Jotkut lihavat tekevät kaikkensa etteivät joutuisi tai pääsisi valokuvaan. Toiset taas menevät ryhmäkuvissa automaattisesti takariviin. Ja jotkut laihduttuaan hävittävät kaikki valokuvat lihavasta itsestään.
Miten on ylipainoiset, yritätkö kaikin tavoin vältellä valokuvaa vai oletko mukana omana itsenäsi? Entäs laihtuneet, jätättekö itsellenne muiston että voi verrata ennen ja nyt?
Miten on ylipainoiset, yritätkö kaikin tavoin vältellä valokuvaa vai oletko mukana omana itsenäsi? Entäs laihtuneet, jätättekö itsellenne muiston että voi verrata ennen ja nyt?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minä välttelen kameroita, kuin ruttoa. Minulla välillä harmittaakin, kun minusta ei ole kuvia edes nuorelta iältä, jolloin olin hoikka.
Olen aina vihannut kameroita, mutta viha kasvoi kilojen myötä. Inhoan kuvia itsestäni ja usein ne poltan. Olen säästänyt joitakin kuvia, jotta voin ihannepainooni päästyäni katsella niitä ja kauhistella. Otin kuvan jopa vaa´an lukemasta, kun se oli suurimmillaan.
Nykyään on hiukan helpompaa, sillä olen laihtunut jo aikaslailla.
Olipa mukava tulla tänne ja huomata tällainen erillaisempi ketju välillä!
poltettua 70 kilon laihdutuksen jälkeen.
Onneks olkoon !!!!!! Uskomatonta
Kerro heti,miten,missä,milloin onnistuit karistamaan noin ihailtavan määrän kiloja.Tosi upea saavutus!Jospa meitsikin sais potkua sun tarinasta...
syömällä vähemmän ja joka toinen päivä 1.5 tuntia kävelyä.laskin siis kalorit kaikesta mitä söin.päivittäinen energia oli noin 700kcal.join myös aika paljon vettä.vitamiinit purkista ja sit vielä 2 tonnikala purkkia päivä ettei tuu proteiinin puutos.ja kahvi auttaa näläntunteeseen.ainaki mulla :) käy jossain(netissä) arvioimassa päivittäinen kulutuksesi ja alat laskea kaikki mitä syöt,siitä se lähtee.sopiva vaje on esim 1000kcal päivä.sillä pitäis tippua 1kg viikossa.muista proteiinit ja vitamiinit.onnea :)
Välttelen ulkonäköni takia niin paljon kaikenlaista (keskustaa, ravintoloita, juhlia ym. ihmistenilmoilla olemista), että kyllä sitä tulee valokuvaustilanteissakin vetäydyttyä takavasemmalle! Mutta kun ei käy juuri koskaan missään, niin harvemmin sitä joutuu valokuviin. :)
Paitsi että viime vuonna oli perhepotretti ja niihin kuvauksiin oli pakko osallistua ja yllätyksekseni kuvista tulikin oikein hyviä!
En nyt mitenkään välttele, tosin en tunkeilekaan kuviin. En välttele, koska ihmiset ovat tottuneet näkemään mut tällaisena, 172 cm ja 125 kg. Ei kai ne silloin kuvissakaan minua ihmettele, kun ei muutenkaan. Harvemmin niitä kuvia itse katselee ja vaikka katselisikin, niin so, olen tällainen ja sinut itseni kanssa.
Vielä vuosi sitten olin hoikka. Onneksi poseerasin pornokuvissa silloin (4 vuoden miettimisen jälkeen) niin jäi hyvä muisto siitä, että joskus ei ollut raskausarpia ym, että olin ihan kaunis.
Valokuvissa olemista tulee jonkinverran välteltyä. En jostain syystä osaa olla luonnollisen näköinen kuvissa, vihaan niitä mahdollisimman paljon epäaitoja perseestä revittyjä pepsodent-"hymyjä" joita saan aikaiseksi. Toinen syy välttelyyn meinaa välillä olla se, että peili ei aina ihan kaikesta kerro koko totuutta, nolona muistona tädilläni oleva valokuva minusta eräissä erittäin hilpeätunnelmaisissa sukujuhlissa, olin mielestäni aivan selvä (tai ainakin näkönen..), mutta kuva kertoi jotain aiiiivan muuta :P
Eli siis luonnottomat hymyt ja nolot kännikuvat itselläni syitä välttää kameraa, muuten ei sen kummempia ongelmia.
Olen omana itsenäni, myös televisiossa.
kerro toki.
Jos tänne olis helppo liittää kuva niin sanoisin että näytä toki, se valokuvasi