Pohjoismaisuus on kuollut

Vulkan kirjoitti:

Viime sotien jälkeen Suomessa haluttiin erityisen vahvasti sitoutua pohjoismaiseen yhteistyöhön. Tämä oli sinänsä loogista; kun ei haluttu kuulua itään eikä oikein voinut sanoa suoraan että halutaan kuulua länteen, oli helpompi sanoa että kuulumme pohjoiseen.

Pohjoismaisuuden yhtenä esikuvana pidettiin Benelux-maiden yhteistyötä. Pohjoismaisen yhteistyön puitteissa toteutettiin sekalaisia projekteja, joista rivikansalaiselle suurin merkitys oli mahdollisuudella matkustella pohjoismaiden välillä passia vilauttelematta ja leiriytä vapaasti metsissä.

Suomi erosi muista pohjoismaista ei-skandinaavisen kielensä tähden. Olihan Ruotsi kyllä virallinen kieli, ja peruskoulu-uudistuksen yhteydessä siitä tuli kaikille pakollinen oppiaine Johannes Virolaisen ja RKP:n välillä solmitun surullisenkuuluisan lehmänkaupan seurauksena.

Sitten Neuvostoliitto romahti, ja Pohjoismaiden Neuvosto, tuo ulkopoliittinen pakopaikka, jäi turhaksi. Lopullinen niitti oli EU, joka paitsi tarjosi suuremmat hyödyt kuin mihin pohjoismainen yhteistyö ikinä pystyi, sekä myös hajoitti Pohjoismaat eri ulkopoliittisiin leireihin.

Pohjoismaiden neuvosto typistyi jonninjoutavaksi keskustelukerhoksi, jossa kehutaan sitä kuinka ylevät moraaliset arvot ja hyvinvointiyhteiskunnat meillä on. Sitä ei jäänyt kaipaamaan kukaan muu kuin Paavo Väyrynen ja muut ne jotka olivat nostaneet pohjoismaisuuden itseisarvon asemaan. Poliitikot ovat varmasti tiedostaneet tämän, mutta kukaan ei halua sanoa sitä ääneen, ettei pohjoismaisen hiekkalaatikon innokkain leikkijä Ruotsi vetäisi herneitä nenäänsä, ja että säilytettäisiin välit opportunistiseen RKP:hen, jonka periaatteet kielipolitiikkaa lukuunottamatta venyvät aina tarpeen mukaan - saattaahan heidän tukeaan tarvita vaikka seuraavassa välikysymyskeskustelussa.

Entä ruohonjuuritason pohjoismaisuus? Suomen osalta se on innokkaimmankin pohjoismaisuushössötyksen aikaan ollut lähes täysin yksisuuntaista. Kuinka moni ruotsalainen on ylipäänsä kiinnostunut Suomesta ja suomalaisesta kulttuurista muuten kuin suomenruotsalaisuuden kautta? Kuinka monta juuriltaan täysin ruotsalaista on vaivautunut opiskelemaan suomen kielen? Kuinka monta ruotsalaista on muuttanut tänne töihin? Vastaus on: ani harva. Tunnen yhden. Muidenkin pohjoismaiden kansalaiset ovat harvassa. Sen sijaan tunnen lukuisia Suomessa asuvia ja suomea puhuvia alankomaalaisia, saksalaisia, brittejä, puolalaisia, ranskalaisia...

Erittäin hyviä kysymyksiä: Mikä tekee Ruotsista tärkeämmän yhteistyökumppanin kuin esim. Saksasta? Mikä on pohjoismaisen yhteistyön konkreettinen hyöty, tai "lisäarvo" 2000-luvun kielellä?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä