...Mulla on tosi huono tukiverkko ja päiävt menee lasten kanssa kotona. Välillä on niiiiiiin "kypsä" kun ei ole ikätovereita taikka yleensäkään ystäviä.
Itsessäni olen huomannut sen että olen nykyisin jo koti-hiiri ja hirmu huono solmimaan minkäänlaisia kontakteja...*huoh*...odotan että joku toinen tulisi juttelemaan. Musta on tullu syrjäänvetäytynyt vaikka tuntuu että mä "pimahdan" kohta kun ei ole ketään kelle jutella,paitsi miehelleni.Hänkin kyllä painaa pitkiä työpäiviä.
En kuvitellut perhe-elämää tälläiseksi kun tähän hommaan rupesin...ajattelin että päivät ovat ihania,lasten ja tuttujen kanssa olemista,puuhailua kenties jopa retkiä tai jotain.
Mä en voi sille mitään että mä olen ujo ja odotan toisen tekevän aloitteen.
En halua että joku tällä palstalla vastaa mulle että" älä sitten valita tai jotain"
Halusin vain purkaa pahaa mieltäni ja yksinäisyyttäni...
Itsessäni olen huomannut sen että olen nykyisin jo koti-hiiri ja hirmu huono solmimaan minkäänlaisia kontakteja...*huoh*...odotan että joku toinen tulisi juttelemaan. Musta on tullu syrjäänvetäytynyt vaikka tuntuu että mä "pimahdan" kohta kun ei ole ketään kelle jutella,paitsi miehelleni.Hänkin kyllä painaa pitkiä työpäiviä.
En kuvitellut perhe-elämää tälläiseksi kun tähän hommaan rupesin...ajattelin että päivät ovat ihania,lasten ja tuttujen kanssa olemista,puuhailua kenties jopa retkiä tai jotain.
Mä en voi sille mitään että mä olen ujo ja odotan toisen tekevän aloitteen.
En halua että joku tällä palstalla vastaa mulle että" älä sitten valita tai jotain"
Halusin vain purkaa pahaa mieltäni ja yksinäisyyttäni...
Vastaukset 8
Vanhimmat
niin siinäpä se jo tulikin.... että mistä päin oot?
homma täällä :/
Ihan kuin omaa tekstiä olisi lukenut, ketjun aloittaja. Sama vika täällä...
Oli kai sinulla niitä tuttuja ennen kuin perheen perustit. Ota yhteyttä vanhoihin kavereihisi ja pyydä käymään kylässä kahvilla.
Liiku lastesi kanssa sellaisissa paikoissa joissa muutkin äidit käyvät lastensa kanssa. kuten leikkipuistot ym.
Onko siellä päin sellasta ns.perhekahvilaa jossa yleensä äidit kokoontuvat pikku tenaviensa kanssa.
ihan kuin itse olisin kirjoittanut tuon..
Hei, nyt pää pystyyn ja nokka kohti uusia tuulia! Älkää te nyt olko järjestämässä itseäni masentuneiksi ja väsyneiksi ja riutuneiksi jne. jne. Varmasti sitä pimahtaakin jos ei ole aikuiskontakteja kuin se oma puoliso ja varokaa ettei hän sitten joudu sitä kokemaan nahoissaan kun hän saa sitten sen ryöpyn niskaansa... ei hyvä!
Sen kun änkeätte itsenne sinne missä on muita äitejä, puistot, kerhot, onhan sitä vaikka mitä jos ei nyt ihan peräkorvessa asu! Kukaanhan ei tule kotoa hakemaan, sehän on selvä, eikä se surkuttelu omasta itsestä auta mitään! Ei kaikkien tarvitse olla mitään superpuhujia ja ulospäinsuuntautuneita. Niin hiljaisemmille kuin puheliaillekin ja ujoille kuin rohkeammillekin löytyy varmasti ystäviä. Turhaa itsensä aliarvioimista. Ujous on vain luonteenpiirre jota ei tarvitse hävetä tai piilottaa ja erakoitua kun "ei musta kukaan välitä ja mullei oo kaveria"... sitä vain erakoituu entistä enemmän tuolla menolla. Itsekin olen ollut ja olen edelleen ujo ja hiljainen ja saatan punastua ihan mitättömistä asioista, mutta silti menen ja juttelen... nimittäin varmasti löytyy aina jotain puhuttavaa, lapsista vaikka ensin ja sitten vähän muusta. Monesti olen törmännyt puheliaisiin ihmisiin ja sitten onkin kivempi olla itse enempi kuuntelijana ja kommentoida väliin jotain kun toinen pulputtaa innoissaan kun on saanut juttuseuraa. Ja kannattaa entisiin ystäviinkin pitää yhteyttä vaikka asuisivatkin eri paikkakunnalla tai elämäntilanne olisi eri! Itse miellän monta ystävää edelleen ystäviksi vaikka saatetaan pitää kerta vuoteen yhteyttä, joskus harvemminkin.
haluutte.Itse olen Lahdesta päin.Minulla 1.si tyttö ja etsin itselleni ystävää tänne vasta muuttaneena. [email protected]
Samankaltaista täälläkin... Olen kyllä päivät töissä ja lapset 2 kpl hoidossa, mutta illat ja vkonloput aina vain lasten kanssa. Ei ole edes miestä. Hukutan yksinäisyyttäni työhön, ei huvita tulla kotiin jossa kaiken vastuun kantaa yksin. Lapseni ovat aivan ihania, mutta ne eivät korvaa sitä aikuisen ihmisen seuraa. Ystävät katosivat kun odotin lapsia, heille oli silloin juhliminen tärkeämpää. Nykyisin heillä omat perheet ja koti. Ei yksinhuoltaja sovi heidän "piireihinsä". Surullista.