Miksi jääkiekossa pitää vanhempia rääkätä kohtuuttomasti lapsen harrastuksen myötä?
Meillä lapset ovat harrastaneet muutakin, ja niissä ei velvoiteta vanhempia niin paljon osallistumaan LAPSEN harrastukseen kuin jääkiekossa. Riittää kun kustantaa, kuljettaa ja kannustaa. Mutta jääkiekossa pitäisi olla toimitsijana peleissä, kioskilla töissä.. Ja nämä vuorot vain isketään vanhemmille, jos et pääse, hommaa sijainen!!! Aivan mahdotonta touhua!!! Vanhenpien harrastusten lisäksi muidenkin perheenjäsenten vapaa-aika kärsii, kun tuo jääkiekko velvoittaa liian paljon. Ja vielä on kausimaksut päälle. Mikä jääkiekosta tekee noin työlään, vrt jalkapallokaan ei ole moista touhua. Miksi kioskiin ei anneta vaikkapa yrittäjälle paikkaa? Järkeistämistä olisi!
Onko jossain tehty niin, että homma pelaa paremmin, vai onko näin vaikeaa vain meidän pelaajan joukkueessa?
Meillä lapset ovat harrastaneet muutakin, ja niissä ei velvoiteta vanhempia niin paljon osallistumaan LAPSEN harrastukseen kuin jääkiekossa. Riittää kun kustantaa, kuljettaa ja kannustaa. Mutta jääkiekossa pitäisi olla toimitsijana peleissä, kioskilla töissä.. Ja nämä vuorot vain isketään vanhemmille, jos et pääse, hommaa sijainen!!! Aivan mahdotonta touhua!!! Vanhenpien harrastusten lisäksi muidenkin perheenjäsenten vapaa-aika kärsii, kun tuo jääkiekko velvoittaa liian paljon. Ja vielä on kausimaksut päälle. Mikä jääkiekosta tekee noin työlään, vrt jalkapallokaan ei ole moista touhua. Miksi kioskiin ei anneta vaikkapa yrittäjälle paikkaa? Järkeistämistä olisi!
Onko jossain tehty niin, että homma pelaa paremmin, vai onko näin vaikeaa vain meidän pelaajan joukkueessa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jääkiekko on koko perhettä sitova harrastus. Tämä on huomattu meidän perheessä. Nyt lähti pojalla seitsemäs vuosi jääkiekkoa. Harkkoja on neljä kertaa viikossa ja siihen vielä päälle leirit, turnausmatkat yms. Aluksi olin kauhuissani koko touhusta ja manasin, että kaikkeen se tuo poikakin höyrähtää. Nyt vuosien myötä olen nähnyt pojan palavan halun kehittyä ja kun kiitostakin on alkanut tulla ulkopuoleltakin, niin olen itsekin innostunut harrastuksesta enemmän.
Itse olen pöytäkirjanpitäjänä kotipeleissä. Olen alusta pitäen ottanut sen kannan, että haluan olla mukana toimitsijaporukassa, koska hommasta ei tule mitään, jos kaikki haluaa luistaa hommasta. Kioskia/baaria meidän vanhempien ei tarvitse pyörittää, koska jäähallillamme on ulkopuolinen yrittäjä, joka hoitaa baarin. Sitävastoin mainoksia hommataan pelipaitoihin, collegeasuihin, toppavaatteisiin yms. Mutta sitäkään hommaa ei onneksi ole joka vuosi. Vanhempainpalavereja on tuon tuostakin ja myöskin niissä täytyy käydä, jotta tietää missä mennään.
Voin sanoa, että kyllä jääkiekko sitova harrastus on, siis koko perheelle. Olen omalta kohdaltani ajatellut, että haluan nähdä kuinka pitkälle pojan taidot kantaa. Itsellä hänellä on kovat tavoitteet urheilu-uran suhteen. Asumme täällä Pohjoisessa, jossa myöskin nykyisin on kova kiekkokulttuuri.
Mieluummin näen poikani urheilun parissa ja tyytyväisenä kuin kenties viikonloppuisin kadulla kaupungin riemuissa. Valitettavan moni murrosikäinen lipsahtaa väärään seuraan, sieltä nuoren poissaanti onkin työlästä.
Joka joukkueessa,jossa olen yli kymmenen vuoden aikana ollut kahden lapsen kautta, on työmäärä ollut yhtä hirveä. Sitten kun menevät B-junnuihin ja C-junnuihin, ei enää tarvitse sentään missään turnauskahvioiden makkaratiskillä olla myyjänä. Huh.
Monet asiat voi kyllä ostaa, jos vanhemmat niin haluaa. Voi varmaan palkata jostain Eila Kaislalta ne pöytäkirjan pitäjät ja kellokallet. Ja varmaan naapurijoukkuekin hoitaa ne tehtävät tai joku toinen lapsesi joukkueen isä tai äiti, kunhan vain sovit korvauksesta.
Ja tuo korvaus on varmaankin veronalaista tuloa?
Periaatteessa on veronalaista,mutta eihän noissa harrastuspiireissä mitään veroja kukaan maksa. Maksetaan vaan pimeänä.
Mutta ehdotus pulmaan. Jos joku ei halua/pysty tekemään vanhemmille kuuluvia talkoohommia, voi niistä järjestää "huutokaupan" vanhempain illassa eli maksaa jollekulle vanhemmalla, jolla on aikaa mutta ei rahaa, siitä että hän hoitaa sinun tehtäväsi. Silloin se joka tarvitsee rahaa lapsen harrastuksen maksamiseen, saa sitä kätevästi. Raha kannattaa maksaa suoraan. Jos halutaan, voi sitä varmaan pyörittää seuran tilein kauttakin vähentämällä kausimaksuista tai maksamalla kilometrikorvauksia tms. Noihin kuitenkin verottaja voi puuttua (pieni mahdollisuus),mutta noita keskinäisiä talkootyönjakautumisia on mahdoton kenenkään seurata.
jääkiekko on niin talkoohenkistä? Onko ne talkoohengen kannattajat sellaisia, ettei heillä ole omia harrastuksia,vaan pitää näin lapsen harrastuksen kautta saada itsellekin tekemistä? Jos sen vuoksi, että haluaa puuhata lapsen kanssa, niin eikö se tapahdu paremmin lähtemällä lapsen kanssa hiihtämään tai vaikka kalastamaan, silloinhan todella viettää aikaa sen lapsen kanssa.
päätimme tehdä niin, että katsastellaan muita joukkuelajeja, joissa ei vanhempia työllistetä noin paljoa. Niitä näkyy löytyvän omalta kylältä, ei tarvitse mennä lähimpään kaupunkiin. Yksilöharrastus on ollut myös koko ajan mukana, ja siihen ei ole tarvinnut vanhempien osallistua noin paljoa kuin jäkikseen. Tärkein pointti on pojalla, että saa pelata joukkueessa, ei jääkiekko, joten vaihtoehtoja löytyy... ;)
Yleensä lapselle on juuri se oma harrastus ja joukkue tärkein eikä vanhempana enää mitään voi,kun kerran on sen sinne kiekkokouluun laittanut. Olette onnekkaita, jos vaihtaminen lajista toiseen on lapselle noin kivutonta. Ei sitä mieti viedessä, että mitä se on vuosien päästä=kallista ja aikaa vievää. Koulukin menee poskelleen osittain sen takia sitten myöhemmin.
onse kumma jos lapsi ei saa harrastaa mitä lapsi haluaa, vanhempien viitsimättömyyden vuoksi. Jos sinulla ei ole aikaa niin kyllä sinä saat ne talkoohommat sun muut hoidettua rahalla, pilaat lapsen mahdollisuuden omalla ASENTEELLASI, minua itkettää kun näen tuollaista tekstiä, toivottavasti lapsellasi on nyt joku toinen harrastus johon nämä ylivetelien vanhempien ei tarvitse laittaakuin kympin kuussa ja istua kotona sohvalla ja antaa lapsen mennä reeneihin pyörällä.
Mites jos asuu sen verran maalla, ettei voi mennä mihinkään harrastukseen polkupyörällä?
Työajat ovat meillä erittäin pahasti juuri noihin harrastusaikoihin. Ei tässä vetelyydestä ole kyse.
Ja kyllä voi olla toisinkin päin, ettei lapsi haluaisi harrastaa jäkistä, mutta isi on jonkin ikäryhmän valmentaja, äiti rahastonhoitaja, iso veli pelaa, ja pikku veli pelaa, niin kyllä nähty on, että keskimmäisenkin pojan pitää pelata, vaikka selvästi huomaa, ettei häntä se niin kiinnosta. Nähty on sellaistakin, että se siitä, että kaikki pojat haluaisi muka pelata jäkistä!
Meidän pojalla on nyt yksilöharrastus, salibandy, ja kerran viikossa pelataan perheen/ystävien voimin jotain joukkuepeliä. Ei hän ole kaivannut jäkistä. Pyöräillään myös. Loppu hyvin kaikki hyvin. Elämää on jäkiksenkin ulkopuolella!!! =) Ai niin, nyt häntä kiinnostaisi rumpujen soitto, jos hän sitä haluaa, lupasin kuljettaa. Niin etteikö meillä muka kuunnella lasta? Ja sitä paitsi meillä on 5 lasta, niin kyllä siinä on sukkuloimista.
Hyvä jos poika on tyytyväinen.Ketjun ensimmäisestä kirjoituksesta ei vain yhtään heijastunut se,että poika ei olisi halunnut pelata lätkää, vaan siinä kirjoituksessa oli pointtina vanhempien väsymys lajiin siitä heille lankeavien tehtävien takia.Mikä lienee totuus? Ehkä teilläkin vanhemmat olisivat toivoneet kaverin parempaa intoa tai taitoa lajiin,mutta jouduitte pettymään,jonka jälkeen innostus omiin talkoo tehtäviin hiipui myös.Kun aikansa selittelee,kaikki kääntyy parhain päin ja alkaa rumpujen pärinä.
kirjoituksen, olin itse kyllästynyt juuri tuohon, että minullekin työnnetään pojan harrastuksen vuoksi kohtuuton osuus siitä. Minusta noissa asioissa olisi järkeistämistä. Minusta alkaa tuntua, niin sen perusteella mitä olen nähnyt, ja myös mitä täältä olen lukenut, ettei taida niillä vanhemmilla olla omaa elämää, jotka tuossa systeemissä eivät näe mätää. Tai sitten osa elä elämäänsä lapsen kautta. Ja huom, eikös silloin, kun osoittaa kritiikkiä ja miettii vaihtoehtoja, ole se merkki siitä ettei ole heittänyt kokonaan pyyhettä kehään? Mutta helposti sen sitten heittää, jos ongelmiin ei ottauduta. Olen myös muiltakin vanhemmilta kuullut samaa kritiikkiä kuin itse olen sanonut. Jotkut tekee sitten hampaat purren osuutensa, kuten minäkin olisin tehnyt.
Mutta sitten tuli harjoitusten ja koulun välinen ristiriita. Poika ilmoitti, ettei jaksa koulun jälkeen tukkaputkella juosta harjoituksiin. Joukkue taas vaatii, ettei harkoista saa olla paljoa poissa, joten pojalle tuli valinnan paikka. Joko kauhealla kiireellä harkkoihin tai sitten jätämme jäkiksen. Poika sai itse valita.
Tuli myös opetusta elämää varten, että joskus pitää valita, kaikkea ei voi saada!
Mielestäni tuo "elää elämäänsä lapsen kautta" juttu on muotislogan, joka kyllä sisältää vaaransa. Esimerkiksi jos laittaa lapsensa toteuttamaan omia unelmia ilman, että ne olisi myös lapsen unelmia. Mutta yhtä vaarallista on elää niin, ettei yhtään elä lapsensa unelmissa mukana. Jääkiekossa on yhteinen elämä, koska se sitoo tietyssä ikävaiheessa aika paljon vanhempia. Mutta jo C-ikäisinä (nuorempi C) ei oikeastaan tarvitse muuta vanhempien tehdä kuin tuoda hallille ja hoitaa omat toimitsijan tehtävä vuoronsa. Kun vanhempien rooli vähenee, pojan kasvaa. Sitten käy kuten teilläkin eli se aika on pois muualta (koulu,tytöt jne.).Lapset eikä vanhemmat kärsi siitä, että he ovat niin tiukasti mukana samassa "sopassa", jos se vain toteutetaan järjellä. Innostus omista lapsista ja heidän tekemisistä on ihan tervettä. Ja joskus joutuu uhrautumaan (=uhrata omaa elämäänsä) lapsensa puolesta, vaikkei aina niin innostaisikaan. Sanottakoon että olen nähnyt myös vanhempia, joille pojan harrastuksen loppuminen on ollut suuri pettymys ja menetys, koska samalla katoaa heidän monivuotinen "kiekkovanhemmuus" -harrastus.Mutta suurin osa selviää tästäkin, koska useasti vanhemmat jätetään pikku hiljaa yhä enemmän harrastusetn ulkopuolelle. Niin kiekossakin.