Tämä varmaan kuuluis vauvakuumepalstalle mutta kun tätä palstaa itse luen ja jollain saattaa olla kokemustakin, kysyn teiltä.
Olen siis 25 -vuotias nainen ja aivan kauheassa vauvakuumeessa. Opinnot on kyllä vielä kesken, mutta tämä ei jotenkaan tunnu ongelmalta (alaltani kyllä pitäisi töitä löytyä). Ongelma on avomieheni, jota ei vauvat kiinnosta tippaakaan. Hän (on 26 v., valmistumassa ja vakituisessa työssä) sanoo että mieluiten kun on 30.
Jotenkin vaan alan pikkuhiljaa epäilemään onko aika koskaan miehelle oikea. Kun itse haluaisin alkaa vaikka heti yrittää, eihän sitä tiedä montako vuotta kestää ja tärppääkö lainkaan. Seurusteltu on jo 5 vuotta, viimeisen 2 vuoden aikana on oma "biologinen kelloni" alkanut tikittää ja en enää jaksaisi odottaa. Välillä alan suorastaan laskelmoida, että josko tuon miehen jättäisi ja yrittäisi sitten etsiä jonkun, joka haluaa myös perustaa perheen, ja kauanko siinä menisi ja mitä jos en saa lapsia enkä miestäkään..
Tuntuu että elämä ja nuoruusvuodet menee ohi, jos 5 vuoden päästä tuon miehen mielestä saisi vasta alkaa ajattelemaan lasta. Vaikka tietysti olen vielä nuori. Eikös suurin syy nykyajan lapsensaantivaikeuksiin ole juuri se, että aletaan yrittää vanhempina.
Anteeksi jos tuhlasin aikaanne, mutta jos jollain olisi samanlaisia kokemuksia ja haluaisi kertoa vinkkejä, pitäisikö antaa olla muutama vuosi ja muuttuuko se miehen mieli koskaan.. On ihan kiva kirjoittaakin tänne, ja onnea niille jotka teistä raskaana ovat, olen iloinen puolestanne!
Olen siis 25 -vuotias nainen ja aivan kauheassa vauvakuumeessa. Opinnot on kyllä vielä kesken, mutta tämä ei jotenkaan tunnu ongelmalta (alaltani kyllä pitäisi töitä löytyä). Ongelma on avomieheni, jota ei vauvat kiinnosta tippaakaan. Hän (on 26 v., valmistumassa ja vakituisessa työssä) sanoo että mieluiten kun on 30.
Jotenkin vaan alan pikkuhiljaa epäilemään onko aika koskaan miehelle oikea. Kun itse haluaisin alkaa vaikka heti yrittää, eihän sitä tiedä montako vuotta kestää ja tärppääkö lainkaan. Seurusteltu on jo 5 vuotta, viimeisen 2 vuoden aikana on oma "biologinen kelloni" alkanut tikittää ja en enää jaksaisi odottaa. Välillä alan suorastaan laskelmoida, että josko tuon miehen jättäisi ja yrittäisi sitten etsiä jonkun, joka haluaa myös perustaa perheen, ja kauanko siinä menisi ja mitä jos en saa lapsia enkä miestäkään..
Tuntuu että elämä ja nuoruusvuodet menee ohi, jos 5 vuoden päästä tuon miehen mielestä saisi vasta alkaa ajattelemaan lasta. Vaikka tietysti olen vielä nuori. Eikös suurin syy nykyajan lapsensaantivaikeuksiin ole juuri se, että aletaan yrittää vanhempina.
Anteeksi jos tuhlasin aikaanne, mutta jos jollain olisi samanlaisia kokemuksia ja haluaisi kertoa vinkkejä, pitäisikö antaa olla muutama vuosi ja muuttuuko se miehen mieli koskaan.. On ihan kiva kirjoittaakin tänne, ja onnea niille jotka teistä raskaana ovat, olen iloinen puolestanne!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mä seurustelin 7 vuotta ja oli vauvakuume koko ajan, mies ei ollut kovin innokas vauvojen suhteen. Itselläkin sillon kuume vähän hiipui. Erottiin viime vuonna, löysin semmosen lapsirakkaan miehen ja nyt olen raskausviikolla 13. Oli aika nopeeta toimintaa, mutta olen varsin onnellinen. Ikää mulla 25wee.
Semmonen kokemus mulla asiasta, toivottavasti sun mies tajuaa kuinka ihania lapset on ja alatte perustamaan perhettä, parempi nyt kuin viiden vuoden päästä:)
En ole ihan samassa tilanteessa mutta halusin kommentoida koska ymmärrän miltä sinusta tuntuu. Itsellä on ollu vauvakuume n. 16-vuotiaasta asti ja silloin ei ollu edes poikaystävää (en kyllä tosissani olisi niin nuorena halunnu raskaaks). No läksin jopa ulkomaille töihin siinä toivossa jos isäehdokas löytyis (epätoivoista, tiedän), no eipä löytyny, kohta olinkii "jo" 22-vuotias eikä vieläkää poikaystävää ja halusin todella kovasti äidiksi. No taas suuntasin ulkomaille ja tällä kertaa tärppäs ja jo vuonna 2004 saatii esikoinen ja nyt on toinen tulossa. Mies sanoi aluksi että ootetaa nyt pari vuotta ennenku aletaa vauvaa yrittää mut sain puhuttuu ympäri ja kumpikaan ei oo katunu.
Tuntu vaan tosi tutulta mitä kirjoitit koska itsekin laskeskelin että jos kohta tapaan sen elämäni miehen, sitte pitä vähän aikaa seurustella ja siihen menis aika kauan ennenku ois vauva sylissä. Olen itse nyt myös 25-vuotias ja opiskelen päätoimisesti. En osaa mitään sen kummemmin neuvoa mutta totta on että mitä hedelmällisyyteen tulee niin parhaat vuodet alkaa kohta olla ohi mutta en nyt miestäkään lähtis vaihatmaan jos teillä muuten on nyvä suhde, yritä vaan vielä keskustella asiasta.
Tsemppiä sulle ja toivottavasti asiat järjestyy :-)
sellaisia että olettavat että heti sitä kun vähän ehkäisyttä sekstaillaan niin raskaudutaan, pillerit pois ja paksuksi ;). Itse en kyllä kovin kauaa (5v) suostuisi odottelemaan jos suunnitelmissa on useampi lapsi. Tosin enpä tiedä miten mies suostuteltaisiin vauvantekohommiin, meillä ensin vauvakuume iski nimittäin miehelle.
Itselläni meni pari vuotta ennen kuin asia alkoi edes hieman kiinnostaa, olin silloin 27-vuotias ja mies 29v.
Meillä kävi onnekkaasti ja tulin heti ekasta ehkäisyttömästä kiekasta raskaaksi jonka tuloksena 1v8kk poika ja toista odotellaan rv 14 joka sai myös alkunsa kerrasta eli näinkin onnekkaasti voi käydä.
Taitaa vakava keskustelu miehen kanssa olla paikallaan! Tuntuu olevan yleinen ongelma vauvakuumeinen nainen ja vauvahaluton mies.