Maaseutu on tuottamaton, kallis ja ihmisille tuhoinen paikka asua.
Suurin osa haja-asutusalueelta pois muuttaneista on ollut nuoria opiskelemaan ja työhön muualle lähteneitä. Lisäksi muutetaan taajama-alueelle, useimmiten oman kunnan kirkonkylään. Viime aikoina on havaittu, että ikärakenteeltaan vanhoilta alueilta väestö vähenee yhä enemmän kuolleisuuden seurauksena eli kaikista kylistä ei riitä enää edes poismuuttavia. Haja-asutus vähenee myös siitä syystä että taajama-alueet laajenevat ja aiempi haja-asutus muuttuu taajamaan kuuluvaksi.
Syrjäisen maaseudun maaseutualueilla tilanne on monien indikaattorien osalta kaikista huonoin: väestö on vähentynyt kaikkein eniten, tulotaso on alhaisin, alkutuotannon työpaikat ovat vähentyneet voimakkaimmin ja työttömyysaste on kaikkein korkein. Alueiden taloudellista kehitystä kuvaava mittari BKT/asukasta kohden on syrjäisellä maaseudulla vain hieman yli 70 % koko maahan nähden ja 1990-luvulla ero on lievästi kasvanut. Talouskehitys BKT:n kasvulla mitaten on ollut harvaanasutuilla ja syrjäisillä alueilla koko maata hitaampaa. Aikajaksolla 1988-95 koko maahan nähden BKT osuuttaan menettäneiden seutukuntien kansantalouden tappioerästä 44 % sijoittuu seutukuntiin joiden asukastiheys on 10 asukasta neliökilometrillä tai sen alle.
Syrjäisen maaseudun työttömyysaste on ollut koko ajan koko maata korkeammalla tasolla. Voimakas lama 1990-luvun alussa nosti työttömyysastetta koko maassa, mutta syrjäisen maaseudun työttömyysaste säilyi kaikkein korkeimpana. Lamasta toipuminen lähti liikkeelle eri aikaan eri osissa maata: vuodesta 1994 alkaen koko maan työttömyysaste kääntyi laskuun, mutta työttömyysaste kasvoi edelleen lievästi syrjäisellä maaseudulla. Seurauksena oli syrjäisen maaseudun työttömyysaste-eron kasvu koko maahan nähden noususuhdanteen alkuvaiheessa.
http://www.kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi/proj/alupro/pmsyryht.htm
Pieni kylä kymmenisen kilometriä valtatieltä, kahdeksan taloa, joista kolmessa enää vakituisia asukkaita. Kesämökkejä niemenkärjissä ja peltojen päissä ja pellot paketeissa. Kolmessa talossa perilliset käyvät kesänvietossa ja toiveikkaina aittoja koluamassa, jos joku museoesine olisi vielä unohtunut tai jäänyt muilta huomaamatta. Kaksi isoa talo tyhjillään, ei enää Peniä haukkumassa tulijoita, ei kanoja ruoputtamassa, ei emäntiä ja aikamiespoikia pihassa tielläkulkijoita laskemassa. Horsmat ulottuvat navetan räystäälle, ei enää ystävällisilmeisiä lehmiä, ei heinäseipäitä, ei traktoreita, ei kauppa-autojen pysäkkejä. Vain pysähtyneisyys ja kolme yksinäistä postilaatikkoa. Surullisuus lepää hiljaisena kylän ilmeessä.
Ajatus ja ilme
Keskellä kylää, korkealla mäellä on rinnakkain kaksi komeinta taloa: toista isännöi aikamiesisäntä, se tänä kesänä morsiamen löytänyt ja toista asuttaa viisikymppinen entinen aikamiespoika, joka pari vuotta sitten löysi vaimon kirjeenvaihtoilmoituksella, oikein maisterisnaisen. Pihaan ilmestyi hiekkalaatikko ja siihen muoviauto ja -traktori, taloa alettiin päällystää ja terassia rakentaa. Vuosi sitten nuorikon ystävät tulivat rapujuhliin elovalkeille ja siihen naapurin isäntä elämöintiä ihmettelemään portinpieleen. Tapahtumien kulusta on monenlaisia versioita mutta mitä ilmeisimmin kaupunkilaisten ja naapureiden välillä sanottiin paljon ja sopu särkyi. Viikon päästä pihoja erottamaan oli noussut tiivis ja tyly aita, keskelle vuosisataista yhteistä pihaa ja rauhallista rinnakkaineloa, uutta puuta ja aikaa henkivä tyly lauta-aita.
Tänä kesänä ei enää kuulemma ole maisteria näkynyt, ei lapsia, muoviauto ja traktori ovat hiekkalaatikolla samassa asennossa kuin vuosi sitten. Verhot ovat kiinni. Kukat ikkunalla ovat kuolleet. Talon vuoraus ja terassi ovat jääneet kesken, lautakasa tummuu pihassa ja lainapeite repsottaa tuulessa.
Suurin osa haja-asutusalueelta pois muuttaneista on ollut nuoria opiskelemaan ja työhön muualle lähteneitä. Lisäksi muutetaan taajama-alueelle, useimmiten oman kunnan kirkonkylään. Viime aikoina on havaittu, että ikärakenteeltaan vanhoilta alueilta väestö vähenee yhä enemmän kuolleisuuden seurauksena eli kaikista kylistä ei riitä enää edes poismuuttavia. Haja-asutus vähenee myös siitä syystä että taajama-alueet laajenevat ja aiempi haja-asutus muuttuu taajamaan kuuluvaksi.
Syrjäisen maaseudun maaseutualueilla tilanne on monien indikaattorien osalta kaikista huonoin: väestö on vähentynyt kaikkein eniten, tulotaso on alhaisin, alkutuotannon työpaikat ovat vähentyneet voimakkaimmin ja työttömyysaste on kaikkein korkein. Alueiden taloudellista kehitystä kuvaava mittari BKT/asukasta kohden on syrjäisellä maaseudulla vain hieman yli 70 % koko maahan nähden ja 1990-luvulla ero on lievästi kasvanut. Talouskehitys BKT:n kasvulla mitaten on ollut harvaanasutuilla ja syrjäisillä alueilla koko maata hitaampaa. Aikajaksolla 1988-95 koko maahan nähden BKT osuuttaan menettäneiden seutukuntien kansantalouden tappioerästä 44 % sijoittuu seutukuntiin joiden asukastiheys on 10 asukasta neliökilometrillä tai sen alle.
Syrjäisen maaseudun työttömyysaste on ollut koko ajan koko maata korkeammalla tasolla. Voimakas lama 1990-luvun alussa nosti työttömyysastetta koko maassa, mutta syrjäisen maaseudun työttömyysaste säilyi kaikkein korkeimpana. Lamasta toipuminen lähti liikkeelle eri aikaan eri osissa maata: vuodesta 1994 alkaen koko maan työttömyysaste kääntyi laskuun, mutta työttömyysaste kasvoi edelleen lievästi syrjäisellä maaseudulla. Seurauksena oli syrjäisen maaseudun työttömyysaste-eron kasvu koko maahan nähden noususuhdanteen alkuvaiheessa.
http://www.kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi/proj/alupro/pmsyryht.htm
Pieni kylä kymmenisen kilometriä valtatieltä, kahdeksan taloa, joista kolmessa enää vakituisia asukkaita. Kesämökkejä niemenkärjissä ja peltojen päissä ja pellot paketeissa. Kolmessa talossa perilliset käyvät kesänvietossa ja toiveikkaina aittoja koluamassa, jos joku museoesine olisi vielä unohtunut tai jäänyt muilta huomaamatta. Kaksi isoa talo tyhjillään, ei enää Peniä haukkumassa tulijoita, ei kanoja ruoputtamassa, ei emäntiä ja aikamiespoikia pihassa tielläkulkijoita laskemassa. Horsmat ulottuvat navetan räystäälle, ei enää ystävällisilmeisiä lehmiä, ei heinäseipäitä, ei traktoreita, ei kauppa-autojen pysäkkejä. Vain pysähtyneisyys ja kolme yksinäistä postilaatikkoa. Surullisuus lepää hiljaisena kylän ilmeessä.
Ajatus ja ilme
Keskellä kylää, korkealla mäellä on rinnakkain kaksi komeinta taloa: toista isännöi aikamiesisäntä, se tänä kesänä morsiamen löytänyt ja toista asuttaa viisikymppinen entinen aikamiespoika, joka pari vuotta sitten löysi vaimon kirjeenvaihtoilmoituksella, oikein maisterisnaisen. Pihaan ilmestyi hiekkalaatikko ja siihen muoviauto ja -traktori, taloa alettiin päällystää ja terassia rakentaa. Vuosi sitten nuorikon ystävät tulivat rapujuhliin elovalkeille ja siihen naapurin isäntä elämöintiä ihmettelemään portinpieleen. Tapahtumien kulusta on monenlaisia versioita mutta mitä ilmeisimmin kaupunkilaisten ja naapureiden välillä sanottiin paljon ja sopu särkyi. Viikon päästä pihoja erottamaan oli noussut tiivis ja tyly aita, keskelle vuosisataista yhteistä pihaa ja rauhallista rinnakkaineloa, uutta puuta ja aikaa henkivä tyly lauta-aita.
Tänä kesänä ei enää kuulemma ole maisteria näkynyt, ei lapsia, muoviauto ja traktori ovat hiekkalaatikolla samassa asennossa kuin vuosi sitten. Verhot ovat kiinni. Kukat ikkunalla ovat kuolleet. Talon vuoraus ja terassi ovat jääneet kesken, lautakasa tummuu pihassa ja lainapeite repsottaa tuulessa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.