Kaipaisin kommentteja yli 40-vuotiaana isäksi tulleilta.
Miltä tuntui, pelottiko? Miten on mennyt?
Olen äiti, odotan kolmatta. Mies on yli 40v. ja aivan masentunut ja kauhuissaan.
Edessä on elämäni vaikein päätös, pidämmekö vauvan.
Olen aivan rikki.
Miltä tuntui, pelottiko? Miten on mennyt?
Olen äiti, odotan kolmatta. Mies on yli 40v. ja aivan masentunut ja kauhuissaan.
Edessä on elämäni vaikein päätös, pidämmekö vauvan.
Olen aivan rikki.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei ole pelottanut, miksi pelkäisin. Pitäisikö tässä olla masentunut ja vielä kauhuissaan ! Lapsi on harkiten, tietoisesti tehty, yhteisesti sovimme että tehdään lapsi. Hyvin on, siis ERITTÄIN hyvin on mennyt 5 vuotta, vaikka äiti häipyikin kun lapsi oli alle vuoden vanha.
Onhan lapsia kasvatettu ennenkin yksin, on se mahdollista vielä nykyaikanakin. Jos pelkäät isän lähtevän, osaathan Sinä lasta hoitaa ?
Kannattaa todellakin tehdä Oikea päätös, lapsentappoa ei voi myöhemmin muuttaa toisenlaiseksi ratkaisuksi, mutta lapsen pitäminen voi myöhemmin osoittautua oikeaksi ratkaisuksi.
Ei tämä helppoa aina ole, mutta kun antaa kaikkensa lapselleen, sen pitäisi riittää niin lapselle,itselle kuin yhteiskunnallekin.
Minulla on onneksi ihana mies, joka kyllä seisoo rinnalla. Hän vain ei olisi halunnut lasta enää "vanhoilla päivillään" (minun mielestäni ei vanha!), luonto vain päätti meidän puolestamme.
On aivan totta, että abortti on peruuttamaton asia, ja luulen minäkin, että jälkeenpäin lapsen saaminen tuntuisi kuitenkin ainoalta oikealta ratkaisulta.
En halua päätyä ratkaisuun, jota katuisin jokaisena loppuelämäni päivänä.
Hyvää syksyä Sinulle ja lapsellesi!
miksi ihmeessä olisi pelottanut. sehän on aivan ihana pikkuinen. suuri lahja.
onko lapsi miehellesi ensimmäinen? Luulisi hänen olevan innoissaan? Itse olin kyllä ja samoin ne kaverini jotka ovat ehtineet näihin hommiin vasta 40-kymppisinä ja yli.
Toisaalta ymmärrän miestäsi, lapsen kasvattaminen vaatii jaksamista ja siinä pitäisi olla terve ja virkeä. Kyllähän sitä jo neljänkympin jälkeen alkaa olla jokaisessa vähän jota kremppaa ja toisissa enemmänkin, mikä jo kyllä pistää miettimään. Samoin lasten huoltaminen ja elättäminen vaatii paljon rahaa - jos aikoo ihmisiksi elää.
Mikähän miestäsi oikein kauhistuttaa? Eivätkö rahat riitä? Onko hän jo polttanut kynttilänsä loppuun eikä jaksaisi kasvattaa? Onko hän aikonut erota? Mikä häntä oikein pelottaa?
Lapsenlähetys on peruuttamaton teko, niin kuin edellisetkin sanoivat. Toisaalta lapsen pitäisi saada syntyä toivottuna, mutta onhan äidin ja sisarusten rakkaus jo toivotun lapsen merkki.
Oma isäni oli 55-vuotias kun synnyin, ja minä sain vielä pikkuveljen ja -siskonkin! Sulhaseni isä oli yli 40 kun meni naimisiin, ja heillekin siunaantui 3 lasta.
Ei 40 ole mikään korkea ikä isälle, miehesi kriisi juontuu kyllä nyt muista syistä...
Jos vielä saan toisen lapsen, niin todennäköisesti olen lapsen syntyessä yli 40 koska eihän siihen ole enää kuin runsas pari vuotta.
Olisin todella onnellinen.
tyttö 1 1/2 viikkoo.
Hyvin on mennyt ja menee, tuntuu että eväät ovat paljon paremmat kuin nuorilla isillä.
Ensi kertaa olen tällä palstalla ja viimeistä, jutut ovat sitä luokkaa.
Sinun kysymyksesi oli ainoa asiallinen, että sillai.
pelottaa, jos muksuja jo on kuitenkin osattu tehdä pari ennenkin, en oikein tajua?
Ei 40 ole miehelle mikään erityinen rajapyykki, naiselle jos on ensisynnyttäjä asia voi olla.
Itsellä on muutama lapsi ja tavoitteena on vielä yksi noin viiden vuoden sisään, jolloin olen jo lähempänä 50.
Ajatuksena on ollut se että pystytään taloudellisesti hoitamaan asiat hyvin, muuten oltaisiin taottu kaikki peräjälkeen. Siinä on vissejä synergiaetuja kun vaatteet, lelut ym voi kierrättää vanhemmalta sisarukselta nuoremmille.
Kaikki lapset ovat Jumalan lahjoja, ne ovat ainoa oikea asia mitä ihminen voi oikeasti luoda. Kaikki muu on näennäistä lapsiin verraten.
Lapsissa on mahdollisuus ja se on kaikki.
Toki fakta on se että jos on olemassa jokin todella painava syy aborttiin, niin se on paras tehdä.
En tiedä onko talousasiat sellaisia.
Aina pärjätään, ei välttämättä tehdä niin paljon ulkomaanmatkoja tms.
Epämuodostuma tai vammaisuus olisi; ei lapsi tule kiittämään siitä että sai syntyä ja elää erilaisena ja mahdollisesti muiden hoidettavana koko ikänsä. Vastuu terveestä lapsesta on vanhempien.
Mikäli et ole jo tehnyt päätöstä:
Ota aikalisä ja yritä päästä asian yli siten että näet metsän puilta.
Joissain asioissa vain nainen on viimekädessä yksin tekemässä päätöksen, tämä on sellainen.
Kannat vastuun sydämessäsi hautaan asti, oli se mikä tahansa.
Kiitos, kun vaivauduitte kirjoittamaan kokemuksianne.
Olen päätökseni tehnyt, vauva saa tulla, ja otan hänet kiitollisuudella vastaan.
Mieheni on päätökseni hyväksynyt, toivon että hän tottuu ajatukseen vauvasta odotusaikana.
Ulkoisesti meillä on puitteet kunnossa, molemmilla hyvät työpaikat ja asunto kohta maksettu, eli en usko että talous tässä on miestä ahdistanut, vaan ihan muut asiat.
Kyllä tästä selvitään!
Hyvää syksyä teille kaikille!