Ah´med Ahne läsnä?

Ovatko ihmiset antamassa lihalleen vallan? Se, että uskovaisia toimii mm. monissa vastuullisissa tehtävissä on Jumalan johdatusta. Joillakin oma liha haluaa vaatia koko ajan enemmän ja enemmän ja mikään ei riitä.

Miten joutui erotetuksi?

   Miten sitä silloin aikoinaan joutui erotetuksi, elikkä mistä erottajat tulivat tietämään, kuka ei ole oikealla tavalla uskomassa?

Onhan nykypäivinäkin vanhoillisten uskovain joukossa toisin ajattelijoita. Itsekkään en ajattele asioista aivan samalla tavalla ja silti minua ei ole erotettu.
Johtuu tietysti siitä, että olen hiljaa ja pidän eriävät mielipiteeni vain omana ja perheeni tiedossa.
Nykyään kuulee enää aniharvoin, että jossakin päin olisi joku erotettu tai sidottu synteihinsä. Se kai kuuluu menneeseen aikaan. Kyllä rauhanyhdistysläisetkin puhuvat uskonkäsityksistä, mutta omissa pienissä piireissä, joita ei missään nimessä tuoda esim. seurakuntapäivillä esiin siitä yksinkertaisesta syystä, ettei uskalleta.
Seuraväki on viisastunut entisistä ajoista, jolloin uskalsivat tuoda omia käsityksiään julki seurakunnan virallisissa kokouksissa.

Miten siis ennen rivijäsenet tulivat erotetuiksi.
Pitikö he siis ääntä ja melua itsestään ja näin tulivat julki ja tunnetuiksi mielipiteistään.

Jos perheenpää tuli sidotuksi syntiin, niin julistettiinko silloin automaattisesti myös muut perheenjäsent samaan syntiin?

No televisio nyt oli selvä merkki, jos ei oltu oikeasti uskomassa. Kun ennen käytiin paljon kylissä, ei tietenkään voinut jäädä huomaamatta, jos uskovaiseksi pidetyssä talossa oli televisio ja näkyihän se uloskin päöin, kun piti olla antenni katolla.
Televisioantennista sanottiinkin, etttä se on konkurssiharava ja että siinä talossa oli piru renkinä.
Uskalsivatko uskovaiset ennen esittää mielipiteitään suoraan, mitä tänä päivänä ei kukaan esitä seurakuntapäivillä.
Seurakuntapäivien keskustelut ovatkin kovin monotonisia, sillä siellä vain lausutaan, kuinka ollaan samassa uskossa ja rakkaudessa ja kuinka uskovaiset ottavat vastaan kaikki lapset, vaikka se raskaalta tuntuukin, mutta että kyllä siitä jokainen on selvinnyt hyvin.

Vai Esko Takkula, onko Hannu Takkula (euroedustaja) mahdollisesti Eskon poika.
Hannukin aikoinaan pyöri vanh.lestad. joukoissa, mutta kun pääsi sitten herrojen joukkoon, luokkousi kokonaan pois. Kuitenkin hänellä on paljon vanh.lestad.ystäviä, jotka tukevat häntä,kun hän vaalien aikaan ilmestyy rauhanyhdistykselle seuroihin. Onhan hänessä kuitenkin himpun verran oikeaa uskoa.
Eihän se ole pakko olla jokaisesta asiasta samaa mieltä, mutta sitä ei sovi mennä julkisesti puhumaan.
Tämäkin palsta osoittaa, kuinka eriäviä käsityksiä uskosta on itsellään vanh.lestadiolaisilla. Jos nyt pistettäisiin hoitokokoukset uudestaan pystyyn, saisi aika moni kenkää rauhanyhdistyksistä. Minullekkin näytettäisiin varmasti, missä on ovi, mutta eihän kukaan tiedä kenestäkään, mitä ajattelee, vain Jumala yksin tietää ja tuomitsee sitten joskus tekojemme mukaan.
Mutta ei se kyllä ole oikein ollut, että ihmVastaa tähän viestiin    
   Kerro kaverille tästä viestistä   Ilmoita asiattomasta viestisiset ovat alkaneet tuomita toisiaan jostakin naurettavista asioista.
Kuitenkin sopii kysyä, olisko vanhoillislestadiolaisuus hävinnyt kokonaan, ellei näitä toisinajattelijoita olisi kitketty pois vanhoillislestadiolaisten joukosta.
Vähän samaa tyyliä kuin Kiinassa, jossa toisinajattelijat saavat joko pitkän vankilatuomion tai heidät tapetaan.

Voidaanko 70 - 80 lukujen hoitokokouksia pitää jonkinasteisina uskonpuhdistuksina. Silloin varmaan pelättiin, että oikea usko häviää, ellei suoriteta perusteellista siivousta ja lakaista mädänneet kalat pois.
Muistan omien vanhempieni käyneen jonkinasteisia keskusteluja uskon asioista ja siitä, kuinka ei pidä mennä vastaan sanomaan, vaan pitää aina sanoa, JOO!
Ei varmasti meidänkään uskonelämä ollut sellaista, kuin sen olisi pitänyt olla.
Pyhänä saatettiin käydä marjassa, kalassa, metsästämässä ja heinänkorjuussa.
Seuroissa käytiin aika harvoin ja eihän niitä kyllä siihen aikaan syrjäseuduilla niin monasti ollutkaan.
Mutta jostain kummasta vaan jotkut joutuivat erotetuiksi ja sitä myöten eriseuraan.
En tiedä, halusiko he itse, vai pantiinko ja millä perusteilla.
Mutta yhen tappauksen tiijän ja se johtui siitä, kun talon emäntä oli kova puhumaan ja siis juorusi toisten kylän akkain kanssa uskovaisten talostelusta. Hän sai syytteen kuivasta hengestä, joka tarkoitti, että puhui arvostelevasti toisista uskovaisista.
Hän ja muutamat muut akat ja ukot joutuivat sitten puhutteluun ja ne, jotka eivät nöyrtyneet parannukseen, heille näytettiin ovea ja ne, jotka avomielin tunnustivat olleensa väärässä, saivat synninpäästön.
Sen jälkeen noista ihmisistä tuli herkkiä ja varovaisia ja he kyllä varoivat sanomisiaan ja palvelivat seurakuntaa tuomalla runsaasti nisua, voita ja särvintä rauhanyhdistyksen hyväksi ja tekivät muutenkin ahkerasti palvelustehtäviä miellyttääkseen seurakunnan johtoa.