin."

Tarkkaan ottaen Sitra ei saanut väliaikaista rahoitustaan takaisin, vaan se jäi yritykseen. Yhtiökokouspöytäkirjan mukaan Sitra vaihtoi saamisensa yhtiön osakkeisiin ja vaihtovelkakirjaan. Niiden lisäksi Sitra antoi yritykselle kolme miljoonaa markkaa.

..

Samalla kun Sitra oli pelastamassa Fit Biotechia kaatumasta, ulkopuolinen konsultti (PriceWaterhouseCoopers) kokosi rahoitussyndikaattia, joka sitoutuisi sijoittamaan uusia varoja yritykseen. Syndikaattiin tulivat suurimpina rahoittajina Sitra, Biofund ja Concordia.

Kysymys kuuluu: Hyötyivätkö Concordia Capital ja Aki Prihti jotain siitä, että Sitra lisäsi rahoitusta tamperelaisyritykselle? - Olihan isä-Prihti Sitrassa ratkaisemassa tamperelaisyrityksen rahoittamista.

kontekstit kirjoitti:

Autoritaarisessa valtakulttuurissa ei koskaan ole vaihtoehtoa vahvalle johtajalle. Vallan jakaminen edes minkään oligarkian puitteissa ei ole mahdollista. Kyseessä ei siis ole Kekkosesta tai kenestä tahansa autoritaarisesta johtajasta riippuva vaan itse systeemin sosiologisista lainalaisuuksista johtuva piirre.

Paljon olisi opittu jos poliittisessa historiassa keskustelua opittaisiin käymään taustakontekstit tiedostaen eikä vajottaisi korhostasoiseen henkilövainoon.

Lue lisää

…täytyy esittää ihailuni sinun suuresta viisaudestasi, jota tietenkään en minä ymmärrä, enkä usko sen täällä yleisemminkään pääsevän oikeuksiinsa, sillä vaikka oletkin varsin konsiisi, katsomuksesi on konseptuaalisesti niin korkea ja syvällinen tässä kontekstissa.

Mutta olen hieman konsternoitu siitä, että näet minut todellisuudelle aivan kontraarisena! Minähän olen noiden saitin kontaminanttien varmaan kaikkein eniten vainoama, ja sinä puhut korhostasoisesta henkilövainosta!

Vai tarkoitatko juuri sitä, että kenenkään ei tulisi vajota sellaisen vainoamiseen, jonka kohteena olen jatkuvasti ja jonka kohteeksi joutuvat kaikki, jotka erehtyvät minua vähän kehaisemaan. Heidän kohtalonsa on pahin: he tulevat epäillyiksi ja ihan suoraan leimatuiksikin Korhoseksi!

No, koetan osoittaa kontenanssia ja kiitän siitä, että luot käsitteen ”korhosmainen”! Se on kaltaiseltasi ajattelijalta suuri tunnustus tällaista vaatimatonta ikämiestä kohtaan!

Minusta kuitenkin jotenkin tuntuu, että korkeasta iästäni huolimatta minulla on parempi kontinenssi kuin Sinulla.

Kun tuo minun tekstini ei tietenkään kohoa samaan lentoon kuin Sinun tekstisi aina, niin on ihan pakko tehdä siihen pieni lainattu lisäys, jotta en näyttäisi ihan kontrafagotistilta:

- - -

Käsite

Käsite on usein tulkittu synonyymiksi sanan tai termin tai niiden määritelmien kanssa. Käsite on kuitenkin sanan tai termin mentaalisen referentin sisältö. jonka avulla ymmärrämme sanojen ja lauseiden merkitykset.

Käsitteen ontologinen status on siten mentaalinen eli elämyksellisesti koettu. Puhutut tai kirjoitetut sanat, tieteelliset termit ja lauseet puolestaan ovat materiaalisesti manifestoituvia kommunikaatioissa käytettyjä kielellisä ilmaisuja.

Olioiden käsitteet prosessoituvat niiden muistirepresentaatioiksi vuorovaikutuksissamme ko. entiteettien kanssa Käsitteet ovat siten olevan muistirepresentaatioita, jotka yleensä varsin tilannerelevantisti selittävät aistitun tai ajatellun entiteetin eri merkitykset ko. tilanteessa.

Usein selitykseksi riittää kohteen luokitusattribuuttien palautus työmuistiin, jonka sisällöstä yleensä olemme tietoisia.
Käsitteiden prosessuaalinen rakentuminen merkitsee sitä, että ne ovat jatkuvan dynaamisen muutoksen alaisia muistiesityksiä kohteistaan.

Näin ollen se attribuuttien joukko, jonka avulla tulkitsemme aistimaamme tai ajattelemaamme olevan kohdetta riippuu muistitoiminnoistamme. Entiteettien muistirepresentaatiot ja siten myös kaikki käsitteemme ovat subjektiivisia ja yksilöiden ontogeneettisten historiain kuluessa muokkautuneita kuvauksien koosteita olevan eri entiteeteistä.

Käsitteiden intersubjektiivisuuden aste varioi suuresti. Suurimmillaan se on tiede- ja muiden intensiivisesti yhteistyötä tekevien yhteisöjen jäsenten piirissä. Erimielisyydet arkipäivässä ja myös tieteessä riippuvat juuri siitä millaisia attribuutteja käytettyjen termien ja sanojen referenttiin kytketään.

Useimmiten käsitteemme ovat varsin tilannerelevantteja otoksia muisti- varastossamme löytyvistä ja kohdetta kuvaavista attribuuttien joukosta.

Tieto ja tietoisuuskin ovat käsiteperustaisia mentaalisia tiloja, joiden perusteella ohjaamme ajatteluamme ja toimintaamme. Tietomme jostakin entiteetistä on kaikkien niiden kuvausten eli attbuuttien kooste, jotka ovat varastoituneet muistiimme ko. kohteesta, ja jotka voimme palauttaa työmuistiimme tietoiseen käsittelyynmme.

Tieto on siten se käsiteperustainen mentaalinen tila, joka ohjaa toimintaamme.

JormaKKorhonen kirjoitti:

…täytyy esittää ihailuni sinun suuresta viisaudestasi, jota tietenkään en minä ymmärrä, enkä usko sen täällä yleisemminkään pääsevän oikeuksiinsa, sillä vaikka oletkin varsin konsiisi, katsomuksesi on konseptuaalisesti niin korkea ja syvällinen tässä kontekstissa.

Mutta olen hieman konsternoitu siitä, että näet minut todellisuudelle aivan kontraarisena! Minähän olen noiden saitin kontaminanttien varmaan kaikkein eniten vainoama, ja sinä puhut korhostasoisesta henkilövainosta!

Vai tarkoitatko juuri sitä, että kenenkään ei tulisi vajota sellaisen vainoamiseen, jonka kohteena olen jatkuvasti ja jonka kohteeksi joutuvat kaikki, jotka erehtyvät minua vähän kehaisemaan. Heidän kohtalonsa on pahin: he tulevat epäillyiksi ja ihan suoraan leimatuiksikin Korhoseksi!

No, koetan osoittaa kontenanssia ja kiitän siitä, että luot käsitteen ”korhosmainen”! Se on kaltaiseltasi ajattelijalta suuri tunnustus tällaista vaatimatonta ikämiestä kohtaan!

Minusta kuitenkin jotenkin tuntuu, että korkeasta iästäni huolimatta minulla on parempi kontinenssi kuin Sinulla.

Kun tuo minun tekstini ei tietenkään kohoa samaan lentoon kuin Sinun tekstisi aina, niin on ihan pakko tehdä siihen pieni lainattu lisäys, jotta en näyttäisi ihan kontrafagotistilta:

- - -

Käsite

Käsite on usein tulkittu synonyymiksi sanan tai termin tai niiden määritelmien kanssa. Käsite on kuitenkin sanan tai termin mentaalisen referentin sisältö. jonka avulla ymmärrämme sanojen ja lauseiden merkitykset.

Käsitteen ontologinen status on siten mentaalinen eli elämyksellisesti koettu. Puhutut tai kirjoitetut sanat, tieteelliset termit ja lauseet puolestaan ovat materiaalisesti manifestoituvia kommunikaatioissa käytettyjä kielellisä ilmaisuja.

Olioiden käsitteet prosessoituvat niiden muistirepresentaatioiksi vuorovaikutuksissamme ko. entiteettien kanssa Käsitteet ovat siten olevan muistirepresentaatioita, jotka yleensä varsin tilannerelevantisti selittävät aistitun tai ajatellun entiteetin eri merkitykset ko. tilanteessa.

Usein selitykseksi riittää kohteen luokitusattribuuttien palautus työmuistiin, jonka sisällöstä yleensä olemme tietoisia.
Käsitteiden prosessuaalinen rakentuminen merkitsee sitä, että ne ovat jatkuvan dynaamisen muutoksen alaisia muistiesityksiä kohteistaan.

Näin ollen se attribuuttien joukko, jonka avulla tulkitsemme aistimaamme tai ajattelemaamme olevan kohdetta riippuu muistitoiminnoistamme. Entiteettien muistirepresentaatiot ja siten myös kaikki käsitteemme ovat subjektiivisia ja yksilöiden ontogeneettisten historiain kuluessa muokkautuneita kuvauksien koosteita olevan eri entiteeteistä.

Käsitteiden intersubjektiivisuuden aste varioi suuresti. Suurimmillaan se on tiede- ja muiden intensiivisesti yhteistyötä tekevien yhteisöjen jäsenten piirissä. Erimielisyydet arkipäivässä ja myös tieteessä riippuvat juuri siitä millaisia attribuutteja käytettyjen termien ja sanojen referenttiin kytketään.

Useimmiten käsitteemme ovat varsin tilannerelevantteja otoksia muisti- varastossamme löytyvistä ja kohdetta kuvaavista attribuuttien joukosta.

Tieto ja tietoisuuskin ovat käsiteperustaisia mentaalisia tiloja, joiden perusteella ohjaamme ajatteluamme ja toimintaamme. Tietomme jostakin entiteetistä on kaikkien niiden kuvausten eli attbuuttien kooste, jotka ovat varastoituneet muistiimme ko. kohteesta, ja jotka voimme palauttaa työmuistiimme tietoiseen käsittelyynmme.

Tieto on siten se käsiteperustainen mentaalinen tila, joka ohjaa toimintaamme.

Lue lisää

Mitäpä jos vaikka menisit nukkumaan? Hyvää yötä.

kontekstit kirjoitti:

Kekkosen menettely Virolaisen syrjäyttämiseksi on kommentissasi käsitelty erilaisessa moraalisessa kontekstissa kuin poikkeuslakimenettely Karjalaisen valtaanpääsyn estämiseksi.

Jos vallankäyttöä arvioidaan moralistisesti kuten sinä teet kannattaisi olla moraalissaan johdonmukainen eikä antaa moraalin joustaa omien poliittisten mieltymysten mukaan.

Lue lisää

... eli oikaise kontorsiossa olevaa näkemystäsi minusta, mutta ehkä se ei kuitenkaan jää ihan konstantiksi, jos luet saman vielä toiseen kertaan:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000019028409

JormaKKorhonen kirjoitti:

…täytyy esittää ihailuni sinun suuresta viisaudestasi, jota tietenkään en minä ymmärrä, enkä usko sen täällä yleisemminkään pääsevän oikeuksiinsa, sillä vaikka oletkin varsin konsiisi, katsomuksesi on konseptuaalisesti niin korkea ja syvällinen tässä kontekstissa.

Mutta olen hieman konsternoitu siitä, että näet minut todellisuudelle aivan kontraarisena! Minähän olen noiden saitin kontaminanttien varmaan kaikkein eniten vainoama, ja sinä puhut korhostasoisesta henkilövainosta!

Vai tarkoitatko juuri sitä, että kenenkään ei tulisi vajota sellaisen vainoamiseen, jonka kohteena olen jatkuvasti ja jonka kohteeksi joutuvat kaikki, jotka erehtyvät minua vähän kehaisemaan. Heidän kohtalonsa on pahin: he tulevat epäillyiksi ja ihan suoraan leimatuiksikin Korhoseksi!

No, koetan osoittaa kontenanssia ja kiitän siitä, että luot käsitteen ”korhosmainen”! Se on kaltaiseltasi ajattelijalta suuri tunnustus tällaista vaatimatonta ikämiestä kohtaan!

Minusta kuitenkin jotenkin tuntuu, että korkeasta iästäni huolimatta minulla on parempi kontinenssi kuin Sinulla.

Kun tuo minun tekstini ei tietenkään kohoa samaan lentoon kuin Sinun tekstisi aina, niin on ihan pakko tehdä siihen pieni lainattu lisäys, jotta en näyttäisi ihan kontrafagotistilta:

- - -

Käsite

Käsite on usein tulkittu synonyymiksi sanan tai termin tai niiden määritelmien kanssa. Käsite on kuitenkin sanan tai termin mentaalisen referentin sisältö. jonka avulla ymmärrämme sanojen ja lauseiden merkitykset.

Käsitteen ontologinen status on siten mentaalinen eli elämyksellisesti koettu. Puhutut tai kirjoitetut sanat, tieteelliset termit ja lauseet puolestaan ovat materiaalisesti manifestoituvia kommunikaatioissa käytettyjä kielellisä ilmaisuja.

Olioiden käsitteet prosessoituvat niiden muistirepresentaatioiksi vuorovaikutuksissamme ko. entiteettien kanssa Käsitteet ovat siten olevan muistirepresentaatioita, jotka yleensä varsin tilannerelevantisti selittävät aistitun tai ajatellun entiteetin eri merkitykset ko. tilanteessa.

Usein selitykseksi riittää kohteen luokitusattribuuttien palautus työmuistiin, jonka sisällöstä yleensä olemme tietoisia.
Käsitteiden prosessuaalinen rakentuminen merkitsee sitä, että ne ovat jatkuvan dynaamisen muutoksen alaisia muistiesityksiä kohteistaan.

Näin ollen se attribuuttien joukko, jonka avulla tulkitsemme aistimaamme tai ajattelemaamme olevan kohdetta riippuu muistitoiminnoistamme. Entiteettien muistirepresentaatiot ja siten myös kaikki käsitteemme ovat subjektiivisia ja yksilöiden ontogeneettisten historiain kuluessa muokkautuneita kuvauksien koosteita olevan eri entiteeteistä.

Käsitteiden intersubjektiivisuuden aste varioi suuresti. Suurimmillaan se on tiede- ja muiden intensiivisesti yhteistyötä tekevien yhteisöjen jäsenten piirissä. Erimielisyydet arkipäivässä ja myös tieteessä riippuvat juuri siitä millaisia attribuutteja käytettyjen termien ja sanojen referenttiin kytketään.

Useimmiten käsitteemme ovat varsin tilannerelevantteja otoksia muisti- varastossamme löytyvistä ja kohdetta kuvaavista attribuuttien joukosta.

Tieto ja tietoisuuskin ovat käsiteperustaisia mentaalisia tiloja, joiden perusteella ohjaamme ajatteluamme ja toimintaamme. Tietomme jostakin entiteetistä on kaikkien niiden kuvausten eli attbuuttien kooste, jotka ovat varastoituneet muistiimme ko. kohteesta, ja jotka voimme palauttaa työmuistiimme tietoiseen käsittelyynmme.

Tieto on siten se käsiteperustainen mentaalinen tila, joka ohjaa toimintaamme.

Lue lisää

Jos yrittää vaikuttaa viisaammalta kuin oikeasti on, on vaara jäädä kiinni suuri. Copypasteviisaiden kuppikunta on saanut uuden jäsenen.

Säälittävää on Kapin touhu.

Suuri osa äskeisestä on lainattu suoraan tuolta, loput ilmeisesti jostain muualta, en viitsi etsiä mistä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Käsite

Huomioitsija kirjoitti:

Jos yrittää vaikuttaa viisaammalta kuin oikeasti on, on vaara jäädä kiinni suuri. Copypasteviisaiden kuppikunta on saanut uuden jäsenen.

Säälittävää on Kapin touhu.

Suuri osa äskeisestä on lainattu suoraan tuolta, loput ilmeisesti jostain muualta, en viitsi etsiä mistä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Käsite

Lue lisää

En millään olisi arvannut, että täällä on joku sellainen älykkö, joka löytäisi lähteeni!

Pakko tunnustaa, että sivistyssanakirja minulla oli apuna jo omassakin tekstissäni; en minä oikeasti noin viisas ja sivistynyt ole!

(Mutta en onneksi niin tosikkokaan kuin sinä!)

Huomioitsija kirjoitti:

Jos yrittää vaikuttaa viisaammalta kuin oikeasti on, on vaara jäädä kiinni suuri. Copypasteviisaiden kuppikunta on saanut uuden jäsenen.

Säälittävää on Kapin touhu.

Suuri osa äskeisestä on lainattu suoraan tuolta, loput ilmeisesti jostain muualta, en viitsi etsiä mistä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Käsite

Lue lisää

...irvailla heikkolahjaiselle siten, kuin edellä tein.

Mutta en todellakaan arvannut inah noin vähäisellä ymmärryksellä varustettuja ja tyystin vailla huumorintajua olevia liikuuvan tällä saitilla.

Jos pitäisin sinua älykkäämpänä, olisin loukkaantunut, että pidät minua noin yksinkertaisena. Mutta ole huoletta, en loukkaannu tässä tapauksessa.

Huomioitsija kirjoitti:

Jos yrittää vaikuttaa viisaammalta kuin oikeasti on, on vaara jäädä kiinni suuri. Copypasteviisaiden kuppikunta on saanut uuden jäsenen.

Säälittävää on Kapin touhu.

Suuri osa äskeisestä on lainattu suoraan tuolta, loput ilmeisesti jostain muualta, en viitsi etsiä mistä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Käsite

Lue lisää

Ääliö on todella sellainen huomioitsija, joka ei ole huomionut JKK:n vastinetta piruiluksi. Eikä sen loppupiruilua lainatuksi, vaikka JKK itse sanoo


"Kun tuo minun tekstini ei tietenkään kohoa samaan lentoon kuin Sinun tekstisi aina, niin on ihan pakko tehdä siihen pieni lainattu lisäys, jotta en näyttäisi ihan kontrafagotistilta"


Huomioitsija huomioinee myös kontrafagotistin asiaankuuluvuuden!

hiitulistiitulis kirjoitti:

Mitäpä jos vaikka menisit nukkumaan? Hyvää yötä.

Olet ihan yhtä viksu ja vilmaattinen kuin tuo huomioitsijakin. Kyllä kepun kelpaa, kun sillä on tuollaisia voimavaroja - sen tunnetuimman voimavaran lisäksi!

JormaKKorhonen kirjoitti:

...irvailla heikkolahjaiselle siten, kuin edellä tein.

Mutta en todellakaan arvannut inah noin vähäisellä ymmärryksellä varustettuja ja tyystin vailla huumorintajua olevia liikuuvan tällä saitilla.

Jos pitäisin sinua älykkäämpänä, olisin loukkaantunut, että pidät minua noin yksinkertaisena. Mutta ole huoletta, en loukkaannu tässä tapauksessa.

Lue lisää

Voin vain kuvitella,kuinka nyt on huomioitsija suuttuneena omaan typeryyteensä itsesäälin kourissa,kun Jomppa on näyttänyt kyntensä,kyylä sinä vaan olet viisas,viisaampi kuin mekaikki yhteensä.

JormaKKorhonen kirjoitti:

En millään olisi arvannut, että täällä on joku sellainen älykkö, joka löytäisi lähteeni!

Pakko tunnustaa, että sivistyssanakirja minulla oli apuna jo omassakin tekstissäni; en minä oikeasti noin viisas ja sivistynyt ole!

(Mutta en onneksi niin tosikkokaan kuin sinä!)

Lue lisää

Kerrankos sitä sinä olet huijauksesta kiinni jäänyt, ei sen takia olisi noin tarvinnut ryhtyä riehumaan.

Kyllä siinä paappokin nuortuu, kun viitsii vielä leikkiä leikkaaliimaaleikkejä!

"Pakko tunnustaa, että sivistyssanakirja minulla oli apuna jo omassakin tekstissäni; en minä oikeasti noin viisas ja sivistynyt ole!"

Hei vaihteeksi jotain tottakin! Ehkäpä et olekaan niin säälittävä tapaus, kun kirjoitelmasi osoittavat sinun olevan!

Mutta tosikkoudesta ei kai sinun kohdallasi voida puhua, vaan ainoastaan huumorintajun yksipuolisesta ymmärtämisestä - ymmärrät ainoastaan omat vitsisi, jotka (lievästi sanoen) ovat helevetin huonoja...

JormaKKorhonen kirjoitti:

…täytyy esittää ihailuni sinun suuresta viisaudestasi, jota tietenkään en minä ymmärrä, enkä usko sen täällä yleisemminkään pääsevän oikeuksiinsa, sillä vaikka oletkin varsin konsiisi, katsomuksesi on konseptuaalisesti niin korkea ja syvällinen tässä kontekstissa.

Mutta olen hieman konsternoitu siitä, että näet minut todellisuudelle aivan kontraarisena! Minähän olen noiden saitin kontaminanttien varmaan kaikkein eniten vainoama, ja sinä puhut korhostasoisesta henkilövainosta!

Vai tarkoitatko juuri sitä, että kenenkään ei tulisi vajota sellaisen vainoamiseen, jonka kohteena olen jatkuvasti ja jonka kohteeksi joutuvat kaikki, jotka erehtyvät minua vähän kehaisemaan. Heidän kohtalonsa on pahin: he tulevat epäillyiksi ja ihan suoraan leimatuiksikin Korhoseksi!

No, koetan osoittaa kontenanssia ja kiitän siitä, että luot käsitteen ”korhosmainen”! Se on kaltaiseltasi ajattelijalta suuri tunnustus tällaista vaatimatonta ikämiestä kohtaan!

Minusta kuitenkin jotenkin tuntuu, että korkeasta iästäni huolimatta minulla on parempi kontinenssi kuin Sinulla.

Kun tuo minun tekstini ei tietenkään kohoa samaan lentoon kuin Sinun tekstisi aina, niin on ihan pakko tehdä siihen pieni lainattu lisäys, jotta en näyttäisi ihan kontrafagotistilta:

- - -

Käsite

Käsite on usein tulkittu synonyymiksi sanan tai termin tai niiden määritelmien kanssa. Käsite on kuitenkin sanan tai termin mentaalisen referentin sisältö. jonka avulla ymmärrämme sanojen ja lauseiden merkitykset.

Käsitteen ontologinen status on siten mentaalinen eli elämyksellisesti koettu. Puhutut tai kirjoitetut sanat, tieteelliset termit ja lauseet puolestaan ovat materiaalisesti manifestoituvia kommunikaatioissa käytettyjä kielellisä ilmaisuja.

Olioiden käsitteet prosessoituvat niiden muistirepresentaatioiksi vuorovaikutuksissamme ko. entiteettien kanssa Käsitteet ovat siten olevan muistirepresentaatioita, jotka yleensä varsin tilannerelevantisti selittävät aistitun tai ajatellun entiteetin eri merkitykset ko. tilanteessa.

Usein selitykseksi riittää kohteen luokitusattribuuttien palautus työmuistiin, jonka sisällöstä yleensä olemme tietoisia.
Käsitteiden prosessuaalinen rakentuminen merkitsee sitä, että ne ovat jatkuvan dynaamisen muutoksen alaisia muistiesityksiä kohteistaan.

Näin ollen se attribuuttien joukko, jonka avulla tulkitsemme aistimaamme tai ajattelemaamme olevan kohdetta riippuu muistitoiminnoistamme. Entiteettien muistirepresentaatiot ja siten myös kaikki käsitteemme ovat subjektiivisia ja yksilöiden ontogeneettisten historiain kuluessa muokkautuneita kuvauksien koosteita olevan eri entiteeteistä.

Käsitteiden intersubjektiivisuuden aste varioi suuresti. Suurimmillaan se on tiede- ja muiden intensiivisesti yhteistyötä tekevien yhteisöjen jäsenten piirissä. Erimielisyydet arkipäivässä ja myös tieteessä riippuvat juuri siitä millaisia attribuutteja käytettyjen termien ja sanojen referenttiin kytketään.

Useimmiten käsitteemme ovat varsin tilannerelevantteja otoksia muisti- varastossamme löytyvistä ja kohdetta kuvaavista attribuuttien joukosta.

Tieto ja tietoisuuskin ovat käsiteperustaisia mentaalisia tiloja, joiden perusteella ohjaamme ajatteluamme ja toimintaamme. Tietomme jostakin entiteetistä on kaikkien niiden kuvausten eli attbuuttien kooste, jotka ovat varastoituneet muistiimme ko. kohteesta, ja jotka voimme palauttaa työmuistiimme tietoiseen käsittelyynmme.

Tieto on siten se käsiteperustainen mentaalinen tila, joka ohjaa toimintaamme.

Lue lisää

Herroilla ne on etuoikeutesa vittuilunkin jalosa lajisa.

Jaba_43 kirjoitti:

Taisin käyttää seuraaja-termiä harhaanjohtavalla tavalla, kun Väyrynen valittiin kepun johtoon Virolaisen kauden jälkeen.

Oli muuten mukava lukea tarkennuksiasi, kiitos niistä.

Kekkosen valinta poikkeuslailla olisi kokonaan oman messunsa aihe, mutta muistan silloin ajatelleeni asiasta niin, että kansakunta oli laiminlyönyt pätevien seuraajien kasvattamisen Kekkoselle, mistä syystä hänelle piti järjestää jatkoaikaa.

Usein nimittäin käy yritysmaailmassakin niin, että "vahva johtaja" ei siedä läöhellään sellaisia, joista olisi hänen työnsä jatkajaksi, jolloin tyhjiö on hetken aikaa käsin kosketeltava, kun johtajan vaihdon aika kuitenkin aina tulee vääjäämättä eteen.

Valitettavan harvassa ovat ne johtajat, jotka rohkenevat pakata läheisikseen itseään pätevämpää väkeä. Mutta jos rohkenevat, niin silloin on menestys vuorenvarmaa.

Lue lisää

Kekkonen piti saada jatkamaan. NL:n suurlähetystö pelasi kaikilla korteilla.

Paavo Väyrysen ainoa oivallus oli puhua idänkaupan epätasapainosta, viennin ylijäämästä tuontiin nähden. Ei tietysti tarvinnut olla kummonenkaan ajatusten Kemijoki ymmärtääkseen ettei Neuvostoliitosta käytännössä ollut muuta tuotavaa kuin öljyä ja kaasua. Kun viennistämme 25 % suuntautui itään niin riski oli melkoinen. Ja tuon Paavo sanoi ääneen silloin kun idänkauppa oli pyhää ja sen arvostelu kunniatonta.

Teollisuutemme oli opetettu helppoon, kilpailulta vapaaseen, idän kauppaan jossa hinnat ja muut kaupan ehdot sovittiin kabineteissa. Suomen teollisuuden länsikilpailukyky pidettiin yllä rukkaamalla valuuttakurssia parin vuoden välein, yleensä devalvoimalla.

Paavo Väyrynen oli tuon D-linjan viimeinen mohikaani, yhtälailla kuin kepun K-linjankin. Hänen tuuliviirimäinen käytös NL:n hajottua oli osoitus siitä kuinka pihalla hän oli reaalimaailmasta tuolloinkin.

kepututkija kirjoitti:

Paavo Väyrysen ainoa oivallus oli puhua idänkaupan epätasapainosta, viennin ylijäämästä tuontiin nähden. Ei tietysti tarvinnut olla kummonenkaan ajatusten Kemijoki ymmärtääkseen ettei Neuvostoliitosta käytännössä ollut muuta tuotavaa kuin öljyä ja kaasua. Kun viennistämme 25 % suuntautui itään niin riski oli melkoinen. Ja tuon Paavo sanoi ääneen silloin kun idänkauppa oli pyhää ja sen arvostelu kunniatonta.

Teollisuutemme oli opetettu helppoon, kilpailulta vapaaseen, idän kauppaan jossa hinnat ja muut kaupan ehdot sovittiin kabineteissa. Suomen teollisuuden länsikilpailukyky pidettiin yllä rukkaamalla valuuttakurssia parin vuoden välein, yleensä devalvoimalla.

Paavo Väyrynen oli tuon D-linjan viimeinen mohikaani, yhtälailla kuin kepun K-linjankin. Hänen tuuliviirimäinen käytös NL:n hajottua oli osoitus siitä kuinka pihalla hän oli reaalimaailmasta tuolloinkin.

Lue lisää

NL:n hajottua , kuka uskalsi ennustaa sitä. EI KUKAAN, EDES SINÄKÄÄN.

TÄMÄ NL:n HAJOAMINEN OLI SITTENKIN YLLÄTYS KOKO MAAILMALLE. ETTÄ NÄIN.

eikös kaikki ole olleet pih... kirjoitti:

NL:n hajottua , kuka uskalsi ennustaa sitä. EI KUKAAN, EDES SINÄKÄÄN.

TÄMÄ NL:n HAJOAMINEN OLI SITTENKIN YLLÄTYS KOKO MAAILMALLE. ETTÄ NÄIN.

Kyllä NL:n hajoamista ennustettiin jo ennen kuin se sitten hajosi. Professori Tauno Tiusanen oli Suomessa henkilö, joka kykeni perustellusti näkemään NL:n hajoamisprosessin alun. Hajoamisen ajnakohdan ennustaminen on tietysti vaikeampi juttu.

NL:n hajomisen takana oli kansan köyhyyden jatkuminen lupauksista huolimatta. Omavaraistaloudet elivät kädestä suuhun, tuhlailevasti, mikä aiheutti ympäristöongelmia ja suurta tehottomuutta. Systeemia pidettiin ylläpakkovallalla. Viimeistään informaatioteknoligian yleistyminen olisi merkinnyt pahaa säröä tähän pakkovaltaan. Reaganin aloittama varustelukierre köyhdytti NL:a entisestään ja tyytymättömyys kasvoi.

NL oli puun ja kuoren välissä: lisätäkö varustelumenoja vai saada kansa motivoituneeksi? Sellaisessa paikassa olisi voinut käydä huonostikin, sillä puun ja kuoren välissä elävä johto tarttuu herkästi aseisiin ja pyrkii yhdistämään ja motivoimaan kansan sodan avulla.

Kuten Tiusanen totesi NL ei noudattanut marxilaisia oppeja, missä edellytettiin valtion kuihtumista. Lenin ja Stalin pystyttivät päinvastoin erittäin voimakkaan valtion ja totalitaarisen sellaisen. Tämä puolestaan johti pienen eliitin ylivaltaan (nomenklatura). NL:sta tuli dikatatuuri, muttei mikään työväen diktatuuri, vaan stalinistinen pakkovaltadiktatuuri, joka ei toteuttanut sosialismia, vaan kääntyi puhtaaseen nationalismiin.

Mielipidepankki kirjoitti:

Kyllä NL:n hajoamista ennustettiin jo ennen kuin se sitten hajosi. Professori Tauno Tiusanen oli Suomessa henkilö, joka kykeni perustellusti näkemään NL:n hajoamisprosessin alun. Hajoamisen ajnakohdan ennustaminen on tietysti vaikeampi juttu.

NL:n hajomisen takana oli kansan köyhyyden jatkuminen lupauksista huolimatta. Omavaraistaloudet elivät kädestä suuhun, tuhlailevasti, mikä aiheutti ympäristöongelmia ja suurta tehottomuutta. Systeemia pidettiin ylläpakkovallalla. Viimeistään informaatioteknoligian yleistyminen olisi merkinnyt pahaa säröä tähän pakkovaltaan. Reaganin aloittama varustelukierre köyhdytti NL:a entisestään ja tyytymättömyys kasvoi.

NL oli puun ja kuoren välissä: lisätäkö varustelumenoja vai saada kansa motivoituneeksi? Sellaisessa paikassa olisi voinut käydä huonostikin, sillä puun ja kuoren välissä elävä johto tarttuu herkästi aseisiin ja pyrkii yhdistämään ja motivoimaan kansan sodan avulla.

Kuten Tiusanen totesi NL ei noudattanut marxilaisia oppeja, missä edellytettiin valtion kuihtumista. Lenin ja Stalin pystyttivät päinvastoin erittäin voimakkaan valtion ja totalitaarisen sellaisen. Tämä puolestaan johti pienen eliitin ylivaltaan (nomenklatura). NL:sta tuli dikatatuuri, muttei mikään työväen diktatuuri, vaan stalinistinen pakkovaltadiktatuuri, joka ei toteuttanut sosialismia, vaan kääntyi puhtaaseen nationalismiin.

Lue lisää

Itse asiassa ensimmäisen vakavasti otettavan ennustuksen sosialismin romahtamisesta antoi Spengler jo 20-luvun alussa. Spengleriläisessä visiossa tapahtuu talouden muuttuminen tyhjäksi numerotaloudeksi joka irtoaa reaalimaailmasta. Näinhän N-liitossa tapahtui. Omalta kannaltamme on hyuolestuttavaa, että ko. irtoaminen on tapahtumassa myös siinä liberalismin haarassa jonka oppien mukaan oma talousajattelumme rakentuu.

Mutta näistä nykyaikaisemmista ennustajista. Oman käsitykseni mukaan suuren laman 1990 ennusti kymmenisen vuotta aiemmin tarkimmin intialaisperäinen taloustieteilijä Ravi Batra. Hänen kirjansa ("Suuri lama 1990?") kannattaa yhä lukea, koska se on hämmästyttävä dokumentti siitä miten herkällä sosiaalisella vaistolla voidaan valita ei-taloudellisia selittäviä perusteita jotka yhdessä talouden analyysien kanssa antoivat täsmällisesti toteutuneen ennustuksen.

N-liiton romahduksen kuvaili parhaiten antropologi Emmanuel Todd. Tässäkin on huomattavaa miten taloudellinen analyysi ei yksin riitä tai ole edes ensisijainen.

ennustajat kirjoitti:

Itse asiassa ensimmäisen vakavasti otettavan ennustuksen sosialismin romahtamisesta antoi Spengler jo 20-luvun alussa. Spengleriläisessä visiossa tapahtuu talouden muuttuminen tyhjäksi numerotaloudeksi joka irtoaa reaalimaailmasta. Näinhän N-liitossa tapahtui. Omalta kannaltamme on hyuolestuttavaa, että ko. irtoaminen on tapahtumassa myös siinä liberalismin haarassa jonka oppien mukaan oma talousajattelumme rakentuu.

Mutta näistä nykyaikaisemmista ennustajista. Oman käsitykseni mukaan suuren laman 1990 ennusti kymmenisen vuotta aiemmin tarkimmin intialaisperäinen taloustieteilijä Ravi Batra. Hänen kirjansa ("Suuri lama 1990?") kannattaa yhä lukea, koska se on hämmästyttävä dokumentti siitä miten herkällä sosiaalisella vaistolla voidaan valita ei-taloudellisia selittäviä perusteita jotka yhdessä talouden analyysien kanssa antoivat täsmällisesti toteutuneen ennustuksen.

N-liiton romahduksen kuvaili parhaiten antropologi Emmanuel Todd. Tässäkin on huomattavaa miten taloudellinen analyysi ei yksin riitä tai ole edes ensisijainen.

Lue lisää

Joitain vuosia sitten sain vastaavalla keskustelupalstalla viestiini linkin, jossa käsiteltiin sellaista yhteiskunnallista vtalousjärjestelmää, joka perustuisi yksinomaan yksilöiden ja perheiden muodostamiin tuotantoyksiköihin ja jossa kaikki yritysmuodot olisivat hyvin pieniä, eli kilpailutilanne lähenisi täydellisesti vapaan kilpailun ideologiaa.

Tämä aatesuunta tuomitsi kapitalismin ja globalisaation täydellisesti, koska se johtaisi yksilön- ja kilpailunvapauden tuhoutumiseen.

Olisiko Sinulla mielipidettä näistä asioista.

Jaba_43 kirjoitti:

Joitain vuosia sitten sain vastaavalla keskustelupalstalla viestiini linkin, jossa käsiteltiin sellaista yhteiskunnallista vtalousjärjestelmää, joka perustuisi yksinomaan yksilöiden ja perheiden muodostamiin tuotantoyksiköihin ja jossa kaikki yritysmuodot olisivat hyvin pieniä, eli kilpailutilanne lähenisi täydellisesti vapaan kilpailun ideologiaa.

Tämä aatesuunta tuomitsi kapitalismin ja globalisaation täydellisesti, koska se johtaisi yksilön- ja kilpailunvapauden tuhoutumiseen.

Olisiko Sinulla mielipidettä näistä asioista.

Lue lisää

Globaalikapitalismia vastaan --- siis sitä kehitystrendia vastaan joka muutta liberalismin läntisen lahkon ajattelua samaan numerotaloudelliseen suuntaan johon liberalismin itäinen lahko eli sosialismi romahti -- on kehitetty ja voidaan varmaan kehittää paljonkin reformistisia toimintamalleja.

Demokratian syveneminen kansalaisyhteiskunnaksi on sinänsä tällainen projekti. Kuten kaikki yhteiskuntamallit ja demokratian ilmenemismuodot sekin vaatii oman talouspohjansa, johon omasta mielestäni kuuluu mm. ehdoton kansalaispalkan muodossa jokaiselle lankeava taloudellinen perusturvallisuus. Kun tämä infra on kunnossa, oletan yksilöllistä kysyntää tyydyttävän yritystoiminna erityvän ja varsinaisten markkinoiden tavoittelevan enemmänkin "markkinatalouden ihannetta" kuin mikä asiaintila nyt on kapitalistisen rahaohjasteisen kilpailun vallitessa.

Muita reformaatioideoita ovat olleet mm. koroton raha, rahaliikkeiden läpinäkyvyyden lisääminen (demokratia edellyttää tietoa siitä mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja kapitalismi käy mahdottomaksi jos rahavirrat tulevat julkisiksi) ja yleensä ottaen talouden aseman ja merkityksen uudelleenarvioiminen esim. kaikilla niillä tavoilla, joiden esittäjiä on viime vuosina palkittu taloustieteen nobel-palkinnoilla.

Väyrynen oli kyllä uhka hallitsevalle eliitille, Koivisto, Sorsa ja Holkeri.
------------------------

Pikemminkin kiusa niin kuin kivi kengässä, joka vaan heitettiin hyödyttömänä syrjään.

Väyrynenhän kuvitteli, että hän voisi toimia Kekkosen kuoleman jälkeen samalla tavalla kuin Kekkosen eläessä, mistä seurasi, että Sorsa ja koivisto heittivät keskustan oppositioon, mistä Väyrystä ei pelastanut edes yritys tehdä kassakaappisopimus Taxellin ja Suomalaisen kanssa.

Väyrysen valinta Virolaisen seuraajaksi oli suuri virhe keskustalle.

Oiva on kerrankin oikeassa yhdessä asiassa. Paavo Väyrynen tosiaan itse halusi luopua KEPUn puheenjohtajuudesta. Tämä oli osa hänen suurta suunnitelmaansa tulla presidentiksi. Väykky kuvitteli voivansa hallita etukäteen heikoksi arvioidun Esko Ahon kautta.

Esko Aho osoittautui kuitenkin paljon häikäilemättömämmäksi tyypiksi kuin Väykky arvasi. Aho teki tyylipuhtaan isän murhan puolueessa ja nopeasti valjasti KEPUn palvelemaan Esko Ahon omia tarpeita.

Väykyn toinen virhe oli muuten ero ulkoministerin virasta. Hän kuvitteli, että koko hallitus hajoaa. Aho kuitenkin osoittautui juonikkaaksi peluriksi ja otti Väykyn tilalle Heikki Haaviston.

..lue Ahon nuori pääministeri tai Korhosen sattuma korpaali.. Molemmissä todella kovaa arvostelua Väyrysestä. Molemmat pitivät Väyrystä suurena uhkana ja vaarallisena epärealistisena pelurina.. Oliko sinusta oikein, että Väyrynen pyysi "vaikeuksia" Neuvostoliitosta omiin tarkoitus periinsä?

Olet sinä, Oiva, lahjomaton... Ilomansissa kuukin on vihreä... jos Kepun tupaillassa niin päätetään.

Onkos tämä se sama väyrynen, joka väitöskirjassaan 80-luvun puolessa välissä "aukottomasti todisti neuvostoliiton olevan hajoamaton ja ikuinen"?

Ja sama väyrynen sanoi pääuutislähetyksessä PÄIVÄÄ ennen neuvostoliiton romahtamista suomen ulkopolitiikan pohjautuvan horjumattomasti YYA-sopimukseen.

Niin tämä sama väyrynenkö ennusti neuvostokaupan romahtamisen jo vuonna 1985? Heeehehehe..... oiva taas satuilee hätäpäissään!

Eikös se ole Kepun puolueohjelmassakin? Että Suomessa puhutaan suomee ja savvoo.

kolmekielinen kirjoitti:

Eikös se ole Kepun puolueohjelmassakin? Että Suomessa puhutaan suomee ja savvoo.

kepunkin puolueohjelmassa anneta erikoisasema nimenomaan ruotsin kielelle, mutta suomen kielestä siellä ei puhuta miteen. Näin on ainakin on laita sdp:n puolueohjelman kanssa.