niin, olet oikeassa . kyllähän se on sun kannaltasi ja muidenkin neurootikkojen, hyvä jos joutuu väkisin kohtaamaan sen pelkonsa. ei tästä muuten selviä. ainut tapa on kohdata se. kuten sanoitkin.
olisiko niin , että sun neuroosi on puhjennut vanhempien avioeron vuoksi. oliko sulla niinkuin mulla että neuroosi otti vallan susta pikku hiljaa. annoit ensin pikkurillin ja sitten meni koko käsi...
mä en heti edes tajunnut mihin suuntaan mä olen menossa neuroosin osalta. kolkuttelin ovea aina enemmän ja enemmän kunnes olin täysin neuroosin orja. hellaa mun tartte katsoa kuin kerran . siihen se ei vaikuta mutta ulko-oveen joka kerta kun lähtee ulos.
kerro lisää sun neuroosikuvioista. luulen että et ole kertonut kaikkea vielä itsestäsi ja sun kuvioista. niitä haluaa salata kummasti. pahinta tässä onkin juuri se, että sitä pystyy salaamaan läheisiltä montakin vuotta ja toiset luulee asioiden olevan hyvin. itse kärsii samalla eikä sano mitään saadakseen apua. elää tavallaan kaksoiselämää. tervettä ja sairasta. tuttu tunne?
olisiko niin , että sun neuroosi on puhjennut vanhempien avioeron vuoksi. oliko sulla niinkuin mulla että neuroosi otti vallan susta pikku hiljaa. annoit ensin pikkurillin ja sitten meni koko käsi...
mä en heti edes tajunnut mihin suuntaan mä olen menossa neuroosin osalta. kolkuttelin ovea aina enemmän ja enemmän kunnes olin täysin neuroosin orja. hellaa mun tartte katsoa kuin kerran . siihen se ei vaikuta mutta ulko-oveen joka kerta kun lähtee ulos.
kerro lisää sun neuroosikuvioista. luulen että et ole kertonut kaikkea vielä itsestäsi ja sun kuvioista. niitä haluaa salata kummasti. pahinta tässä onkin juuri se, että sitä pystyy salaamaan läheisiltä montakin vuotta ja toiset luulee asioiden olevan hyvin. itse kärsii samalla eikä sano mitään saadakseen apua. elää tavallaan kaksoiselämää. tervettä ja sairasta. tuttu tunne?
Vastaukset 3
Vanhimmat
tämä viesti on ocd:lle
viimein missä tää viesti oli... :) Blondi.
Niin ensimmäisiä muistoja tästä oireiluista oli sillon kun oli alkanu nää tappelut äidin ja veljen välillä. Muistan kun veljen kanssa pelasin peliä ja ajattelin että jos veli pystyy suoriutumaan yhdestä hypystä pelissä niin sillon ei tule illalla tappelua... veli pystyi ja ei tullut tappelua. Siitä tuli sit hyvä olo...
Kait mä sit ajattelin että jos teen itse näin niin sillon pystyn estämään asioiden tapahtumista.
Itseasiassa ero oli toisaalta helpotus meidän perheessä, isä kun oli alkanut käydä aiemmin vieraissa niin se kiristi äidin ja isän välejä ja se oli sitten jatkuvaa huutamista kotona. Isä saatoi sit lopuksi käydä äidin kimppuun... mutta harvemmin kun veljeni.
Muuten, miksi sinä kolkutat ovea? :) Yritätkö siten estää jotain tapahtumasta vai mitä?
Mulla lähinnä on kotona nyt toi tulipalopelko. Se on se pahin. Eli kaikkea mahdollista tarkistelen että pystyisin sen estämään. Onhan se normaalia tietty kattoo ettei koneet ole päällä ym... mutta kun sitä hellaa pitää tuijottaa useita minuutteja niin se on sit jo sitä sairautta. Ainoat *koneet* mitä en ota pois seinästä on jääkaappi ja mikro...ja aikoinaan otin mikronkin... nyt olen päässyt siitä eroon.
Nyt on tosin paljon helpompaa elää kun silloin aikoinaan kun oireet paheni helvetiksi.
Mun oli pakko alkaa käymään junalla tampereella kun en voinut ajaa enään autoa niin pitkää matkaa. Kotonakin se oli vaikeeta vaikka ajoin pelkästään kaupungilla... oli ajettava reittejä uudelleen ym...
Jos en kerinny esim. nielaisemaan vaiks kolme kertaan tienpylväiden välissä kun ajoin autoa niin oli käännyttävä takaisin ja ajettava uudelleen samasta kohtaa.
Kaupassa joskus vielä on sitä että *jos otan tän purkin niin tapahtuu jotain mutta jos otan tän toisen niin sit ei tapahdu*
Mä yritän kyllä olla sulle ihan rehellinen näistä kaikista oireita pimittämättä mitään... niitä on vaan välillä kauheen vaikea kuvailla...
tervehdys taas ja sorry kun en ole voinut vastata tähän aiemmin. en ollut koneen äärellä.
kysyit miksi kolkutan ovea. mulle se juttu on se, etten usko silmiäni vaikka kuinka kolkutan että se ovi on myös lukossa. vaikka tietääkin, että on, niin joku pistää mielessä sanomaan, että entäs jos se sittenkin...
tuttu kuvio tuo nielemiskuvio mullekin. ja juuri kolmesti. aika ihmeellistä mutta näin se vaan on ja pirun typerää. samoin tuo kaupassa asiointi purkkien suhteen aivan sama. hyvä kun kerroit.
tosi kiva kun kirjoitat mun kanssa näistä asioista. tunne on varmaan molemminpuoleista että helpottaa kun saa jutella sellaisen kanssa joka kärsii eikä luule miltä asia tuntuu.
kirjoitellaan enemmän ja pian taas.