Alkoholin aiheuttamia kramppeja

Olen tässä joutunut kevään ja loppukesän aikana pelästymään pahemman kerran kun olen löytänyt mieheni tajuttomana sängystä ja pelosta paniikissa soitellut ambulanssia hätiin kun ei tiennyt mistä on kyse ja on luultu epilepsian aiheuttamaksi mutta jälkeenpäin tulleen kohtauksen jälkeen onkin tullut selväksi että alkoholia on vuosien saatossa nautittu jo niin paljon että maksa-arvot ovat ihan pyllyllään eli kohtaukset ovatkin lääkärin mielestä alkoholin aiheuttamia ja niin varmaan ovatkin mutta ei ole mies oikein kunnolla vieläkään tajunnut että se on jo aika vakavaa kun tuohon malliin joutuu ja onhan se pelko vaimollakin aikamoinen kun ei tiedä mitä tekee kun tulee uusia kohtauksia eli kramppeja ja voihan se joku kerta olla viimeinen kertakin ettei sitten saadakaan tokenemaan enää, voi kun ihmiset ymmärtäis ette ryyppäile tasaseen tahtiin ja piilottele pulloja pitkin huushollia ja pettääkseen sillä vaan ihan itteensä se on niin säälittävää katsottavaakin jo että ei tiedä nauraako vai itkeä.
8647
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Krampeista ei omakohtaista kokemusta ole, mutta noin pitkä lause säväyttää kyllä aina. Taitaa kylläkin olla tähän asti näkemistäni pisin.

Äänestä

Toivottavasti miehesi ymmärtäisi mahdollisimman pian itsekin oman tilansa ja oivaltaisi sen, mikä elämässä on tärkeintä. Onko se viina vai oikea, todellinen ja ihana raitis elämä. Tuntuu todella pahalta katsoa vierestä (ja kauempaakin) kun läheinen ihminen on pilaamassa omaa elämäänsä hyvinkin lujaa vauhtia.

Miten itse jaksat tällä hetkellä? Mikä on sinun oma suhtautumisesi alkoholiin?

Äänestä
  • Kyllä sitä vielä itse tässä aina jotenkin kuitenkin jaksaa vaikka kaikkea huonoa kokemusta on tullut tuosta alkomahoolista.
    Itse olen aika kohtuukäyttäjä ehkä noin 3-5 annosta viikossa jos edes aina sitäkään, yleensä jää aina lasien pohjalle loppu juomatta ja tölkkeihin tai pulloihin jää loput väljähtymään jääkaappiin.
    En nää kovin suurta järkeä juoda yksikseen paljoa joskus voi nauttia lasin tai pari mutta siihen se jää.

    Mutta kyllä se voimia vie kun katsoo vierestä toisen käyttöä ja tuntee itsensä niin voimattomaksi kun ei puheet auta mutta eipä näytä kovin nuo kohtauksetkaan opettaneen kun kuitenkin on jatkanut senkin jälkeen lipittelyä ja se on sellasta lipittelyä tosiaan että vieras ei varmaan edes hevin huomaa että mitään on juotu.

    Niin kauan kun ei itselle myönnä että on suurkuluttaja niin ei voi nähdäkseni tapahtua mitään muutosta kun antaa itselleen jatkuvasti vaan luvan tissutella mutta ei kai sille sitten toinen mitään voi. Ei voi muuta kuin muuttaa omaa käytöstään ja omia tapojaan ja tehdä niin kuin itselle on parhaaksi.

    Ja yksi mikä joskus ottaa niin pattiin on se kauhea pullorumba mikä siinä ympärillä pyörii kun pitää kantaa täysinäisiä kotiin ja sitten taas kannetaan niitä kauppaan. Olisipa joskus viikko tai pari tai jopa kuukausi että ei tarvii niitä kaapeissa ja kasseissa pyöritellä mihinkään suuntaan, se on kertakaikkiaan masentavaa vaikka itse ei niitä kaikkia tarvii käsitelläkään.

    Mistä sitä repisi itselleen uutta energisyyttä kun tuntuu energiat lirahtavan noihin pullosirkuksiin välillä ihan totaalisesti.
    No mutta tämäkin helpottaa kun saa täällä päästää höyryä pihalle.

    Äänestä

  • aina pelästyy kirjoitti:

    Kyllä sitä vielä itse tässä aina jotenkin kuitenkin jaksaa vaikka kaikkea huonoa kokemusta on tullut tuosta alkomahoolista.
    Itse olen aika kohtuukäyttäjä ehkä noin 3-5 annosta viikossa jos edes aina sitäkään, yleensä jää aina lasien pohjalle loppu juomatta ja tölkkeihin tai pulloihin jää loput väljähtymään jääkaappiin.
    En nää kovin suurta järkeä juoda yksikseen paljoa joskus voi nauttia lasin tai pari mutta siihen se jää.

    Mutta kyllä se voimia vie kun katsoo vierestä toisen käyttöä ja tuntee itsensä niin voimattomaksi kun ei puheet auta mutta eipä näytä kovin nuo kohtauksetkaan opettaneen kun kuitenkin on jatkanut senkin jälkeen lipittelyä ja se on sellasta lipittelyä tosiaan että vieras ei varmaan edes hevin huomaa että mitään on juotu.

    Niin kauan kun ei itselle myönnä että on suurkuluttaja niin ei voi nähdäkseni tapahtua mitään muutosta kun antaa itselleen jatkuvasti vaan luvan tissutella mutta ei kai sille sitten toinen mitään voi. Ei voi muuta kuin muuttaa omaa käytöstään ja omia tapojaan ja tehdä niin kuin itselle on parhaaksi.

    Ja yksi mikä joskus ottaa niin pattiin on se kauhea pullorumba mikä siinä ympärillä pyörii kun pitää kantaa täysinäisiä kotiin ja sitten taas kannetaan niitä kauppaan. Olisipa joskus viikko tai pari tai jopa kuukausi että ei tarvii niitä kaapeissa ja kasseissa pyöritellä mihinkään suuntaan, se on kertakaikkiaan masentavaa vaikka itse ei niitä kaikkia tarvii käsitelläkään.

    Mistä sitä repisi itselleen uutta energisyyttä kun tuntuu energiat lirahtavan noihin pullosirkuksiin välillä ihan totaalisesti.
    No mutta tämäkin helpottaa kun saa täällä päästää höyryä pihalle.

    Hei,
    Voimia sinulle !

    Olen itse kokenut kumppanini krampin ja epätoivoisen elämän jatkumisen. Kauheinta on se ettein ihminen enää itse pysty lopettamaan, eikä myönnä että hänellä on ongelma.

    Muutaman kerran tilasin ambulanssin ja se auttoi vain hetkeksi. Ketään kun ei voi pakolla viedä hoitoon. (ikävä kyllä)

    Eräänä aamuna kun kumppanini oli sekoillut viinan ja lääkkeiden kanssa koko yön, en voinut enään katsoa (meillä alaikäisiä lapsia). Tilanne oli kauhea, hän ei tienyt enään onko yö vai päivä, herätti lapsia kouluun klo 3 yöllä ym ym.

    Soitin aamulla AA:han ja kerroin tilanteen, he kehottivat tulemaan paikalle. Vein kumppanini sinne ja hänelle kerrottiin vaihtoehdot. Ehkä hän nyt tajusi, että on pakko jäädä tai suljettu osasto on seuraava vaihtoehto.

    Nyt hän on toipumaan päin, mutta tämä prosessivie kauan. Onneksi hän sai hyvän lääkärin ja psykiatrin.

    Toivon sinulle voimia ja ota ihmeessä yhteyttä AA:han, ne ihmiset siellä on juuri sinua ja miestäsi varten. Minulle kynnys mennä viemään kumppaniani oli erittäin korkea, mutta vannon että se auttaa. Tunsin itseni todella litistyneeksi ja alentuneeksi, mutta siellä ei katsota ketään eritasolta ja sinne on oikeasti jopa tunkua.

    Tsemppiä !!!

    Äänestä

  • toivottavasti kuivilla kirjoitti:

    Hei,
    Voimia sinulle !

    Olen itse kokenut kumppanini krampin ja epätoivoisen elämän jatkumisen. Kauheinta on se ettein ihminen enää itse pysty lopettamaan, eikä myönnä että hänellä on ongelma.

    Muutaman kerran tilasin ambulanssin ja se auttoi vain hetkeksi. Ketään kun ei voi pakolla viedä hoitoon. (ikävä kyllä)

    Eräänä aamuna kun kumppanini oli sekoillut viinan ja lääkkeiden kanssa koko yön, en voinut enään katsoa (meillä alaikäisiä lapsia). Tilanne oli kauhea, hän ei tienyt enään onko yö vai päivä, herätti lapsia kouluun klo 3 yöllä ym ym.

    Soitin aamulla AA:han ja kerroin tilanteen, he kehottivat tulemaan paikalle. Vein kumppanini sinne ja hänelle kerrottiin vaihtoehdot. Ehkä hän nyt tajusi, että on pakko jäädä tai suljettu osasto on seuraava vaihtoehto.

    Nyt hän on toipumaan päin, mutta tämä prosessivie kauan. Onneksi hän sai hyvän lääkärin ja psykiatrin.

    Toivon sinulle voimia ja ota ihmeessä yhteyttä AA:han, ne ihmiset siellä on juuri sinua ja miestäsi varten. Minulle kynnys mennä viemään kumppaniani oli erittäin korkea, mutta vannon että se auttaa. Tunsin itseni todella litistyneeksi ja alentuneeksi, mutta siellä ei katsota ketään eritasolta ja sinne on oikeasti jopa tunkua.

    Tsemppiä !!!

    Kiitos paljon tuestasi, oli huojentavaa lukea toisenkin ihmisen vastaavista kokemuksista, kun lähipiirissä ei ole ketään jolla olisi samoja kokemuksia, melkein taakka harteilla puolella keveni.
    Täytyy todella harkita tuota AA-juttua jos pääsisi sen avulla muutamaan elämänsä suuntaa.

    Kiitos ja tsemppiä itsellesi ja perheellesi, kyllä elämä on paljon ihanampaa kohdata ilman sumentavia aineita kaikki aistit terävinä.

    Äänestä

  • aina pelästyy kirjoitti:

    Kiitos paljon tuestasi, oli huojentavaa lukea toisenkin ihmisen vastaavista kokemuksista, kun lähipiirissä ei ole ketään jolla olisi samoja kokemuksia, melkein taakka harteilla puolella keveni.
    Täytyy todella harkita tuota AA-juttua jos pääsisi sen avulla muutamaan elämänsä suuntaa.

    Kiitos ja tsemppiä itsellesi ja perheellesi, kyllä elämä on paljon ihanampaa kohdata ilman sumentavia aineita kaikki aistit terävinä.

    Heippa,

    Tuen vielä sen verran, että kynnys tulisi matalammaksi hakea apua AA:sta...

    Me olemme mieheni kanssa ns. "bättre folk", eli
    minulla on aina ollut sellainen mielikuva AA:sta, että siellä on vain ja ainoastaan kakkosluokan kansalaisia ja todella "puli-ukkoja", ketkä ovat kodittomia. Senkin takia en oikein aluksi toinnut "alentua" moiseen. Nyt täytyy sanoa, että mielikuvani ja luuloni olivat puoliksi ihan kuusessa. Ne ihmiset siellä ovat oikeasti avuntarpeessa ja henkilökunta auttaa kaikkia yhtälailla.

    Siellä kaikkia tuetaan ja pyritään raittiiseen elämään, ennenkaikkea katkaistaan se piinaava kierre. Ikä, sukupuoli, ammatti tai arvo on samantekevää, siellä tittelit on unohdettu täysin.

    Ihan sinun itsesi kannalta on hyvä, jos rohkenet soittaa kyseiseen paikkaan, sillä sitä kautta henkilökunta neuvoo sinua.

    Äänestä

  • tukea kirjoitti:

    Heippa,

    Tuen vielä sen verran, että kynnys tulisi matalammaksi hakea apua AA:sta...

    Me olemme mieheni kanssa ns. "bättre folk", eli
    minulla on aina ollut sellainen mielikuva AA:sta, että siellä on vain ja ainoastaan kakkosluokan kansalaisia ja todella "puli-ukkoja", ketkä ovat kodittomia. Senkin takia en oikein aluksi toinnut "alentua" moiseen. Nyt täytyy sanoa, että mielikuvani ja luuloni olivat puoliksi ihan kuusessa. Ne ihmiset siellä ovat oikeasti avuntarpeessa ja henkilökunta auttaa kaikkia yhtälailla.

    Siellä kaikkia tuetaan ja pyritään raittiiseen elämään, ennenkaikkea katkaistaan se piinaava kierre. Ikä, sukupuoli, ammatti tai arvo on samantekevää, siellä tittelit on unohdettu täysin.

    Ihan sinun itsesi kannalta on hyvä, jos rohkenet soittaa kyseiseen paikkaan, sillä sitä kautta henkilökunta neuvoo sinua.

    Olette oikeassa. Turha hävetä AA:n menoa. Ne on siellä ammattilaisia ja ottavat työnsä työnä. Minunkin mieheni sai vitamiinipiikin ja muutoman rauhoittavan ja on nyt kuin eri ihminen.

    Äänestä

  • toivottavasti kuivilla kirjoitti:

    Hei,
    Voimia sinulle !

    Olen itse kokenut kumppanini krampin ja epätoivoisen elämän jatkumisen. Kauheinta on se ettein ihminen enää itse pysty lopettamaan, eikä myönnä että hänellä on ongelma.

    Muutaman kerran tilasin ambulanssin ja se auttoi vain hetkeksi. Ketään kun ei voi pakolla viedä hoitoon. (ikävä kyllä)

    Eräänä aamuna kun kumppanini oli sekoillut viinan ja lääkkeiden kanssa koko yön, en voinut enään katsoa (meillä alaikäisiä lapsia). Tilanne oli kauhea, hän ei tienyt enään onko yö vai päivä, herätti lapsia kouluun klo 3 yöllä ym ym.

    Soitin aamulla AA:han ja kerroin tilanteen, he kehottivat tulemaan paikalle. Vein kumppanini sinne ja hänelle kerrottiin vaihtoehdot. Ehkä hän nyt tajusi, että on pakko jäädä tai suljettu osasto on seuraava vaihtoehto.

    Nyt hän on toipumaan päin, mutta tämä prosessivie kauan. Onneksi hän sai hyvän lääkärin ja psykiatrin.

    Toivon sinulle voimia ja ota ihmeessä yhteyttä AA:han, ne ihmiset siellä on juuri sinua ja miestäsi varten. Minulle kynnys mennä viemään kumppaniani oli erittäin korkea, mutta vannon että se auttaa. Tunsin itseni todella litistyneeksi ja alentuneeksi, mutta siellä ei katsota ketään eritasolta ja sinne on oikeasti jopa tunkua.

    Tsemppiä !!!

    Olen kuullut minäkin, että AA:n on tunkua. Onko vuodepaikaa AA:ssa mahdollista saada maksamalla itse? Luulen, että AA:n kansoittavat pääosin pultsarit ja muut korvikkeiden käyttäjät. Onko ns. normaali-ihmisen ja omalla rahalla vain kalliita juomia juoneen mahdollista saada AA:ssa oma huone? Tuskin haisevien spurkujen kanssa vierekkäin makaaminen on hyväksi tälläiselle ns. paremmalle ihmiselle.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


aina pelästyy kirjoitti:

Olen tässä joutunut kevään ja loppukesän aikana pelästymään pahemman kerran kun olen löytänyt mieheni tajuttomana sängystä ja pelosta paniikissa soitellut ambulanssia hätiin kun ei tiennyt mistä on kyse ja on luultu epilepsian aiheuttamaksi mutta jälkeenpäin tulleen kohtauksen jälkeen onkin tullut selväksi että alkoholia on vuosien saatossa nautittu jo niin paljon että maksa-arvot ovat ihan pyllyllään eli kohtaukset ovatkin lääkärin mielestä alkoholin aiheuttamia ja niin varmaan ovatkin mutta ei ole mies oikein kunnolla vieläkään tajunnut että se on jo aika vakavaa kun tuohon malliin joutuu ja onhan se pelko vaimollakin aikamoinen kun ei tiedä mitä tekee kun tulee uusia kohtauksia eli kramppeja ja voihan se joku kerta olla viimeinen kertakin ettei sitten saadakaan tokenemaan enää, voi kun ihmiset ymmärtäis ette ryyppäile tasaseen tahtiin ja piilottele pulloja pitkin huushollia ja pettääkseen sillä vaan ihan itteensä se on niin säälittävää katsottavaakin jo että ei tiedä nauraako vai itkeä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu