Hei, tulin purkamaan ajatuksia tänne, usein olen viime aikoina lueskellut palstaa mutta en ole mitään kirjoitellut. On vähän vaikea tilanne elämässä, tuore avioero takana, mulla jo uusi mies ollut jonkun aikaa ja entisellä miehelläkin tyttöystävä.. Olemme rakastuneita uuden miehen kanssa ja nyt olen jo raskaana ja me olemme onnellisia vauvasta mutta pelkään kertoa asiasta vanhemmilleni jotka eivät ole vielä avioeroani täysin hyväksyneet ja sisäistäneet eivätkä ole täysin hyväksyneet sitäkään että minulla on uusi rakkaus.. Ehkä oli vähän hätiköityä hankkiutua nyt raskaaksi, mutta koska me molemmat sitä halusimme ja olemme jo tarpeeksi vanhoja, niin ajattelimme että vauva saa tulla jos on tullakseen. Ja ihmeen kaupalla se tärppäsikin heti! Nyt palan halusta kertoa koko maailmalle raskaudestani mutta pelkään vanhempiani... Tietysti he saavat olla mitä mieltä haluavat, minä olen joka tapauksessa äitiydestäni ja vauvasta onnellinen, mutta masentaa ajatus, että entä jos he eivät olekaan tukenamme? Kyllä kai jokainen äidiksi tuleva kaipaisi omia vanhempiaan tukemaan ja iloitsemaan kanssaan, mutta entä jos he eivät sitä tee? Tuntuu että on vaikea iloita lapsesta ihan täysillä, jos muut vastustavat sitä.. :(
Miten voisi vanhemmille tehdä selväksi että tämä on minun elämäni ja haluan jatkaa elämääni eteenpäin erosta huolimatta, vaikka he vielä siinä menneessä elämässä roikkuisivatkin?
Miten voisi vanhemmille tehdä selväksi että tämä on minun elämäni ja haluan jatkaa elämääni eteenpäin erosta huolimatta, vaikka he vielä siinä menneessä elämässä roikkuisivatkin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sain sellaisen kuvan että olet jo siinä iässä että syytä olisi jo ruveta lasten tekoon mitä pikimmin! Eli olethan aikuinen ihminen ja saat tehdä mitä haluat, jos vanhempasi eivät voi olla iloisia raskaudesta niin se on heidän ongelmansa vaikka pahallehan se varmasti tuntuukin. Itselläni on muutama kaveri jotka eivät voi hyväksyä että me saadaan vauva mutta se on heidän ongelmansa. Pääasia että itse on iloinen siitä mitä sisällään kantaa.
Kannattaisiko aloittaa keskustelu vanhempien kanssa vaikka tyyliin että mitä mieltä he olisivat siitä jos sinusta tulisi äiti, tai että he saavat lapsen lapsia? Ja siltä pohjalta sitten kertoa että itseasiassa vauva on jo tuloillaan.
Mekään emme kauan kerinneet olla yhdessä lapseni isän kanssa jopa hurjat puoli vuotta, mutta kummankin vanhemmat ovat olleet kyllä täysillä mukana odotuksessa, vaikka vauhti olikin melkoinen!
Ei meillä lapsenteossa vielä paniikkia olisi ollut, minä olen vähän vajaa 30 joten lapsi olisi ehtinyt tulla myöhemminkin.. Mutta kun tuli nyt ja sen kanssa täytyy vain elää, ja me kyllä olemme onnellisia asiasta! Onneksi miehen vanhemmat ovat ainakin täysillä tukena! :)