Israelin armeija...

Eilen illalla tuli BBC:lta suorana lähetyksenä joku Israelin päämisterin Ehud Olmertin kyselytunti tms. jossa hän selitteli miksi hyökkäys Libanoniin ei ollut niin menestyksellinen kun oli lupailtu. Aika paljon ontuvia selityksiä ja höpön pöppöä. ISRAELIN ARMEIJA EPÄONNISTUI TAHALLAAN.

Koko sodan ajan kun katselin (ajoittain suoraa) TV-uutiskuvaa Etelä-Libanonista, niin pisti silmään miten tehotonta Israelin armeijan toiminta oli. Samalla kun toimittaja selosti kypärä ja luotiliivit päällä että "this area is under very heavy shelling indeed!", niin näytettiin kuinka Israelin rynnäkkötykit ja tankit ammuskelivat harvakseltaan sinne tänne pitkin kukkulanrinteitä. Lisäksihän Israelin käytössä oli ylivoimainen ilma-ase: lentokoneet "täsmäpommeineen" ja helikopterit raketteineen. Koko Israelin sotakone näytti toimivan ilman minkäänlaista tulenjohtoa. Sellainen ei voi pitää paikkaansa yhden maailman moderneimman armeijan kohdalla. Johtopäätös: ISRAELIN ARMEIJA MOKASI TAHALLAAN.

Laitetaanpa tähän vaikka yksi vertailu 62 vuoden takaa, jolloin tykkejä liikuteltiin hevosilla ja miesvoimin: perääntyvä Suomen armeija pystyi parhaimmillaan esim. Karjalan kannaksella keskittämään 250 tykin tulen yhden hehtaarin alueelle (Tali-Ihantala). Toisessa paikassa, Laatokan pohjoispuolella torjuntataisteluissa ammuttiin esim. vastahyökkäystilanteissa samankokoisille maatilkuille kopa 1000 laukausta minuutissa tuliryöppynä vihollista pehmittämään (Nietjärvi).

Miksei tällainen onnistu 2006 Israelin armeijalta, jolla oli käytössään huomattavasti enemmän ja modernimpia aseita, lentokoneita ilmatiedustelua varten, satelliittikuvia, tutkat sun muut, sekä jokaisella panssarivaunulla, lentokoneella ja jopa yksittäisellä miehellä pimeänäkö-laitteet jne.?

Koko Israelin armeija rintamakaista Etelä-Libanonissa on vain 30 kilometriä leveä. Rajalta Beirutiin on matkaa vain 100 kilometriä. Kartta löytyy täältä:

http://www.mil.fi/rauhanturvaaja/images/kartta_iso_untso.gif

Israelin nykyaikaiset Merkava-tankit liikkuvat huonollakin tiellä 60-80 km/h. Jos Israelin armeija ei olisi pommittanut tohjoksi Etelä-Libanonin siltoja, niin se olisi pystynyt ajamaan Beirutiin (ja ohikin) n. kolmessa tunnissa. Sillat tuhottiin koska "vihollinen toi aseita ja ammuksia niitä pitkin Israelin suuntaan".

HÖPÖN LÖPÖN! Jos Israelin armeija olisi halunnut pysäyttää väitetyn aseiden kuljetuksen, tai minkä tahansa sotilaallisen toiminnan Etelä-Libanonissa, siihen olisi niin hyvin varustetulta sotakoneelta mennyt kuin arviolta 3 (kolme) vuorokautta. Miltä tahansa modernilta armeijalta se olisi tehokkaasti mennyt näin:
1. vrk: pommitetaan lentokoneilla ja helikoptereilla vihollisen pehmittämiseksi
2. vrk: ajetaan panssarivaunuilla miehitettävälle alueelle, samalla tulittaen tehokkaasti, tykistön ja ilmavoimien tukiessa hyökkäystä
3. vrk: miehitetään haluttu alue. Jalkaväki etsii ja tuhoaa vihollis-sissit talo talolta, "search-and-destroy", panssarivaunujen ja helikopterien tukiessa toimintaa.

Nyt meni 32 vrk, eikä muslimisissien toimintaa saatu lopetettua siltikään. Miksi? Toiminta oli TEHOTONTA TAHALLAAN. Israelin armeija ei todellisuudessa edes halunnutkaan kitkeä muslimisissejä Israelin pohjoisrajan takaa.

Syitä voi pohtia kukin itsekseen. Niitä on varmaan monia... Ainakin seuraavat tavoitteet Israel saavutti:

1. sekä sisä- että ulkopoliittisesti Israelin valtaeliitille on edullista, että ympäristössä väijyy pieni, mutta sinänsä merkityksetön vihollisjoukko. Armeija ja sotiminen on aina ollut olennainen poliittinen tekijä Israelin sisäpoliittisissa kuvioissa. Juuri nyt valtaa pitävää Kadima-puoluetta uhkaa/uhkasi vaalitappio kun karismaattinen johtohahmo Sharon sairastui ja putosi pelistä. Samanlaisia evp-kenraaleita on jokaisessa Israelin parlamenttipuolueessa. Nyt kun aseita on sopivasti kalisteltu, puoluejohtajat (kenraalit) voivat väitellä TV:ssa, miten olisi pitänyt toimia. Sotaisassa ja dramaattisessa tilanteessa poliitikon on helpompi saada äänestäjät puolelleen, kuin jos sisä- ja ulkopoliittinen tilanne olisi rauhallinen, jolloin voisi joutua käymään oikeaa poliittista väittelyä vaikkapa työllisyydestä, sosiaaliturvasta jne.

2. Israelin pohjoisen rajan vartiointi on kallista ja vaivalloista, kun muuallakin Israelin ulko- ja sisärajoilla on ylettömän levotonta, betonimuurien rakentamisesta huolimatta. Tulee halvemmaksi "kutsua" ulkopuoliset joukot (YK, EU) valvomaan rajaa. "Kutsuksi" järjestettiin USA:sta saatujen aseiden koeammunnat kenttäolosuhteissa.

3. Israel sai jälleen kerran kerättyä liittolaistensa sympatian puolelleen ja vakiinnutti taas muutamaksi vuodeksi asemansa kansainvälisen politiikan ja öljytalouden vaa'ankielenä. Samalla varmistui muidenkin kuin USA:n antama jatkuva rahavirta Israeliin. Tuhottujen alueiden korjaamisen maksetaan suurelta osin EU:n tuella, kuten tähänkin asti.

4. Israel onnistui vähentämään YK:n uskottavuutta aiheuttamalla eripuraa YK:n turvallisuusneuvostossa. Israel onnistui lyömään kiilaa pahimman poliittisen vastustajansa EU:n yhtenäisyyteen. EU-kansalaisten epävarmuus ja mielipiteiden hajonta näkyy Gallup Internationalin tekemässä tutkimuksessa (esim. Helsingin Sanomat 29.8. sivu B1). Gallup-kyselyssä USA:ssa kansalaisten mielipiteet ovat varsin yksipuolisesti Israelin puolella. Mutta jostain syystä vain 30% vastaajista USA:ssa lähettäisi Etelä-Libanoniin omia joukkojaan rauhanturvaajia, kun EU-maissa vastaava luku on 37% - 67% (tässäkin paha hajonta).

Tässä muutama syy mitä tulee mieleen Israelin niinsanotun "epäonnistumisen" taustalta... Näitähän voi kukin lukija luetella tänne lisää!