Exsäni veti minut oikeuteen hakien lähestymiskieltoa, siinä sivussa hän veti jo aikuisen tyttäremme mukaan oikeudenkäyntiin (häneltä kysymättä) väittäen että olen häirinnyt tytärtämme soittaen sekä tekstaillen sopimattomaan aikaan. Mainittakoon että exsälläni on ollut mielenterveydellisiä ongelmia, pyysin tyttäreltäni lausuntoa oikeudenkäyntiin jossa hän kumoaisi äitinsä sairaat väitteet, hän ei suostunut lausuntoa kirjoittamaan vaan suuttui lausunnon pyynnöstä siihen malliin että välimme ovat nyt totaalisen poikki. Lähetymiskieltoa en saanut mutta arven sydämeeni tyttäreni äitimyönteisyyden takia.
Olisitko sinä kirjoittanut lausunnon tässätapauksessa ja puhdistanut omalta osaltasi isäsi maineen? Sanottakoon että koskaan en ole tytärtäni millään tavalla häirinnyt, päin vastoin.
Olisitko sinä kirjoittanut lausunnon tässätapauksessa ja puhdistanut omalta osaltasi isäsi maineen? Sanottakoon että koskaan en ole tytärtäni millään tavalla häirinnyt, päin vastoin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
todella mahdotonta sanoa mitään kun, ei tunne taustoja ja pitäisi kuulla toistakin osapuolta.
Vaikka en tytär olekkaan vaan poika. otan osaa, ehkä tyttäresi tajuaa joku päivä mitä on sinulle tehnyt tai "jättänyt tekemättä"
olet varmasti katkera tämän takia mutta mitäpä ei viinapullo korjaisi ;)
sivuten asiaa... (tuohon varsinaiseen kysymykseen en voi ottaa kantaa, kun en tunne perhettänne ja jokainen ihminen kirjoittaa itsestään AINA enemmän tai vähemmän objektiivisesti).
Sellainen ottaa päähän, että erotilanteissa "paskaan" vedetään myös lapset, olivatpa he minkä ikäisiä tahansa. Itsekkäät aikuiset käyttävät lapsiaan hyväkseen mustamaalatakseen toista yms.
ei osaa käyttää omaa järkeään?
Luuletko, käry ei haise tänne asti.
Miksi haet sympatioita näin naurettavalla tavalla.
Minulla itsellä on hyvä isä, joka koskaan ei käyttänyt nyrkkejään vaan päätään(aivojaan) erimielisyyksiä ratkottaessa.
Olen kiitollinen siitä, että lapsuuskotini oli väkivallaton ja isäni antoi hyvän miehenmallin lapsilleen. Vanhempani opettivat, että ihmissuhteiden yksi kantava voima on rakkaus ja rehellisyys.
Nyt 40vuotiaana kunnioitan isääni vielä enemmän, sillä ajan myötä olen huomannut, että turvallinen ja hyvä lapsuus ei ole tätä nykyä itsestäänselvyys ja joka lapsen herkku, ikävä kyllä.
Olisinko kirjoittanut lausunnon sinun tapauksessasi, ihan tosissasiko kyselet sellaista. Aikuinen on aikuinen ja oma ajattelu on sallittua, jopa suositeltavaa.
Mikä äitimyönteisyys, jos isä on hyvä ja turvallinen se on takuuvarmasti isämyönteistä joka lapsella, aikuisellakin.
on mahdoton ottaa kantaa. On myös väärin vaatia lasta valitsemaan äidin ja isän välillä. Jos ja kun äidillä oikeasti on ollut mielenterveydellisiä ongelmia, tässä esim. lääkärin lausunto olisi varmaan riittänyt. Se, että kaksi toisilleen sukua olevaa henkilöä lyöttäytyy "kimppaan" väittämään jotakuta hulluksi tai mielisairaaksi, ei ole oikeudellisesti pätevä, koska henkilökohtaiset intressit ja kauna jo voi saada moista aikaan.
Se, oletko häirinnyt perhettäsi ja tytärtäsi, sen vain sinä ja ko. henkilöt voivat tietää. Vaikka itse et mielestäsi olisi, kenties he kokevat toisin. Todistiko tyttärenne äitinsä puolesta oikeudessa sinua vastaan? Ellei, ei voida varsinaisesti puhua isävastaisuudesta tai äitimyönteisyydestä vaan silloinhan hän veti täysin puolueettoman kannan.
Äidin mielenterveysongelmat, varsinkin jos ne ovat geeniperimäistä kuten esim. skitsofrenia, on lapselle aina häpeällistä ja vaikea myöntää, siihen liittyy monelaisia pelkoja -mitä äiti voi tehdä itselleen, leimataanko nyt perhe hulluksi tai entä jos itse sairastun. Mielenterveysongelmia yleisesti peitellään eikä niitä haluta myöntää ennen kuin on pakko.
Äiti on kuitenkin äiti lapselle ja tunneside on vahva, samoin kuin isä on isä lapselle, myös aikuisena. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, joten keskinäisistä ristiriidoista lapset pitäisi jättää ulkopuolelle.
"Vaaditko tosiaan aikuista tytärtäsi..." -kirjoittajalle haluan vielä sanoa, että älä mene asioiden edelle ja syytä toista väkivaltaiseksi isäksi ilman että sulla on asioista mitään oikeaa tietoa. Erot ja parisuhdekriisit on monesti likaisia ja myös naiset osaavat käyttää tekaistuja perusteita toisen maineen viemiseksi. Kuten hakea perusteetonta lähestymiskieltoa, varsinkin jos kyseessä todella on joku maanis-depressiivinen vainoharhainen skitsofreeni tai vaikka tervekin, jolla muutoin on tarve kantaa kaunaa (esim tultuaan hylätyksi, petetyksi) ja kostaa ex-puolisolle.
Koska tyttäresi ei kirjoittanut kumoavaa lausetta johtunee siitä että hän ei halua asettua kummankaan vanhemman puolelle. Äidin antama lausunto tyttären puolesta on yhtä pätevä kuin sinun lausunto mutta päinvastoin.
Toinen syy voi olla että tyttäresi sympatiat ovat enemmän äidin puolella kuin sinun, eli hän kokee että et ole täysin syytön kyseiseen tilanteeseen.
Miehen asema tällaisessa tilanteessa on naurettavan huono, oikein suututtaa! Siis, vaikka nainen olenkin...
K I I T O S, että edes joku tajuaa tämän Helvetillisen tilanteen!
Näitä äidin pikku tyttöjä riittää, tajuaa joskus asiansa tai sitten ei tajua toivotaan tässä tapauksessa että tajuaa, oikeudenmukaisuuden mukaan elämää pitää elää eikä sinisilmäisyyden.
Meillä vanhempani erosivat ollessani teini-ikäinen ja 18-vuotiaana ollessani isäni kuoli.. Olin ainoa lapsi ja isin pikku prinsessa (nyt jo 30 )..
Vanhempieni ero oli riitaisa, mutta missään tilanteessa en mennyt kummankaan puolelle riidoissa vaan kerroin että sotivat sotansa keskenään ja jättävät minut ulkopuolelle..
Vaikka isäni oli minulle läheisempi kuin äiti, en silti pystynyt isän kanssa äitiäni mollaamaan tai isän "puolella" olemaan.. Enkä toisinkaan päin..
-Molemmat kun sattuivat olemaan rakkaita vanhempiani.. Ja ainoita sellaisia..