Tuttavapiirissäni oli kaksi miestä, toinen adoptoitu vauvana naapuriin ja toinen tuttavaperheeseen. Ajan tavan mukaan lapselta salattiin hänen alkuperänsä eikä asiaa kerrottu aikuisenakaan.
Kunnes toinen mies sai vahingossa tiedon taustastaan murrosiässä kasvatusneuvolassa ja toinen näki sen papereistaan armeijassa. Kummassakin tapauksessa identiteetin murtumisen seuraukset olivat tuhoisat. Elämän suistuttua raiteiltaan toinen heistä kuoli vastikään väkivaltaisesti ja toinenkin juo itseään hengiltä kiihtyvällä vauhdilla.
Miten kertomukseni liittyy palstan aiheeseen? SRK on käyttäytynyt hoitokokouksia salatessaan kuten ymmärtämättömät vanhemmat lapsensa alkuperän kanssa = nuoremmalta polvelta on järjestelmällisesti salattu heidän hengellisen kotinsa lähihistoria eli tavallaan taustansa.
Nyt asiassa ollaankin pattitilanteessa. Kun on peitelty ja salailtu jo vuosikymmeniä, SRK näyttää vaan jatkavan kujanjuoksuaan valitsemallaan linjalla, vaikka todisteet puhuvatkin sitä vastaan.
Pakottaako pelko siitä, että nuoremmalle polvelle paljastuu millaisen tunkion päältä sanaa julistetaan, kiistämään kaikki edelleen. Kuinka solmu saadaan auki? Auttaisiko rehellisyys? Onkohan rehellisyyttä ja avoimuutta harkittu SRK:ssa?
Kunnes toinen mies sai vahingossa tiedon taustastaan murrosiässä kasvatusneuvolassa ja toinen näki sen papereistaan armeijassa. Kummassakin tapauksessa identiteetin murtumisen seuraukset olivat tuhoisat. Elämän suistuttua raiteiltaan toinen heistä kuoli vastikään väkivaltaisesti ja toinenkin juo itseään hengiltä kiihtyvällä vauhdilla.
Miten kertomukseni liittyy palstan aiheeseen? SRK on käyttäytynyt hoitokokouksia salatessaan kuten ymmärtämättömät vanhemmat lapsensa alkuperän kanssa = nuoremmalta polvelta on järjestelmällisesti salattu heidän hengellisen kotinsa lähihistoria eli tavallaan taustansa.
Nyt asiassa ollaankin pattitilanteessa. Kun on peitelty ja salailtu jo vuosikymmeniä, SRK näyttää vaan jatkavan kujanjuoksuaan valitsemallaan linjalla, vaikka todisteet puhuvatkin sitä vastaan.
Pakottaako pelko siitä, että nuoremmalle polvelle paljastuu millaisen tunkion päältä sanaa julistetaan, kiistämään kaikki edelleen. Kuinka solmu saadaan auki? Auttaisiko rehellisyys? Onkohan rehellisyyttä ja avoimuutta harkittu SRK:ssa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itsellä on lähipiirissä hyviä kokemuksia adoptioista. Niitä ei ole lapsilta salattu ja lapsista on kasvanut tasapainoisia ja terveitä aikuisia. Lapset ovat pitäneet adoptiovanhempia oikeina vanhempinaan pienestä asti eikä biologisuus ole tullut asiassa mitenkään esteeksi. Näinhän homma toimii, kun se tehdään rehellisesti.
Salaaminen ei ole rehellistä hommaa. Hoitokokouksiin en ota kantaa kun en ole niitä kokenut, mutta adoptioista tiedän sen verran että kannatan rehellistä linjaa. Lapselle voi kertoa asian ja lapsi kyllä ymmärtää, kun hänelle se selitetään. Adoptiolapsi tietää olevansa toivottu ja haluttu lapsi, jota on odotettu vuosikausia ja hänen saamiseksi on perheeseen otettu jopa velkaa. :) Myös rehellisyys lapselle luo turvallisuutta ja luottamuksen tunteen vanhempiaan kohtaan.
Aikoinaan adoptiota hävettiin ja sitä salattiin, mutta nykyään asia on (Luojan kiitos) toisin! Mutta ylipäänsä asioiden salaaminen ei ole pitkällä juoksulla hedelmällistä. Käytin arkielämän kokemustani vain esimerkkinä ja vertauskuvana toiseen asiaan, mutta olet toki täysin oikeassa.
Fideistiseen uskontoon ei istu se, että totuus myönnettäisiin. Fideismi on käytännössä sama asia kuin valehtelu.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fideismi
Kovasti muisteltiin yhtenä päivänä, että mikä se metaskeeman oppima sivistyssana oli. Nyt se tuli, fideismi.
Uskontoon sana fideismi liittyy erittäin vahvasti. Siksi sitä lähes pakostakin tulee käytettyä aika paljon, jos kirjoittelee uskontokeskusteluihin. Ei ole uskontoa ilman fideismiä.
Ketä tarkoitat oikeastaan kirjoituksillasi. ET sitä mainitse. Kyllä totuus kuuluu ainakin meidän uskoon. Totuus ja rakkaus, molemmat.
Mutta järki ei saa mennä uskon edelle.
Vl-uskoon kuuluu suhteellisia totuuksia. Jos siihen sovelletaan Occamin partaveistä, niin siitä karsiutuu pois aika paljon. Mielestäni naturalistinen maailmankuva on totuudenmukaisempi kuin vanhoillislestadiolainen.
Järki ei voi mennä mielestäni uskon edelle, koska ilman uskoa ei voi olla myöskään järkeä. Järjen avulla voi tuoda esiin vanhoillislestadiolaisen maailmankuvan heikkoudet.
Ehkä tarkoitn SRK:n johtokuntaa, kun kirjoitin, että he eivät tiedä mitä tekevät. Sen perusteella mitä olen jäsenistä lukenut he vaikuttavat fideisteiltä. Fideismi ei perustu tietoon, joten he eivät siis aina tiedä mitä tekevät.