Miten ahmimisesta pääsis eroon?
olen lihonnut ahmimisen takia vuodessa melkeen 15kg!
2vk pystyin laihduttamaan,mutta sorruin kuitenkin..
5pv olen ahminut ja varmaan kaikki laihdutus oli TAAS turhaa!(en oksenna,koska en jotenkin pysty siihen)
tää on ihan helvettiä,miten tästä pääsis eroon???
olen lihonnut ahmimisen takia vuodessa melkeen 15kg!
2vk pystyin laihduttamaan,mutta sorruin kuitenkin..
5pv olen ahminut ja varmaan kaikki laihdutus oli TAAS turhaa!(en oksenna,koska en jotenkin pysty siihen)
tää on ihan helvettiä,miten tästä pääsis eroon???
Vastaukset 8
Vanhimmat
Moi ... ! Kirjotit tosta ahmimisesta ja mulla on samanlaisia ongelmia! Saatan syödä itteni kerralla niin täyteen että ei jaksa edes liikkua sen jälkeen. Tyyliin että ahdan pellillisen pizzaa ja siihen päälle vielä litran jäätelöä, ja makaan sitten ihan turtana painattelemassa vatsaani.. Tuntuu ihan älyttömältä! Mä luulen et jotenki sitä purkaa jotain ahdistustaan syömiseen, tai kun ei ole mulla ainakaan elämässä muuta iloa niin sitten sitä syö vaikka syömisen ilosta. Auttaskohan jos alottais jonkun kiinnostavan harrastuksen tai keksis jotain muuta tekemistä mikä tois muuta sisältöä olemiseen kuin syöminen... Mä olen väsynyt ja kyllästynyt siihen tunteeseen et pakko on ahtaa vaikka ei enää mahdu ja oksettaa.. Toistaiseksi oon vielä suht normaalipainonen mut eiköhän kohta ala kilot kertyä.. Tsemppiä sulle!!
Oon kesän aikana lihonnu 5 kiloa. Säälittävää. Ahmin, ahmin ja ahmin, koska siten saan edes hetkeksi mielihyvää. Mutta heti sen jälkee iskee paha olo niin fyysiesti kuin psyykkisesti. Tää on niin tuskaa, ettei löydy ees sanoja. Tuntuu, että haluis vaan haututuu kotiin kunnes paino on samoissa lukemissa kuin mitä se oli ennen kesää. Inhoon ja vihaan itteeni ja tätä ahmimista. Mun elämä on niin rumaa.
Mulla on ihan sama ongelma. Syön ja syön ja kun oon lakannut syömästä niin syön vähän lisää taas. Mitään ei voi jättää syömättä. ja sitten olo on niin huono, mutta oksentamaan ei pysty. ja kaiken sen jälkeen illalla päätän, että huomenna on parempi päivä, huomenna en enää tee itselleni sellaista...mutta sitten taas ratkean syömään. Kierre on loputon. Olen vuodessa lihonnut kanssa joku 0-15 kiloa ja se masentaa. En enää tiedä mitä tehdä. Mikään ei auta, pelkään että terapia olisi ainoa apukeino, mutta en kehtaa mennä. En ole myöskään kehdannut kenellekään kertoa tai puhua ongelmastani, koska en kestä myöntää tällaista ongelmaa. Se tekisi minusta vain heikon ja säälittävän.
On tosi hienoa, että olet pystynyt myöntämään ongelmat itsellesi. Se on jo puoli voittoa. Mäkin aloitan aina paremman elämän huomenna... kuule, jos haluat ja jos siltä tuntuu, niin laita ihmeessä mailia mulle, niin tehdään yhdessä huomiseata päivästä parempi ja terveellisempi. Kaksin on aina helpompi pärjätä eteenpäin kuin yksin.
Olen lukenut vähän näitä palstoja, ja ajattelin itsekkin raapustella tänne.
Minulla on vähän sen suuntaista ollut, että jonakin päivänä olen syönyt liikaa ja ajatellut, että no ensiviikolla sitten aloitan tiukan liikunta rutistuksen. Mutta, siihen se yleensä on jäänyt. Kokoajan on ollut painon kanssa seilaamista ylös ja alas, ennen kesää sain vähän yli 10 kiloa laihdutettua, mutta sitten tuli kesä ja ikävästi kun lopetin koulun ja tuli päättöjuhlat ja siellä tietysti kaikkia herkkuja, niitä sitten tuli syötyä. Kaameempaa tietysti oli se, että syntärit vielä kesällä ja tietysti herkkuja. No minä en tietystikkään paljon silloin siitä välittänyt, mutta kyllä se harmittaa kamalasti. Koko ikäni olen ollut ylipainoinen ja masennus tuli kyllä siitä, kun kamala-ajatus painon noususta takaisin entisiin lukuihin hiipimieleen.
Ennen minua kans vaivasi hirveä ahmiminen, kotiväki sanoi, että syön kateutta. Jos äiti söi jotakin söin minäkin, jos veli söi, söin minäkin jne. Itse en sellaista huomannut, jälkikäteen ainakin olen huomannut, että syön suruun ja joskus myös kun raivostuttaa tai vain sen takia, ettei ole muuta tekemistä.
Tuossa kun mainitsin keväällä laihtumisesta onnitui todellakin vähentämällä ruokaa ja se, että kaveri suostui ottamaan minut kuntosalille mukaan, ennen vain olin lukenut Aku Ankkaa ja syönyt sekä ollut tietokoneella. Mutta tosiaan sali sulkeutui kesäksi ja minä jäin kotiin. Ja nyt opinnot ovat alkaneet ja se tietysti vie aikaa ja voimia varsinkin kun on nettiriippuvuutta niin ei millään voi lähteä lenkille, mutta 30-35 kiloa pitäisi saada pois, ennen kuin ihanne paino olisi saavutettu. Enkä millään jaksaisi enään kuunnella yhdenkään lääkärin saarnaa siitä, että olen ylipainoinen. Itse kun tiedostan sen jokapäivä, ja oikeastaan joka kerta kun teen jotakin.
Että, tämmöistä.....
syökäää kanaaa..... nii mäki tein ja ei oo enää ongelmii. painan kyllä 103kg mut ei väliä
Moro
Itse olen kans ahmimiseen taipuvainen, olen ollut teini-ikäisestä asti. Olen saanut painon pidettyä normaalina lenkkeilyllä ja hiiirmuisella itsekurilla. Viimeiset viis vuotta on mennyt ruokapäiväkirjojen ja kalorilaskelmien väsäämiseen, ihan älyttömään nipottamiseen, ja sitten taas ökymässäilyyn (aina kerran viikkoon ainakin).
Vähän aikaa sitten kyllästyin jatkuvaan itsetarkkailuun. Mikä ***kele siinä on että koko elämän pitäisi (ETENKIN naisilla, valitettavasti yhä enemmän myös miehillä) pyöriä oman navan, reisirasvakerroksen mittaamisen ja pyllynposkien paksuuden ympärillä. Joten:
heivasin ankaran itsekurin mäkeen ja rupesin kiinnittämään huomiota muihin asioihin.
Kävin taidenäyttelyssä (mitä en ole tehnyt vuosiin), hyvän bändin keikalla, rupesin lukemaan entistä enemmän ja kappas - ei ole ruoka pyörinyt mielessä kun on ollut muuta tekemistä ja miettimistä.
Auttaa taatusti. Siis ei välttämättä juuri nämä minun harrastukset, vaan mikä kenellekin sopii: lintubongaus, maalaaminen, autonkorjaus, kielten opiskelu...
Vaikka liikunta kuluttaakin niitä kaloreita, kalorit ei ole kaikki kaikessa. Kun on mielekästä ajateltavaa, ahdistus ja siitä seuraava syöpöttely pysyvät loitolla. Suosittelen.
Hei
Minäkin yksi ahmisesta kärsivä,syön kun on tylsää masentaa on yksinäistä tai muuten.Haluasin oksentaa muttei vaan pysty! En ole lihava mutta vihaan vaatteita päälläni ja peiliin katsominen oksettaa. Liikunta harrastukset saavat minut pidettyä hoikkana, ja vaikka minulla on paljonkin tekemistä mutta kun tulen kotiin alan vain miettiä mitä söisi.Tuntuu että elämä pyörii ruoan ympärillä YÖK
Turhia haaveita vain kun yrittää miettiä laihduttamista....