Niin olen 24 vuotias mies, koulussa hakattu hiljaiseksi/mielipiteettömäksi nyrkeillä ja ilkeilyllä..
Asiaa helpotti siinä 15-17 vuoden hujakoilla paras kaverini, kerran jouduin tappeluun tämän kaverin rinnalla ja siinä mä sitte väittelin vastapuolen kans pystys ja kaveri pyörii vastustajankans maas.. jossakin vaiheessa se munkans väittelevä mies kohotti jalkansa potkuasentoon (ja meinas potkaista kaveriani kylkeen) mä en mitään muuta siinä tilantees hoksannu tehdä muutaku otin sitä potkuun valmistautunutta hiuksista kiinni ja vedin sen maahan.. ja kun tilanne rauhoittui niin vastustajat tilas lisäporukkaa paikalle ja minä ja kaverini olin jo lähdös pois siitä, niin sitä miestä jota olin kiskonut hiuksista sanoi kaverilleni jotta toi sun kaveri (eli minä) olen aika ämmä ku vetää hiuksista... mun paras kaverini sanoi jotta niin se onkin aika ämmä.. se oli mun paras kaverini.. ja me oltiin kumpikin juovuksissa ja mä olisin hakannu sen kaverini tosta kommentista jos olisin ollu selvinpäin..
no nyt olen sitte ilman mitään kaveria heilunut siitä asti.. mä olen tavannut tuttuja (samanikäisiä ja nuorempia) jotka vittuilee mulle ravintoloissa... mä vittuilen niille ja haastan aina riitaa.. siitä johtuu että mua pidetään helvetin outona tapauksena..
mistä tämä johtuu? mua aliarvioidaan aina.. ja mä olen tullut ratkaisuun että mä en tarvi mitään en kaveria enkä tyttöystävää... sillä kaverista sen tyttöystävän saa...
Naisista... nykyään en haluaisi muutaku naintia.. jos ne ei anna heti tai jos ne sanoo taika sanat "ollaan kaveria" niin mutta voiku toi oliskin totta.. mä olen päässy "ykköspesälle" noin 20000 kertaa.. mutta thats it.. mä en ole naisille muutaku se "uloke" miehessä (ei siinä mitään) mutta minäkin tahdon rakkautta.
yhden kerran olen seurustellut ja en halunnut mitään muuta ku sen naisen pimppiä.. mä pidin sen naisen ulkonäöstä, ja hänestä sisäisesti.. mutta en sen vaatteista (kuinka turhamainen olenkaan) mutta en käynyt sen naisenkans missään. en osoittanu hellyyttä, soitin vaan että olen ny tulossa naimaan.. ja kestin sen naisen seuras 3 vuotta on off suhdetta , sen jälkeen lemppasin sen pois.
nyt olen ollut 4vuotta yksin.. ja nyt rupeaa mun päähän tulemaan että "olenko homo" vai mitä? "kaikki miehet katselee mua" mitä vittua (taidan minäkin niitä kattella?) mutta miksi? mua oksettaa homoilu ja kyllä naiset on parempia. ku naiset ei välitä? taidan olla vaan niin kyllästyny tähän elämään...
Asiaa helpotti siinä 15-17 vuoden hujakoilla paras kaverini, kerran jouduin tappeluun tämän kaverin rinnalla ja siinä mä sitte väittelin vastapuolen kans pystys ja kaveri pyörii vastustajankans maas.. jossakin vaiheessa se munkans väittelevä mies kohotti jalkansa potkuasentoon (ja meinas potkaista kaveriani kylkeen) mä en mitään muuta siinä tilantees hoksannu tehdä muutaku otin sitä potkuun valmistautunutta hiuksista kiinni ja vedin sen maahan.. ja kun tilanne rauhoittui niin vastustajat tilas lisäporukkaa paikalle ja minä ja kaverini olin jo lähdös pois siitä, niin sitä miestä jota olin kiskonut hiuksista sanoi kaverilleni jotta toi sun kaveri (eli minä) olen aika ämmä ku vetää hiuksista... mun paras kaverini sanoi jotta niin se onkin aika ämmä.. se oli mun paras kaverini.. ja me oltiin kumpikin juovuksissa ja mä olisin hakannu sen kaverini tosta kommentista jos olisin ollu selvinpäin..
no nyt olen sitte ilman mitään kaveria heilunut siitä asti.. mä olen tavannut tuttuja (samanikäisiä ja nuorempia) jotka vittuilee mulle ravintoloissa... mä vittuilen niille ja haastan aina riitaa.. siitä johtuu että mua pidetään helvetin outona tapauksena..
mistä tämä johtuu? mua aliarvioidaan aina.. ja mä olen tullut ratkaisuun että mä en tarvi mitään en kaveria enkä tyttöystävää... sillä kaverista sen tyttöystävän saa...
Naisista... nykyään en haluaisi muutaku naintia.. jos ne ei anna heti tai jos ne sanoo taika sanat "ollaan kaveria" niin mutta voiku toi oliskin totta.. mä olen päässy "ykköspesälle" noin 20000 kertaa.. mutta thats it.. mä en ole naisille muutaku se "uloke" miehessä (ei siinä mitään) mutta minäkin tahdon rakkautta.
yhden kerran olen seurustellut ja en halunnut mitään muuta ku sen naisen pimppiä.. mä pidin sen naisen ulkonäöstä, ja hänestä sisäisesti.. mutta en sen vaatteista (kuinka turhamainen olenkaan) mutta en käynyt sen naisenkans missään. en osoittanu hellyyttä, soitin vaan että olen ny tulossa naimaan.. ja kestin sen naisen seuras 3 vuotta on off suhdetta , sen jälkeen lemppasin sen pois.
nyt olen ollut 4vuotta yksin.. ja nyt rupeaa mun päähän tulemaan että "olenko homo" vai mitä? "kaikki miehet katselee mua" mitä vittua (taidan minäkin niitä kattella?) mutta miksi? mua oksettaa homoilu ja kyllä naiset on parempia. ku naiset ei välitä? taidan olla vaan niin kyllästyny tähän elämään...
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja aamulla soitat mielenterveystoimistoon ja varaat ajan ja menet sinne ja kerrot miten hullusti sun tunnelmat fiilaa...et ole ainoa,jolta on luottams viety joko lapsena,nuorena jne.ja on elettävä,kun tänne on syntynyt,tietysti voi hypätä junan alle,mutta kannattaa sitä ennen kokeilla josko kumminkin olis mahiksia elämisen arvoiseen syväluotaukseen.Aina on toivoa.Hae apua!!!!!
mutta minusta on hienoa, että sait kirjoitettua tunteistasi ja siitä, mitä päässäsi pyörii tällä hetkellä. Ehkäpä jo se auttoi. Tunnut olevan elämässäsi pisteessä, jossa vain muutos on mahdollista. Sen tajuaminen tuottaa kipua, ääretöntä kipua ja polku muutokseen on raskas. Olisiko hyötyä elämäsi vauhdin jarruttamisesta? Tutustu itseesi ja hyväksy itsesi. Kenties sitten hyväksyt muutkin. Minusta sinun olisi hyvä jollakin tapaa jakaa enemmänkin tuntojasi, joko näille nettisivuille kirjottamalla tai etsimällä ammattikeskustelijaa. Monilla terveysasemilla (ainakin pääkaupunkiseudulla) on psykiatrinen sairaanhoitaja, jonka kanssa voi käydä keskustelemassa asioista. Ja toki muutakin ammattiapua löytyy...
Mitä tulee kirjoituksesi viimeiseen kappaleeseen eli homoepäilyyn, niin etsiydypä tuonne homo, lesbo ym. palstalle. Siellä käydään asiallista keskustelua.
Kaikkea hyvää sinulle tulevaisuudessasi. Ei ole aivan sama mitä tekee...
että puolustaudut tolla tavalla,olen nähnyt ite monta huonosti kohdeltua ihmistä samassa jamassa.oma itsetunto on latistettu niin että jopa itse uskoo olevansa muita huonompi.sulla on jo valmis mielipide siitä, että kukaan ei sua halua kaveriksi, joten käyttäydyt ilmeisesti jo alkuunsa siihen malliin. että eivät ihmiset uskalla ystävästyy kanssas.joten eiko jutteleen jonkun ammattiauttajan kans, jotta tuo huononmuuden tuntee saatas karistettuu susta ehkä sitten onnistut paremmin..nim:samassa jamassa ollut
Mä tiedän nyt mikä mut sai pois tolaltaan.. eli 5-9 luokat oli pahinta koulukiusaus aikaa.. ja kun pääsin kotia koulun jälkeen niin heti tietokone auki vaan ja pelaamaan.. ja pelasin tietokoneella kokopäivän klo 10 neltä nukkumaan, mä en siis kehittynyt siinä yhtään.. kaikki läksyt jäi tekemättä.. joo näin se on..
mä olen löytäny noin kolme harrastusta joista on iloa ja joka tekee mut niin hyvälle päälle ei niistä enempää.. mutta ei tietokone harrastus
olen ollut noissa homokeskusteluissa ja ne miehet vakuuttaa jotta en ole.. ehkäpä mä vaan katton ravintolassa jotta minkälaisia miehiä ne on, jotka niitä naisia saa!?
Mä yritän olla niin rehellinen ja oma itteni naisien (ihmisten) seurassa yleensä, ja aina harmittaa sitte ku luultavasti ketään ei nappaa minä!!! minä olen ihan mukava mutta ei ole ikänä sitä kemiaa, se harmittaa niin helvetisti.
nyt tapasin muutama päivä sitte yhen naisen kaupungilla.. menin vaan juttelemaan (mä ajattelen siitäkin että aivan sama mitä se nainen ajattelettee) no nyt sitte sopii lähteä senkans viikonloppuna elokuviin..
nyt olen ajatellut että mitä helvettiä?! pitääkö mun vaivautua taas kuulemaan ne sanat jotta "ei mua kiinnosta, eikä meillä ole kemiaa"
sen illan jälkeen on aika vaikea lähteä minnekkään.. mutta joo..