että mä joskus edes merkitsin sulle jotain. nyt on aika ottaa järki käteen ja unohtaa ne yksipuoliset tunteet. kuinka sitä voikin olla näin hyväuskoinen ja sokea.
:(
:(
kyllä mä olin ihan täysi idiootti
kun kuvittelin
213350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
edelleen!
se oli vaan unta. mä näin unta, että sä olit olemassa ja että meillä oli yhteys. sä vaan vedätit mua ajan kuluksi. nyt mä sen tajuan, ettei sitä koskaan ollutkaan. se oli sittenkin kaikki mun päässä vaan. jos se olis ollut muuta, ei tässä olis käynyt näin. en mä taida enää pitää suhun yhteyttä. se on ihan turhaa.
vastata tohon mitään...vitut muutenkaan tiiä missä enään oot..*ulos* -->
mut nyt tiedän.
Täältä löytää vastauksen moniin epäselviin asioihin. Onneksi se tapahtui sulla näin pian.
:)
vedätyksen uhri
olotila kun sen viimein tajuaa. mutta oma moka se kai oli, uskoa sinisilmäisesti.
mihin?
suuriin ja kauniisiin sanoihin. jos olis toinen oikeasti tuntenut niin kuin sanoi ja kirjoitti, tuskin olis tunteet loppuneet niin äkkiä kuin kävi. luulis että sitä fiksuna aikuisena olis tajunnut olla uskomatta moisiin satuihin, kohtalosta jne... mutta kai sitä vaan jossain sisällä oli niin ällövaaleanpunainen romanttinen hörhö, että sitä halusi uskoa ne kaikki kauniit sanat.
ja se, että vielä senkin jälkeen kun kaikki tavallaan 'loppui', halusi uskoa ja toivoa, että ehkä vielä joskus. ettei sittenkään ollut liian myöhäistä. että olisi se mahdollisuus... huh... miksi sitä yrittää sokeasti uskoa sellaiseen joka on järjellä ajateltuna mahdottomuus.
aika viisastua.
kohtaloista? Mikä nyt sitte äkkiä loppui?
loppui. no se kohtalo. että löydettiin toisemme. kun ei sitten löydetty vaikka löydettiinkin.
yksinkertaista, eikö totta?
Keltä loppus tunteet ja kehen? Nyt en oikeen tajunnu? Löysitte toisenne kun ette löytäneet vaikka löysittekin?
*vääntää rautalangasta*
no sen toisen tunteet, mua kohtaan, ne loppui. ja sen takia kun ne sen tunteet loppui, se sanoi, ettei tahdokaan mitään vakavaa (mikä siis meinaa suomen kielellä todennäköisesti samaa kuin et en ollutkaan sille se oikea). ja silloin loppui sitten se kaikki. paitsi, että mä mielessäni elättelin toivoa, että ehkä se oliskin erehtynyt ja tajuaisi jossain vaiheessa, että olisinkin voinut olla se oikea sille. no mä ymmärsin nyt viimein täällä keskenäni pähkäillessäni, että mä olen tyhmä. että sen olisi pitänyt mun puolelta kanssa loppua jo. että turhaan toivon. että ehkä se ei alunperinkään edes tarkoittanut niitä ihania asioita mitä kirjoitti ja sanoi.
ja se, että löydettiin. no ensin mä etsin sitä. ja sitten kun ihmeen kaupalla, se löysi mut. ja me sit löydettiin toisemme. ja luultiin, että silleen kohtalonomaisesti löydettiin toisemme you see... paitsi että se olikin vaan harhaa, eikä sit oikeesti löydettykään.
auttoko yhtään?
mutta ymmärsin hyvin mitä tarkoitit
ymmärtää ;)
oon sulle antanut ja pitänyt susta kiinni ja välittänyt ja ollut, mutta ei kiitos ei seiso siellä suussa. Kiittämätön lurjus.
ja mihin? m vai n, etukirjainta ktos ja paikkakuntaa..
vaikka nyt jo harmittaa kun sanoin noin pahasti,nolottaa myöntää, paikkakunnasta missähän sijaitsee ei nyt ole valitettavasti tietoa.. parhaat hetket koen vieläkin hänen johdostaan, vaikka se mitä väittää niin kyl se tietää että mää välitän. ;')
mut mulla on nyt aika vahva kutina, että on fiksumpaa antaa realiteettien sanella mun ajatukset. koska kukaan ei tule kertomaan mulle irl, että ne mun kuvitelmat olis olleet totta. näin päin se on helpompi, en jaksa enää turhaan haaveilla.
nyt tajunnut tota realiteetti-hommaa?
no ensinnäkin ne tunteet. kun ei se tuntenutkaan mua kohtaan samoin, kun mä tunsin sitä kohtaan. yritin olla ystävä vielä, mutta etäisyys tuntuu kasvaneen liian suureksi. en mä viitsi tupata kun ei tykätä.
muut (olosuhteet välimatka arki...jne) onkin tässä sitten jo toisarvoisia juttuja vaikka nekin tekee itsessään jo kaiken ihan mahdottomaksi.