Sydämestäni toivoisin, että tässä musiikkiin liittyvässä kokouksessa käsiteltäisiin avoimesti ja rakkaudella musiikkiin liittyvät asiat kauttaaltaan läpi.
Ei niin, että tietyt henkilöt pitävät alustuksen ja puheenvuorot jotka sitten hiljaisuudessa hyväksytään vaan niin, että annetaan kaikille meille musiikin alalla työskenteleville puheenvuoro missä jokainen saa antaa oman näkökulmansa ja ajatuksensa julki vapaasti ettei ensin kaikkia asioita ole jo valmiiksi sovittu.
Toivoisin, että ensin keskusteltaisiin musiikin harrastajien ja alalla työskentelevien johdolla jonka jälkeen sitten SRK niputtaisi keskustelun yhteen ja saataisiin näin meidän kaikkien ajatukset julki, meidän yhteinen kantamme jonka me sydämmessämme tunnemme.
Ei jäisi sitten mieltämme painamaan se, että meidän pienten ihmisten tuntemisia ei ole otettu ollenkaan huomioon ja se, että meitä ei kokouksen aluksi heti "johdatella" tiettyyn linjaan.
Toivon, että muutkin musiikin alalla olevat ihmiset toisivat täällä ajatuksiaan julki ja olisimme sitten vahvoja Jumalan lapsia kokouksessa tuomaan mielemme julki.
Ei niin, että tietyt henkilöt pitävät alustuksen ja puheenvuorot jotka sitten hiljaisuudessa hyväksytään vaan niin, että annetaan kaikille meille musiikin alalla työskenteleville puheenvuoro missä jokainen saa antaa oman näkökulmansa ja ajatuksensa julki vapaasti ettei ensin kaikkia asioita ole jo valmiiksi sovittu.
Toivoisin, että ensin keskusteltaisiin musiikin harrastajien ja alalla työskentelevien johdolla jonka jälkeen sitten SRK niputtaisi keskustelun yhteen ja saataisiin näin meidän kaikkien ajatukset julki, meidän yhteinen kantamme jonka me sydämmessämme tunnemme.
Ei jäisi sitten mieltämme painamaan se, että meidän pienten ihmisten tuntemisia ei ole otettu ollenkaan huomioon ja se, että meitä ei kokouksen aluksi heti "johdatella" tiettyyn linjaan.
Toivon, että muutkin musiikin alalla olevat ihmiset toisivat täällä ajatuksiaan julki ja olisimme sitten vahvoja Jumalan lapsia kokouksessa tuomaan mielemme julki.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Joku raja täytyy olla. Mitä oikein haet?
Kristillisyys on saanut kritiikkiä salamyhkäisyydestä ja "pelistä" oikein olan takaa. Aiheesta- näin ajattelen.
Musiikkiasioissa voisi ottaa opiksi. Olisi avoimesti kuultava kaikkia. Meitäkin jotka näkevat yhteiskristillisyyden olevan musiikin kautta mahdollista.
että voitaisiin ensi keskustella musiikin alan ihmisten kanssa vapaasti aiheesta kokouksessa ennen kuin asiasta on jo kanta annettu. Eli ettei meille jo valmiiksi anneta kokouksen alussa "käsikirjoitusta" :)
Vaikka käsikirjoitusta ei "annettaisikaan" kokouksen alussa, se voi silti olla olemassa. Ja siitä poikkevan miepiteen tai pohdinnan esittäjä pannaan tekemään parannusta eriseuran lietsomisesta/ rakkauden rikkomisesta/ kovakorvaisuudesta siionin äänelle/ jumalanvaltakunnan huoneenhallituksen ylikäymisestä/ mistä tahansa käsittämättömästä asiasta.
Jo tietoisuus siitä, että voi joutua tekemään parannusta asiasta, jota ei käsitä ollenkaan, tukkii osallistujien suut tehokkaasti etukäteen. Vain ne, joilla on valtaapitävien lisenssi takataskussaan uskaltavat inahtaakaan. Käsikirjoitusta ei siis välttämättä paljasteta etukäteen, mutta järjestäjät kyllä huolehtivat siitä, ettei siitä poiketa!
Siikatörmän vastaavassa tilaisuudessa aikanaan eräs mus. ammattilainen yritti asiallisesti ja hyvin perustellen esittää vähän totutusta poikkeavaa näkökulmaa musiikkiasiaan. Puheenjohtajan paikalta todettiin heti, että nyt on salissa "kahta henkeä" ja keskustelu päättyi siihen.
Nämä ovat vaikeita kokouksia, kun lähdetään SRK:sta käsin ojentamaan porukkaa. Montakohah musiikinammattilaista siinäkin poppoossa on?
Vanhempi sukupolvi toimii lähes automaattisesti vanhojen kaavojen mukaisesti riskejä ottamatta, joten odotusarvo kokouksesta jää miinusmerkkiseksi jo alkaapäältä. Tilanne ei tule paranemaan. Vasta kun nämä ns. ”vanhanliiton-SRKlaiset” väistyvät ja nuorempi polvi saa sijaa, saattaa jonkinlaista toivoa olla ilmassa. Ongelma tosin tässäkin on se, että SRK:n hommiin ”kasvetaan” patavanhoillisuuden kautta elikkä johtokuntavalinnat osuvat konservatiivisimpiin, eikä heiltä löydy päivitysnappia näissä tapakristillisyyden asioissa.
Evankeliumi on aina sama ja pysyy, ja niin olkoonkin.
Tapakristillisyys tulee todennäköisesti muuttumaan hyvin hitaasti ja ”köökin kautta” ellei mitään ihmettä tapahdu. Asteittain ihmiset ottavat – aivan oikein – ”omia oikeuksiaan” erilaisissa käytännönasioissa ja lopulta riittävän massan pohjalta muutos tapahtuu melkein huomaamatta. Jälkeen päin vain kysellään, että milloinkas se tuokin synti on sitten poistettu listalta. Näinhän on käynyt monille hullutuksille, joita kilvan keksittiin 70-luvulla, mukaan lukien permanentti ja kiharat. Kikkarapäiden määrän ylittäessä kipukynnyksen kukaan ei viitsinyt sitä enää synniksi lukea.
Tällä hetkellä samalla tavalla sisäänajettavia asioita ovat digitv, konsertit, kuorot, urheilukilpailut, jne. Hyvin selkeä positiivinen asennemuutos on tapahtunut näihin asioihin viimeisen viiden vuoden aikana. Jopa kaikkein ”tiukimmatkin” ystävät saattavat nyt yllättää uusilla harrastuksillaan. Ihan vilpittömästi ja oikein.
En jaksa uskoa, että koskaan tehdään virallista päätöstä esim. tv-kysymyksen päivittämiseksi. Muutos vain tapahtuu vääjäämättä ja historiankirjoista sitten myöhemmin ihmetellään koko kummallista vatkaamista teeman ympärillä 2000-luvun taitteessa. Voi kuinka tälläkin asialla on ihmisiä painettu ja erotettu. Ja nyt Jumala näkee pyyhkiä koko asian pois pöydältä uuden tekniikan kehittymisen myötä!! Vuoden päästähän kaikki näkyy, jos laajakaistan omistaa. TV-lupamaksukin tulee varmaan laajakaista maksuksi, joten uskovaiset saavat avat nyörejään katsoipa tai sitten ei. Siinä sitä sitten ollaan. Valintoja ohjelmien suhteen tehdään samalla tavalla kuin internetin käytössä. Itse asiassa kovin yleisesti uskovaisissa perheissä jo nyt katsellan normaalia tv:tä kannettaviin asennettavilla digilähettimillä. Hienoa näin.
Joka tapauksessa käsittämätöntä on tuo musiikin ja sen alan taitelijoihin kohdistettu erityispainostus SRK:n puolelta. Tilanne on sietämätön. Ongelman taustalla on valtava näkemysristiriita, jonka motiiveja voi vain arvailla. Monet vanhemman polven kanttorit ja osa nuoremmistakin hyväksyvät vain kotisiionissa ja omassa seurakunnassa toimimisen. Konsertointi nolla, menestyminen nolla. Musiikki ei kuitenkaan tunne tällaisia syntirajoja, vaan alan ammaattilaisille tulisi sallia normaali ammattivapaus, työrauha ja vieläpä kristitylle kuuluva vapaus. Hekin haluavat vaeltaa hyvän omantunnon saattelemina ja on käsittämätöntä, että sallitaan tällaiset painostuskokoukset yhtä ammattiryhmää kohtaan. Mitään erityisongelmaa ei ole eds olemassa.
Onko tämä vain kateellisten hyökkäystä menestyneempiä kohtaan? Tätä kannattaa kaikkien tutkia, sillä kateus asuu meissä kaikissa. Me ollaan erilaisilla lahjoilla varustettuja ja kaikkien on saatava kehittää ja toimia vapaasti lahjojensa mukaan. Ei ole oikein leikata heikoimman mukaan. Se on syvää rakkaudettommuutta ja kateutta. Menestyyhän meillä monet muutkin monilla muilla aloilla eikä kukaan ole heidän kimpussa samalla tavalla kuin muusikot siihen törmäävät.
Mutta muusikoiden tulee nyt itse nostaa asia pöydälle ja olla rohkeita. Kokouksessa tulee uskaltaaesittää pelkäämättä omat käsityksensä eikä kannata säikähtää, vaikka ne eivät heti läpi menisikään. Vaikeneminen tulee lisäämään tuskaa. Toinen vaihtoehto on jäädä joukolla pois. Sekin on kannanotto. Ei aina hassumpikaan.
ennenaikaisesti, Tuollainen spekulatiivinen arvailu keskusteluista antaa jo yksistään oudon kuvan tämänpäivän kristillisyydestä.
Donitsi kirjoitti erinomaisen hyvin aiheesta. Ei se minusta ollut pöpöjen maalailua, reipashenkistä realismia pikemminkin.
Eikä kysymyksessä todellakaan ole spekulatiivinen arvailu, sillä musiikkikokousten historia on tunnetusti harvinaisen tyly. Asian tiimoilta ei tarvitse juuri spekuloida.
Tietysti, jos haluaisi olla optimisti, voisi uskoa Srk:n ja joidenkin nuoremman polven musiikkiaktiivien kääntäneen täysin kelkkansa, ja musiikkiasiasta keskusteltavan rakentavassa ja aidosti erilaisia näkemyksiä (asiaatunteviakin) kuuntelevassa hengessä. Tällaisesta ei vain ole vl-liikkeen historiassa käsittääkseni yhtään esimerkkiä, vaikka konsiileja on pidetty enemmän kuin äkkiä jaksaa laskea.
Lopuksi, jos toimitaan avoimesti, rehellisesti ja eettisesti kestävien periaatteiden pohjalta, ei tarvitse lainkaan miettiä, millainen kuva itsestämme annetaan. Kuva on silloin automaattisesti hyvä. Mutta siihen tosiaan on vain tuo yksi em. tie.
Näiden asioiden käsittelyä siionoin johtotehtävissä olevien osalta on tullut seuratuksi melkoisen monta vuotta. Siksi ei jaksa enää uskoa että aitoon ja itse musiikin asiantuntijoita kunnioittavaan vuoropuheluun johdolla olisi edes halua. Ikävä kyllä.
Minua nyt suunnattomasti ihmetyttää, minkä takia alistutte toisten käskyihin? Ettekö voi vain pitäytyä käyttämään omaatuntoanne mikä on oikein ja mikä väärin? Miksi pitää totella jonkun porukan keksimiä sääntöjä? Muusikot akatemioista ynnä muista valmistuneet ovat sivistyneitä ihmisiä, joilla on järki päässä ja Jumala sydämessä, osaavat varmasti toimia omin nokkinensakin omantunnon kautta asioita pohtimalla. Miksi pitää alistua kuin jossain muslimivaltiossa jonkun neuvoston päätösten alle?
Meillä Suomessa on jo lait, jotka antavat tietyn kehyksen, jonka puitteissa meidän kaikkien on elettävä. Sen jälkeen tulee kirjoittamattomat säännöt joihin mm. käytöstavat kuuluvat. Omatunto, silloin kun se on saanut syntyä tervellä tavalla, ei alistetusti ohjattuna, säätelee ihmisen päivittäistä toimintaa ja kysymyksiä oikeasta ja väärästä.
Minusta on kamaa, että ihmisiä alistetaan niinkin kauniin asian puitteissa kuin musiikki. Yksilö on vapaa itse päättämään, miten musisoi, missä musisoi, kenen kanssa ja mitä musiikkia, laulaako, soittaako, levyttääkö, esiintyykö, opettaako, jne.
Olkaa vahvoja ja pitäkää puolenne. Nimimerkkisi on jo surullisen huolestuttava, älä ystävä kallis masennu, älä anna itseäsi masentaa, tule pois sieltä alistamisen alta, hakekaa itsellenne apua, jos teitä pakotetaan, ettette masentuisi! Rukoilen teille kaikille voimia ja vapautusta ikeestäänne.
Minusta se vasta antaisikin kristillisyydestämme oudon kuvan, jos antaisimme ulospäin ymmärtää, ettei kukaan edes huomaa että porukkaa viedään kuin pässiä sarvista.
Ei ole ollenkaan hyväksi herätysliikkeen imagolle, jos näyttää siltä, että älykkyysosamäärän korkeus on este joukkoon kuulumiseen. Terveen uskonnollisuuden olennainen piirre on itsekritiikki. Älkää nyt hyvät ihmiset tukahduttako tätä orastavaa yritystä luoda vl-kriostillisyyteen edes jonkinmoinen itsekriittisyyden kulttuuri.
Erinomainen kiteytys vastuullisesta toiminnasta, Ma-ria, kiitos tästä:
> jos toimitaan avoimesti, rehellisesti ja eettisesti kestävien periaatteiden pohjalta, ei tarvitse lainkaan miettiä, millainen kuva itsestämme annetaan. Kuva on silloin automaattisesti hyvä.
Juuri näin. Tämä on ollut ennen vanhaan kristillisyydessä hallinnut periaate. Imagokampanjoita ei tarvittu.
Toivottavasti tästä tulisi hedelmällinen keskustelu. Nämä asiat painavat niin monia.
Tarttukaa tilaisuuteen musikantit! Voitte käydä alustavaa ja taatusti vapaata ajatustenvaihtoa jo etukäteen täällä. Siis jo ennen sitä Jämsän kokousta. Sana on vapaa!
kokous pidetään? Uutisoikohan PM asiasta?
Tilaisuus kulkee "muusikoiden virkistyspäivät"-nimellä.
Arbeit macht frei!
Päivämies tulee uutisoimaan, että ihana yhteinen ymmärrys vallitsi, vaikka iso osa porukasta poistuisi kontaten.
Täällä tullaan myös uutisoimaan, odotelkaa vain!
Kivasti Kuoppatutka lainaa tuota natsihokemaa, työ tekee vapaaksi. Juuri tämä turhan toivon ylläpito oli erään historiantutkijan mukaan olennaisin syy siihen, etteivät keskitysleirien juutalaiset saanneet koottua voimiaan yhteen ja kapinaksi. Koska koko tuhoamisjärjestelmä oli niin ällistyttävä ja perustui niin uskomattoman hurjalle valheelle, oli mahdollista ylläpitää toivoa siitä, että keskitysleirit oikeasti olivatkin vain työleirejä, joista oli mahdollista päästä vapaaksi - huomaa: olemalla kuuliainen ja nöyrä!
Tätä kuuliaisuutta ja nöyryyttä "seurakunnan äänelle" eli johtajien sanelulinjaukselle meille jatkuvasti toitotetaan. Kuuliaisuudesta Jumalan sanalle ei puhuta mitään. Tämän elämän "natsit" voivat meiltä varastaa tällä "keskitysleirillämme", mutta tulevaan elämäämme he eivät pääse käsiksi...
Kuten natsien järjestelmä aikanaan, myös tämä järjestelmä nojaa tehokkaaseen tiedottamiseen eli propakgandakoneistoon ja iskulauseiden toistoon.
tulleeni tarpeettomaksi.
Onko kyseessä suljetun piirin tilaisuus, johon erikseen kutsutaan?
eivät lähde liikkeestä jos siinä on niin paha olla. Hänen mielestään Suomi on vapaa maa, jossa jokainen saa kuulua mihin yhdistykseen itse haluaa.
Vl-muusikot ovat saaneet kesän aikana srk:lta henkilökohtaisen kutsun, joka on lähetetty kotiosoitteeseen.
Leena Huovinen? Siis se pappi? Olen pettynyt siis sielunhoidollisessa tehtävässä oleva?....
....
Siis kanttorit ovat saaneet kutsun tilaisuuteen. Kanttoreitahan vl-muusikot laidasta laitaan ovat, eli kutsuttujen joukko on kattava.
Kysy osoitetietoja. Ja kysy onko suhtautumiselle jokin ns. taustasyy
Reinikainen tai Hartikainen. Ihan sama. Mutta tiedän hyvin mitä tarkoittaa kun johtotroikkaan ja eliittiin kuuluva sanoo ensin tarkat säännöt ja sitten sanoo että saat lähteä jos ei kelpaa.'
Se hengellisen kodin menetys mielivallan takia ei ole kevyt juttu, ei edes lestadiolaisillekaan. Heitä julmasti pois potkittuja on paljon. Moni jo mullan alla.
Vl-lestadiolaisuudessa sisältyy opilliseen ja hengelliseen elämään valtava skisma ja paranoidi.
Ongelma on juuri se, että pitää elää täyttääkseen lauman ehdot. Ja ne ehdot ovat melko lailla mielivaltaisesti määritelty ja poikettu pois raamatun syntikäsitteestä. Ja kun liikkeeseen synnytään alkaa välittömästi opetus että muuaalla ei ole pelastusta ja tämä on maailman ainoa oikea usko.
Kun tätä on jauhettu neljäkymmentä vuotta ihmiselle niin kyllähän sen niin uskoo ja on vielä kasvanut sosiaalisesti kaikkinensa ihmissuhteista lähtien uskontoon.
Sitten tulee joitain uusia raamatunvastaisia ehtoja lisää uskolle ja joku rohkea protestoi näitä ehtoja vastaan niin kylmästi vain sanotaan: Menen pois jos ei säännöt kelpaa. Ei sitä niin vain lähdetä pois hengellisestä kodista.
Vl-lestadiolaisuus on monin paikoin hyvää raamattuun pohjautuvaa uskoa mutta tavallista seurakansaa ovat johtajat ja valtataistelua käyvät henkilöt röykyttäneet ja hätäännyttäneet niin että joutaisivat vastuuseen teoistaan. Vl-lestadiolaisuuteenkin toivoisi löytyvän ihmisystävällisempiä johtajia eikä vain uskon puhtautta vaalivia junttamiehiä.
Arvostan esiin nostamaasi asiaa ja taitoasi esittää huolesi perustellusti, hyvä VL-muusikko. Pieni yksityiskohta aloituksessasi sai minut huolestumaan tämän herätysliikkeen keskusteluilmapiiristä - taas kerran. (En siis ole huolissani sinusta vaan meistä kaikista yhdessä!)
Kirjoitat: "Toivoisin, että ensin keskusteltaisiin musiikin harrastajien ja alalla työskentelevien johdolla jonka jälkeen sitten SRK niputtaisi keskustelun yhteen ja saataisiin näin meidän kaikkien ajatukset julki, meidän yhteinen kantamme jonka me sydämmessämme tunnemme."
Miksi me kaikki oletamme, että yhteenvedon keskustelusta tekee SRK tai sen nimeämä edustaja? Pitäisikö mahdollisesti järjestettävän keskustelun puheenjohtajaksi pikemminkin valita henkilö, jolla on taito vetää yhteen nimenomaan käyty keskustelu?
Yhteenvedon tekeminen on erittäin haastava ja vaikea tehtävä, mikäli keskustelu todella on avointa ja aitoja mielipiteitä tulee paljon esitetyksi - mitä me kaikki toivomme. Yhteenvetäjän täytyy pystyä ennakkoluulottomasti kuuntelemaan kaikkia keskustelijoita, huolehtia ymmärtäneensä kunkin puheenvuoron käyttäjän tarkoitus.
Tällaiseen yhteenvetoon pystyviä henkilöitä ei varmaan ole monta! Kyse ei siis ole kenenkään uskon epäilystä, sillä yhteenvedon tekeminen vaatii ammattitaitoa samalla tavalla kuin sydämen ohitusleikkauskin. Kun kirurgi tarvitsee koulutuksen ja kokemuksen tuoman ammattitaidon lisäksi sorminäppäryyttä ja hyvän näkökyvyn, yhteenvedon tekijältä edellytetään alan (yhteiskunta- tai humanistisen tieteen, kokousteksniikan, koulutusalan?) koulutuksen ja kokemuksen lisäksi toisen ihmisen kuuntelemisen taitoa ja käsitteellisen ajattelun ja ilmaisun taitoa. Ja jos kerran on musiikista tarkoitus keskustella, olisiko puheenjohtajan pääsyvaatimuksena vielä muusikin alan asiantuntemus?
Jos lähtökohta-asetelma on, että SRK tekee yhteenvedon, ei taida olla montaa henkilöä, jotka jaksavat uskoa että keskustelusta tulisi todella avoin, lämmin ja rehellinen. Kaikilla meillä on liikaa kokemusta ennaltapäätetyistä keskustelulopputuloksista. Ja karmaisevia mielikuvia siitä, kuinka väärän mielipiteen esittäjää syytetään väärästä hengestä ja kapinoinnista Pyhän Hengen johdattamaa seurakunnan neuvoa kohtaan!
Varsinainen ongelma onkin, miten on käytännössä mahdollista hoitaa keskusteluvalmistelut siten, että niillä tuetaan avointa keskusteluilmapiiriä eikä jo valmiiksi masenneta mahdollisia osallistujia. Siksipä olisi tavattoman tärkeää, että tilaisuus suunniteltaisiin huolelliseti ja etukäteistiedottaminenkin hoidettaisiin hyvin ja avoimuuden hengessä.
Onko kenelläkään tietoa, kuka tai ketkä ovat vastuussa tilaisuuden järjestelyistä? Vastuullisille olisi hyvä vinkata vaikkapa tällä palstalla esitetyistä huolista.
tämän ketjun.
Matti ei itse pääse näitä lukemaan?