Kun isä hoitaa lapsia

Ei kai teidän molempien tarvitse kotona olla vaikka lapset pieniä... Mene töihin!!! Itse olen yh äiti, 2 lasta. mies lähti 2 pvää ennen ku nuorimmainen (nyt 3v) syntyi. Käyn töissä ja lopun aikaa hoidan lapseni yksin. hyvin jaksaa, vaikka välillä raskasta. Lasten isä ei osallistu elämäämme ollenkaan, eli olen todella yksin.

jos lapset on pieniä. Tavallisesti se on äiti, te olette valinneet tuollaisen järjestelyn, sama se.

Halusit kommentteja, mutta ilmoitit myös, millaisia kommentteja et halua, mielenkiintoista.

Sääliäkö haluat, et varmaankaan.

Siis mielestäni nykyaikana meillä on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa perhemalliin, lapsilukuun ja milloin olemme valmiit työhön kodin lisäksi.

Olet uupunut selvä se, niinkuin moni muukin pienten lasten vanhempi.

Minulla on neljä lasta, jos nyt jotain haluaisin jakaa, on uupumaton vetoomus kaikille. Puhukaa, jos ei onnistu, kirjoittakaa toisillenne tunteistanne. Hakekaa apua myös alan ammattilaisilta, yhdessä tai erikseen.

Virtuaaliystävät täällä eivät voi auttaa konkreettisesti. Luota mieluummin omaan tunteeseesi väsymyksestäsi ja hae apua ainakin itsellesi. Se on lastenkin etua.

MIksi ette mene vuorotellen vaikkapa töihin, niin saisitte vähän muutakin sisältöä elämäänne? Ei kai nyt molempien tarvitse roikkua kotona lasten kanssa.

Olette kai uupuneita molemmat, ja naisen logiikkaan kuuluu tuntea että epäkohdat joista puoliso motkottaa, ovat hänen syytään ja suora syytös. Tämä kannattaa välttää esimerkiksi sitne että kun puhutte asiasta, tehkää se silloin kun on hyvä mieli. älkää riidellessä. Ja muistuta vaimoasi siitä ettet syytä häntä vaan olet uupunut.

Sanoo yksi joka vain toivoo että olisi se 2 kertaa 4-6 tuntia viikossa omaa aikaa, nyt sitä ei ole yhtään. Noh, ja rohkaisuna kerron senkin että pidä mielessä että se menee ohi. Lapset kasvavat edes vähän isommiksi ja alkavat omatoimisemmiksi... että eivät koko ajan vaadi viihdyttämistä ja ohjelmaa vanhemmilta. Meillä se vaihe on nyt alkanut, siksi on aikaa koneellakin roikkua, lapset leikkivät yhdessä, ovat suunnilleen vuoden vanhempia kuin teillä. Olo on helpottanut.

Äiti ei suostu siihen että lapset ovat hoidossa? Kummaa... luulisi väsyneellä äidillä siihen olevan enemmänkin hinkua... jos siis hoitajia on. Imettääkö hän vielä? Siinä voi tuntua pahalta olla alpsen luota poissa sen vähänkin aikaa, ja automaattisesti olettaa että sama pätee toiseenkin puolisoon.

Puhetta, puhetta, puhetta... muuten se ei parane.

***

äideilläkin kotona. Tota onko paikakkunnallasi puistoa? Siis sellaista johon lapset saa jättää pariksi tunniksi leikkimään? Tietenkään sitä pienenpää ei voisi jättää mutta isomman. Entäs sitten avoimet päiväkodit, jos menisit lasten kanssa vaikka kerran viikossa semmoiseen? Silloin isompi lapsi saisi leikkiä ja sinäkin saisit aikuista seuraa.

Hyvin olet saanut tuota omaa aikaa, minulla ei yhtään,
ei ole raskasta, kun ei valita, olen oppinut tekemään työtä en valittamaan,
kävellessä usein otan muutaman metrin torkut ! Se helpottaa ja pirteenä taas eteenpäin ! Joskus saan nukkua yölläkin, se helpottaa oloa vähän enemmän.
Yleensä äidit ja isätkin narisevat turhasta, ei asiat narisemalla muutu, oppikaa hyväksymään kaikki se mitä tällä hetkellä on.

Niin en tajua millään sitä asiaa, että eikö teistä kumpikaan ole töissä vaan olette kotona?
Jaksa vaan, ne lapset on niin hetken ajan pieniä. (Juu, minäkään en uskonut sitä kun kahden lapsen kanssa olin ja tuntui ettei hetkeäkään ole omaa aikaa, tuo 2 viikossa 4-6 tuntia kuulostaa minusta ruhtinaalliselle!
Nyt on kaksi koululaista ja ihana vaippaikäinen ja täytyy sanoa että nyt vasta osaan nauttia lapsista ja melkein hävettää ne tunteet mitä silloin koki ettei jaksaisi tms... Kannattaa olla kiitollinen että on saanut ihanat lapset ja nauttia joka hetkestä, omia vanhempia ei voi mikään muu korvata noin pienille ja se kaikki heidän kanssa vietetty hyvä aika korvautuu kyllä itselle takaisin. Jos vielä lapset on terveitä niin muista olla siitäkin kiitollinen. Ja jos se kitinä ja huuto joskus ottaa hermoille, niin muista että itsekin olet ollut joskus yhtä pieni ja korvatulppiakin myydään apteekissa. Iloista syksyä ja muista silti nauttia vaikka se joskus rankalta tuntuisikin!

jos siltä tuntuu ettei jaksa niin tottahan se tuntemus on. Miehet ovat yleensä hieman huonompia pienten lasten hoitajia kuin naiset - ainakin omasta kohdaltani niin ajattelen - ja aika monen muunkin. Pistä akkas kuriin ja hanki edes sukulaisista tai perheellisistä kavereista apua.

Ymmärrän kyllä hyvin että vaimo ei halua laittaa lapsia hoitoon, en minäkään tahtoisi viedä puolitoistavuotiasta lastani hoitoon. Ja vielä tuo nuorempi, 4 kk, on niin nuori, että siinä vaiheessa en ainakan haluaisi.
Jos olette suunnilleen yhtä paljon pois, niin kyllä varmasti vaimosta tuntuu epäreilulta, jos et halua hoitaa lapsia hänen ollessaan pois. Tuo pari kertaa viikkoon tuntuu nimittäin tosi vähältä olla lasten kanssa keskenään, mutta kuulostaisi aivan ruhtinaalliselta jos sen saisi pitää vapaata!
Nuorempikin teillä alkaa aika pian kiinnostua vanhemman leikeistä ja alkaa touhuamaan siinä mukana, kyllä se sitten varmasti helpottaa. Ehkä tämä on vain jonkinlainen sopeutumiskriisi.

samanlaista tekstiä vuodattaa naiset miestensä suusta tulevan eri palstoilla ja tälläkin ukot kiukuttelee juuri päinvastaisesta tilanteesta!

Asia on monasti niin kuin se sanotaan eli sama asia eri sanoin on eri asia ja toinen ymmärtää sen toisin. Ehkä sanavalinnassa voi olla valikoimaa enemmän kun asiaa seuraavan kerran selität?

PS: mies kuvitteli että se on omaa aikaani kun menen vaikka kylään käymään lasten kanssa. Omaa aikaahan se on vasta kun ne penskat on ihan muualla kuin minä? Mielikuva poistui kun pari kertaa kehoitin ottamaan lapset mukaan kun oli menossa johonkin käymään...

menee mutta, itse olisin ikionnellinen jos minulla olisi vapaata
"2 x viikossa n 4-6 tuntia kerrallaan".
Olen ollut viimeksi joulukuussa 3 tuntia ilman lapsia.
T: Yhteishuoltaja (toinen osapuoli ei ota vastuuta ollenkaan, vaikka itkien pyytäisin etten jaksa!)