Kommentteja! Kiva jos joku jaksaa sepustukseni lukea.. Olenko mahdoton ja kauhea ja hoidon tarpeessa kuten mieheni väittää..?
Naapurissamme asuu perhe (vanhemmat ja 2 lasta), jonka äidin kanssa olin tullut todella läheiseksi ystäväksi parin viime vuoden mittaan. Alle 10-v lapsemmekin ovat kavereita keskenään. Mieheni oli tuskin jutellut naapurin rouvan kanssa aiemmin, mutta kesälomallaan minun ollessani töissä ystävystyi tämän kanssa ennätysajassa. Heistä tuli toistensa läheisimmät ystävät parissa viikossa. Minä tunsin olevani mustasukkainen heistä molemmista. Aluksi koetin pitää tunteeni omana tietonani, mutta sitten kerroin heille molemmille, koska olin ollut myös tälle ystävälleni aina hyvin rehellinen. En ajatellut että siitä seuraisi mitään sen kummempaa.
Tämän seurauksena mieheni alkoi viestitellä naapurin rouvan kanssa eri tavoin (chat, sähköposti, tekstiviestit, puhelut) ja kai vatvoa ongelmaani (eli mustasukkaisuutta). Olin pitkään sitä mieltä että mustasukkaisuuteni oli aiheeton ja häpesin sitä kovasti. Tämän jälkeen 'ystävykset' ovat pari kertaa jatkaneet naapuruston grillijuhlia aamuun saakka kahdestaan ryypäten, toisella kertaa kadoten teille tietymättömille aamun varhaisina tunteina (naapurin mies oli etsinyt). Naapurin mies on myös mustis, vakoilee sähköposteja (joiden sisältöä pitää törkeänä, mutta ne on kuulemma kirjoitettu tahallaan miestä ärsyttämään koska mieheni on aavistanut sähköpostien vakoilun) ja on alkanut hakata vaimoaan. Naapurit ovat hakeneet avioeroa.
Olin viime päiviin saakka sitä mieltä että minun pitäisi vain yrittää sopeutua mieheni ystävyyteen naapurin kanssa (toisaalta kuitenkin salaa toivoin että he ottaisivat minun tunteeni huomioon ja yrittäisivät pitää vähän välimatkaa). En pysty enää olemaan ystävä naapurin kanssa.
Mieheni sai ahdistuskohtauksen pari viikkoa sitten eikä pystynyt liikkumaan. Lisäksi hän yritti viikko sitten hakeutua mielisairaalaan ettei olisi tappanut itseään sen jälkeen kun olimme puhuneet mahdollisesta avioerosta. Tällä viikolla hän ehdotti ensin että ottaisimme virallisen avioeron mutta asuisimme kuitenkin kämppiksinä, jotta lapsilla olisi kotona sekä isä että äiti. Sitten olemme kuitenkin päättäneet yrittää vielä jatkaa ilman eroa. Mieheni ei kuitenkaan suostu lopettamaan viestittelyä naapurin rouvan kanssa, eikä tämä mieheni kanssa. Naapuri on tunnustanut sekä minulle että miehelleen että hän oli ihastunut mieheeni mutta että se oli ohimenevää. He ovat kai toistensa parhaat ystävät tällä hetkellä, eikä muita sydänystäviä heillä juuri ole.
Mustasukkaisuuteni taustalla on se, että miehelläni on ollut 16-vuotisen taipaleemme kuuden viime vuoden aikana ainakin 6 toista naista, joista yksi 2-vuotinen rinnakkaissuhde. Hän on myös uskomattoman hyvä valehtelija joten en voi luottaa häneen ollenkaan. Olen kerran hakenut avioeroa mutta päätimme jatkaa yhdessä, etupäässä lasten tähden.
Lähdin tänään karkuun kotoa työpaikalleni koska en kestänyt mieheni vihaa. Hän nyhti minulta esiin mikä mietityttää, ja kun yksi niistä asioista oli se montako viestiä hän on saanut tänään naapurin rouvalta, hän räjähti!! (Itse en olisi mitään puhunut, koska hän suuttuu siitä niin kovasti.) Naapurin miestäkään ei kuulemma enää hänen vaimonsa yhteydenpito mieheni kanssa vaivaa, mutta minä vaan aiheutan ikävyyksiä kaikille ihmisille, hänelle ja naapureille :(
On rakkaus vähissä meidän perheessä. Olen kolmen vuoden ajan toivonut ja odottanut että meillä kääntyisi parempaan päin, mutta taitaa olla turha odottaa.
Naapurissamme asuu perhe (vanhemmat ja 2 lasta), jonka äidin kanssa olin tullut todella läheiseksi ystäväksi parin viime vuoden mittaan. Alle 10-v lapsemmekin ovat kavereita keskenään. Mieheni oli tuskin jutellut naapurin rouvan kanssa aiemmin, mutta kesälomallaan minun ollessani töissä ystävystyi tämän kanssa ennätysajassa. Heistä tuli toistensa läheisimmät ystävät parissa viikossa. Minä tunsin olevani mustasukkainen heistä molemmista. Aluksi koetin pitää tunteeni omana tietonani, mutta sitten kerroin heille molemmille, koska olin ollut myös tälle ystävälleni aina hyvin rehellinen. En ajatellut että siitä seuraisi mitään sen kummempaa.
Tämän seurauksena mieheni alkoi viestitellä naapurin rouvan kanssa eri tavoin (chat, sähköposti, tekstiviestit, puhelut) ja kai vatvoa ongelmaani (eli mustasukkaisuutta). Olin pitkään sitä mieltä että mustasukkaisuuteni oli aiheeton ja häpesin sitä kovasti. Tämän jälkeen 'ystävykset' ovat pari kertaa jatkaneet naapuruston grillijuhlia aamuun saakka kahdestaan ryypäten, toisella kertaa kadoten teille tietymättömille aamun varhaisina tunteina (naapurin mies oli etsinyt). Naapurin mies on myös mustis, vakoilee sähköposteja (joiden sisältöä pitää törkeänä, mutta ne on kuulemma kirjoitettu tahallaan miestä ärsyttämään koska mieheni on aavistanut sähköpostien vakoilun) ja on alkanut hakata vaimoaan. Naapurit ovat hakeneet avioeroa.
Olin viime päiviin saakka sitä mieltä että minun pitäisi vain yrittää sopeutua mieheni ystävyyteen naapurin kanssa (toisaalta kuitenkin salaa toivoin että he ottaisivat minun tunteeni huomioon ja yrittäisivät pitää vähän välimatkaa). En pysty enää olemaan ystävä naapurin kanssa.
Mieheni sai ahdistuskohtauksen pari viikkoa sitten eikä pystynyt liikkumaan. Lisäksi hän yritti viikko sitten hakeutua mielisairaalaan ettei olisi tappanut itseään sen jälkeen kun olimme puhuneet mahdollisesta avioerosta. Tällä viikolla hän ehdotti ensin että ottaisimme virallisen avioeron mutta asuisimme kuitenkin kämppiksinä, jotta lapsilla olisi kotona sekä isä että äiti. Sitten olemme kuitenkin päättäneet yrittää vielä jatkaa ilman eroa. Mieheni ei kuitenkaan suostu lopettamaan viestittelyä naapurin rouvan kanssa, eikä tämä mieheni kanssa. Naapuri on tunnustanut sekä minulle että miehelleen että hän oli ihastunut mieheeni mutta että se oli ohimenevää. He ovat kai toistensa parhaat ystävät tällä hetkellä, eikä muita sydänystäviä heillä juuri ole.
Mustasukkaisuuteni taustalla on se, että miehelläni on ollut 16-vuotisen taipaleemme kuuden viime vuoden aikana ainakin 6 toista naista, joista yksi 2-vuotinen rinnakkaissuhde. Hän on myös uskomattoman hyvä valehtelija joten en voi luottaa häneen ollenkaan. Olen kerran hakenut avioeroa mutta päätimme jatkaa yhdessä, etupäässä lasten tähden.
Lähdin tänään karkuun kotoa työpaikalleni koska en kestänyt mieheni vihaa. Hän nyhti minulta esiin mikä mietityttää, ja kun yksi niistä asioista oli se montako viestiä hän on saanut tänään naapurin rouvalta, hän räjähti!! (Itse en olisi mitään puhunut, koska hän suuttuu siitä niin kovasti.) Naapurin miestäkään ei kuulemma enää hänen vaimonsa yhteydenpito mieheni kanssa vaivaa, mutta minä vaan aiheutan ikävyyksiä kaikille ihmisille, hänelle ja naapureille :(
On rakkaus vähissä meidän perheessä. Olen kolmen vuoden ajan toivonut ja odottanut että meillä kääntyisi parempaan päin, mutta taitaa olla turha odottaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen pahoillani..on varmasti rankkaa. Näin ulkopuolisena neuvon kyllä eroamaan. Jos miehellesi on tärkeämpää pitää yhteyttä naapurin rouvaan ja olla useasti uskoton kuin pitää oma perhe onnellisena, niin teille kaikille on parempi jatkaa eri teille. Lapset kyllä vaistoaa, kun äiti ja isä ovat onnettomia ja kärsivät siitä. Parempi lasten on tavata eronneita ja onnellisia vanhempia kuin elää valheisessa ydinperheessä. Älä pilaa enää elämääsi enempää. Mies on itse valintansa tehnyt, etkä sinä ole hänen mielenterveydestään vastuussa. Älä anna itsemurhauhkailujen vaikuttaa. Lähde ja anna itsellesi ja varsinkin lapsillesi mahdollisuus oikeaan rakkauteen. Olette varmasti sen ansainneet.
siitä vaan ja anna toisen pilata elämäsi. Sama se mulle on. Sitten vielä väität että lasten on parempi jos te olette yhdessä... niin joo, eihän ne yhtään kärsi kun teidän välit kireät, eiiii...
Helkutti sentää. Kerran täällä elät ja annat tollaisen luuserin pilata elämäsi..? Nyt otat nainen itseäsi niskasta kiinni ja uusille elämän laitumille kun vielä aikaa on! Jos se siitä sekoo niin seotkoon rauhassa vaan. Oma on miehen vika kun ei elämäänsä viitsi laittaa järjestykseen.
Sen niittää, minkä on kylvännytkin!!!
Lapsille ei ole hyväksi kasvaa tuollaisessa ympäristössä. Parempi ottaa se ero ja kasvattaa yksin - vaikka raskasta on sekin.
muuttakaa muualle ja aloittakaa alusta, jos miehesi haluaa jatkaa yhteiseloa. Jos ei muutto auta. niin eiköhän sen naapurin ja sun miehen pitäs muuttaa yhteen... niin kamalalta kuin se kuulostaakin. Koska tulevaisuudessa tuollainen vehtailu tulee olemaan kamalaa katsottavaa. lapsistanne tulee "häiriöitä".