"Siin on helvetisti järkeä
et on koko ajan ikävä
helvetisti järkeä
Ettei me, vaan minä minä ja mä
helvetisti järkeä.."
Samuli Putron sanoin. Eli kuulun näihin kaikkialla naurettuihin "inttileskiin" en itse tykkää tuota sanaa käyttää siinä on paha kaiku. Kuukausi takana ja kahdeksan edessä. Sydän on riekaleina ja keskittymiskyky nollassa. Ikää on minulla jo 22 joten pitäisi tässä jo osata olla yksinkin. Tänään odotin koko päivän viestiä jota ei sitten koskaan tullut. Kaikki aika menee odottamiseen. En osaa enää elää normaalisti vaan haahuilen vain ympäriinsä odottaen seuraavia lomia. Opinnot menevät perseelleen jos tämä jatkuu.. Miten ajatukset saisi muualle ja saisi itsensä elämään täyttä elämää, saisi itsensä tajuamaan ettei ne lomat odottamalla nopeammin tule. Päinvastoin.. ON NIIN IKÄVÄ että joka paikkaa särkee..
Mies taas tuntuu pärjäävän turhia surematta. Ikävöi sekin mutta ei anna sen viedä ajatuksia liikaa. Minä taas en ymmärrä kuinka tulen jaksamaan..kaukosuhteena tämä tulee jatkumaan vielä intin jälkeenkin. Välillä tekee mieli heittää pyyhe kehään, mutta sitten taas ei halua päästää irti jos siinä meneekin se oikea..
et on koko ajan ikävä
helvetisti järkeä
Ettei me, vaan minä minä ja mä
helvetisti järkeä.."
Samuli Putron sanoin. Eli kuulun näihin kaikkialla naurettuihin "inttileskiin" en itse tykkää tuota sanaa käyttää siinä on paha kaiku. Kuukausi takana ja kahdeksan edessä. Sydän on riekaleina ja keskittymiskyky nollassa. Ikää on minulla jo 22 joten pitäisi tässä jo osata olla yksinkin. Tänään odotin koko päivän viestiä jota ei sitten koskaan tullut. Kaikki aika menee odottamiseen. En osaa enää elää normaalisti vaan haahuilen vain ympäriinsä odottaen seuraavia lomia. Opinnot menevät perseelleen jos tämä jatkuu.. Miten ajatukset saisi muualle ja saisi itsensä elämään täyttä elämää, saisi itsensä tajuamaan ettei ne lomat odottamalla nopeammin tule. Päinvastoin.. ON NIIN IKÄVÄ että joka paikkaa särkee..
Mies taas tuntuu pärjäävän turhia surematta. Ikävöi sekin mutta ei anna sen viedä ajatuksia liikaa. Minä taas en ymmärrä kuinka tulen jaksamaan..kaukosuhteena tämä tulee jatkumaan vielä intin jälkeenkin. Välillä tekee mieli heittää pyyhe kehään, mutta sitten taas ei halua päästää irti jos siinä meneekin se oikea..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mun poikaystäväni on ulkomailla töissä aina 6-10 viikkoa kerrallaan, nyt on eka työjakso menossa, kuusi viikkoa takana. Paskamaistahan tää on, suoraan sanottuna. Käyn paljon ulkona ystävien kanssa ja mulla on haastava työ, joka vie aikaa ja energiaa, mut silti on ikävä ja jotenkin tyhjä olo. Stressaa, jos tää aina tulee olemaan tällaista - kyllä tästä kerrasta selvitään mut jaksaako tätä aina? Edes se vähän yhdistää et työ on molemmille tärkeää, mut onko hintana siitä sitten hienon suhteen menettäminen? Oon kelannut ja kelannut tätä, ja pakkohan se on elää päivä kerrallaan.. Mies on myös sanonut et ikävä on, mut ei se sitä ylitsepääsemättömästi rassaa. Kai se sit vaan on hyvä, et toinen kokee, et tilanne ei ole ihan mahdoton? Välillä se ei kyllä paljoa lohduta, kun tulee töistä tyhjään kotiin ja makaa illalla yksin sängyssä..
Minäkin olen miettinyt että hyvä jos miehen mielestä on toivoa, itsestä välilä tuntuu ettei tästä voi mitään tulla kun tätä pitäisi vielä niin kauan jaksaa. Vielä intinkin jälkeen välimatkaa 100km. Tuntuu yhteinen elämä niin kaukaiselta. Yöt ovat todellakin pahimpia, makaa ja olo on niin lohduton ja yksinäinen. Tekee mieli lopettaa suhde jotta ikävä loppuisi. Sillä taovin lopettaa ikävä. Mutta en minä voi. Mitä tässä oikein tekee.. Voimia sinulle myös!