Miten kauan olette käyttäneet lievään masennukseen serotoniinilääkkeitä? Esim. Sepram. Oppiiko aivot itse huolehtimaan serotoniinitasosta vai palaako masennus jonkin ajan kuluttua lääkityksenlopettamisesta? En haluaisi jatkaa loppuikää...
Miten kauan lääkitystä
Abra
3281
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toisilla pitkään poissa ollut masennus ei välttämättä uusiudu. Toisilla taas tulee takaisin. Itse joudun todennäköisesti syömään lääkettä koko lopunelämääni. Mutta ei se minua haittaa, koska näin on paljon helpompaa.
Jokatapauksessa sinun pitää olla ollut oireeton pitkän aikaa ennen kuin voit miettiä lopettamista. Masennus hoitamattomana ilman lääkettä on paljon vaarallisempi kuin lääkkeellä turvattu elämä.
Älä tee lopettamisesta suurta numeroa, vaan elä päivä kerrallaan. :)
Minäkin pärjään elämässäni hyvin. Olen korkeassa asemassa työelämässä. Minulla on ystäviä ja muutenkin olen terve yms. Syön lääkkeitä, enkä koe olevani mitenkään toisia huonompi.
selektiivistä serotoniinin takaisinoton estäjää käyttämään joutunut ja siitä apua saanut, kiitollinen. - Vastauksesi, selvityksesi, oma kokemuksesi oli tosi hyvää luettevaa minullekin. Samoin olen ajatellut; nyt olen keski-ikäinen ja monia vuosia SSRI mennyt. En tiedä, miksi pyrkisin lopettamaan, koska tajuan olevani kuitenkin rikkinäinen, hajanainen; oireet aina kynnyksellä odottamassa!
No jaa, rajanveto siinä, milloin on terveessä tilasa, milloin ei, on tosi vaikea?! Olla kauan oireeton, ennenkuin lopettaa SSRI:n, sanoit. ?? Miten tiedän oireettomuuteni, raja tosi epäselvä? Vai, onkohan aika typerä kysymys.
SSRI-lääkitystä voi myös vaihdella niin, että ottaa vain joka toinen päivä. Tämä silloin, jos epäilee, että voisi tulla ilmankin toimeen. Toisaalta, jos on mennyt vaikka 1/aamu, niin pahemmin voidessaan voi joka toinen päivä ottaa 2/aamu. Vaikutushan on tosi jälkijättöistä, joten rajanveto ja tietäminen taas vaikeaa.
Ehkäpä meidän on vain parasta peilata itseämme ja mahdollista sairaalloista oloamme aktiviteettiin, aikaansaamiseen, ihmissuhteisiin, nukkumisen kykyyn, työkykyyn (jos on työssä!). Vai mitä?
-Kenenkäänhän elämä ei ole täydellistä ja jatkuvasti hyvän tuntuista, on polttoaineena SSRI-apua tai ei !? @
---------
No jaa, rajanveto siinä, milloin on terveessä tilasa, milloin ei, on tosi vaikea?! Olla kauan oireeton, ennenkuin lopettaa SSRI:n, sanoit. ?? Miten tiedän oireettomuuteni, raja tosi epäselvä?
---------
Olet aivan oikeassa. Rajaa on todella vaikea tietää. Itsellä yritetty lopettamista kahdesta kolmeen kertaan, kun on ollut niin pitkiä aikoja hyvin. Oireet ovat kuitenkin palanneet ja lääkkeisiin on palattu.
Tiedän kuitenkin ihmisiä, jotka ovat pystyneet jatkamaan elämäänsä täysin ilman lääkkeitä. Oikeaa vastausta ei siis varmaankaan ole, milloin lääkkeet kannattaisi lopettaa. Itsestä se halu lopettamiseen pitää tulla. Masentuneen ihmisen ei kuitenkaan kannata yrittää lopettamista, eikä lopettaminen saa mielestäni olla pakkomielle.
Jos menee tosiaan hyvin, niin eihän lääkitystä välttämättä tarvitse kokonaan lopettaa, vaan ottaa tosiaan vaikka joka toinen päivä. Muutenkin lopettamiset on tehtävä äärimmäisen hitaasti.
Itsensä peilaaminen on tosiaan kaikkein tärkein. Itsekin ennen yritin kovasti vertailla toisiin ihmisiin ja heidän lääkkeiden käyttöönsä. Helposti nettipalstoillakin tukeudutaan pelkästään toisten kommentteihin ja ajatuksiin lääkkeistä. Kannattaa olla rohkea... Epäonnistumisiakin saattaa tulla, mutta ei se tee ihmisestä huonompaa. Toiset käyttää koko elmänsä verenpainelääkettä, toiset ei . Toiset syö koko elmänsä tai pitkään SSRI:tä, toiset taas ei. Elämä on tällaista.
Päivittäiset ajatukset kannattaa kuitenkin suunnata muuhun kuin lopettamiseen. Todennäköisesti lopettaminenkin voi onnistua huomattavasti paljon paremmin, kun siitä ei tee suurta numeroa.