Täällä on kysytty, miksi Jumalan valtakunnassa olivat hengellisen terrorin ankarat ajat 70-80-luvulla.
Vähemmän on kuitenkin puhuttu siitä, että hoitokokouksissa vallitsi täysin sama psykologinen mekanismi kuin kiusaamisessa: koulukiusaamisessa ja työpaikkakiusaamisessa.
Nykyaikainen ryhmädynamiikan tutkimus osoittaa, että aika ajoin kiinteissä yhteisöissä nousee sisäinen aggressio joka etsii purkautumistietään.
Tästä yhteisön sisäisestä jännitteestä, sisäisestä epävarmuudesta ja siitä kehkeytyvästä vihasta kumpuaa kollektiivinen tarve löytää epämääräiselle ja hankalantuntuiselle ahdistukselle konkreettinen, näkyvä syyllinen.
Tunnistetaan ja nimetään syntipukki, josta vapautumalla yhteisö saavuttaa jälleen "rauhan". Tälläkin palstalla on ihasteltu sitä miten SRK:ssa nyt vallitsee hyvä ilmapiiri ja toimitaan rehdisti ja avoimesti.
Tätä ilmiötä on paljon tutkittu, merkittävimpiä heistä esim. ranskalainen kulttuurintutkija René Girard. Hänen teoksensa Väkivalta ja pyhä on ilmestynyt suomeksi.
"Ihmisen sosiaaliselle luonteelle on ominaista taipumus uhrata syntipukki, jotta pelastettaisiin ryhmä, ja siten oma itse, hajoamiselta.” - - (Thomas S. Szasz)
Ryhmässä on suggestiivista voimaa - ryhmän alitajuinen turhautuneen ahdistunut mieliala vaikuttaa jokaiseen ryhmään samastuvaan henkilöön.
Kun ryhmä valitsee syntipukin, kaikki heijastavat oman kielteisyytensä ja vikansa valittuun syntipukkiin. Oman pahuutensa ja turhautumisensa yms. voi vapaasti ja häpeilemättä projisoida tuohon toiseen, nyt kososlaiseksi tai hempeän tms. hengen saastuttamaksi leimattuun lähimmäiseen.
Ryhmään samastuminen vähentää jokaisen ryhmän jäsenen itsenäistä kriittistä arvostelukykyä, usein jäsenet näkevät kaikki lähes samalla tavalla, koska ryhmämieli suodattuu alitajuisia teitä koko jäsenistöön, myös syntipukkiin. Joukossa on vaikeaa olla itsenäinen, varsinkin kun hätää kärsivän puolustajalle tällaisen itsenäisyyden hintana voi olla sielun autuus.
Toimiessaan yksilöiden kautta kollektiiviset ryhmäenergiat voivat joskus tehdä sinänsä täysin kunnollisista ja myötätuntoon kykenevistä herkistä ihmisistä silmittömän kovia ja epäinhimillisen sokeita uhrinsa hyville ominaisuuksille. On kuin jäsenillä olisi salaliitto, jonka sääntöjen mukaan kukaan ei saa tiedostaa sitä, mitä syvää vääryyttä kaikki tekevät.
Ryhmästä tulee siten massa, jossa jokainen tekee asioita, joita hän ei kuuna päivänä yksilönä tekisi. Tämä merkitsee sitä, ettei kukaan tunne olevansa sillä hetkellä vastuussa omien kiellettyjen ja etäistettyjen tunteidensa heijastamisesta valittuun syntipukkiin.
Juuri tällainen outo tunnelma vallitsi pitkälle yöhön jatkuneissa puhdistuskokouksissa. Se oli erittäin kummallista mitä siellä tapahtui!
Syyttömyyttään väittävää syntipukkia ei silloin kukaan kuuntele.
Mitä enemmän syytetty hätäännyksissään yrittää selittää ja avata oudon vihamielisiksi muuttuneiden lähimmäistensä silmiä, sitä enemmän aggressiot häntä kohtaan kasvavat. Yksittäisen ryhmän jäsenen on helppo kääntää oma turvattomuus ja pelko avoimeksi vihaksi tuota porkalla syytettyä ihmistä, heiveröistä ”raakkia” vastaan.
Jos joku yrittää häntä puolustaa tai kysellä, tai todella jopa suoraan kyseenalaistaa menettelyn ja nostaa kissan pöydälle, toiset joko kääntävät tälle todenpuhujalle selkänsä tai tekevät hänestäkin syntipukin.
Syntipukki jää usein näin kokonaan vaille tukea, koska useimmat ryhmän jäsenet eivät edes tiedosta, mitä tapahtuu. Tiedostavista osa joko ei tunne olevansa vastuussa, osa taas ei tee mitään pelätessään joutuvansa puolestaan huomion kohteeksi, menettävänsä oman asemansa ryhmässä tai ärsyttävänsä jollain tavalla ryhmän johtajaa.
Sen, mitä ryhmä pitää oikeana ja vääränä, ratkaisee ryhmän johtaja, liikkeen johto, eivät jäsenet. Jos joku asettaa nuo ratkaisut kyseenalaisiksi, hänet nähdään ryhmän kiinteyden kannalta uhkaavana ja vaarallisena ja siksi jollain tavoin rangaistavana. Ideologisissa ratkaisuissa ryhmä usein pystyy selvänäkijän varmuudella tunnistamaan ja poimimaan esiin hiljaisetkin toisinajattelijat.
Jos toisinajattelijoita ei ryhmässä ole, silloin syntipukki valitaan ryhmän ulkopuolelta.
mekanismi on täysin sama kuin koulukiusaamisessa ja työpaikkakiusaamisessa. Haavat vain ovat luokkaa syvemmät, koska on kyse iankaikkisesta elämästä.
Yleensä ryhmä vahvistaa kaikkia tunteita, jotka lisäävät ryhmän yhteenkuuluvuutta, muunlaisista tunteista rangaistaan. Tämän vuoksi muut ryhmän jäsenet rangaistusta pelätessään eivät yleensä tee mitään syntipukiksi valittua auttaakseen. Päinvastoin, he saattavat ryhtyä entistäkin raivokkaammin tukemaan ryhmän, tässä tapauksessa SRK:n henkioppeja halutessaan itse välttää syntipukin kohtalon. "Kun oppijärjestelmä, oli se kuinka järjetön tahansa, on saanut valtaa, miljoonat uskovat mieluummin siihen kuin tuntevat itsensä ulkopuolisiksi ja eristyneiksi", kirjoitti Erich Fromm.
"Niitä, jotka eivät kuulu ryhmään (tai klubiin tai klikkiin) halveksitaan ja pidetään huonompina tai pahoina tai kumpinakin. - - On yleisesti tunnettua, että paras tapa lisätä ryhmän yhteenkuuluvuutta on synnyttää ryhmässä vihaa ulkopuolista vihollista kohtaan. Ryhmän sisäiset puutteet voidaan näin helposti ja kivuttomasti jättää huomiotta kohdistamalla huomio ryhmän ulkopuolisten puutteisiin."
- M. Scott Peck
Puhdistuksen seurauksena tuotettiin paljon murhetta ja kärsimystä uskovaisten piirissä, mutta jäljellejääneet ovat täälläkin keskustelupalstalla häpeämättä ylistäneet sitä uutta rauhan ja tasapainon aikaa joka tällä syyttömien uhrauksella saavutettiin. Te nykymenoon tyytyväiset nuoret uskovaiset nautitte tietämättänne rauhasta jonka hinnan maksoivat ne sadat uskovaiset jotka menettivät mielenterveyden, perheen ja suvun yhteyden, ystävyyden, luottamuksen siihen joukkooon jossa olivat koko elämänsä lapsuudestaan saakka uskonystävien kanssa matkaa tehneet.
Ei ole lainkaan kaukaa haettua että jotkut nämä ajat kokeneet ja niiden seuraamuksista kärsineet ovat verranneet kokemaansa juutalaisvainoihin, sillä ilmiönä on kyse aivan samasta kulttuurisesta ja sosiaalipsykologisesta asiasta. Jos olisimme eläneet muutamia satoja vuosia sitten, ja SRK olisi ollut vallassa, noitavainot olisivat roihunneet.
Kun sitä lähimmäisilleen vl-liikkeen jäsenten osoittamaa julmuutta ja säälimättömyyttä ajattelee, voi kysyä, olisiko SRK-lainen 70-80-luvun jäsenistö jonain toisena aikana ollut valmis siekailematta ristiinnaulitsemaan erään Jeesus Nasaretilaisen.
Vähemmän on kuitenkin puhuttu siitä, että hoitokokouksissa vallitsi täysin sama psykologinen mekanismi kuin kiusaamisessa: koulukiusaamisessa ja työpaikkakiusaamisessa.
Nykyaikainen ryhmädynamiikan tutkimus osoittaa, että aika ajoin kiinteissä yhteisöissä nousee sisäinen aggressio joka etsii purkautumistietään.
Tästä yhteisön sisäisestä jännitteestä, sisäisestä epävarmuudesta ja siitä kehkeytyvästä vihasta kumpuaa kollektiivinen tarve löytää epämääräiselle ja hankalantuntuiselle ahdistukselle konkreettinen, näkyvä syyllinen.
Tunnistetaan ja nimetään syntipukki, josta vapautumalla yhteisö saavuttaa jälleen "rauhan". Tälläkin palstalla on ihasteltu sitä miten SRK:ssa nyt vallitsee hyvä ilmapiiri ja toimitaan rehdisti ja avoimesti.
Tätä ilmiötä on paljon tutkittu, merkittävimpiä heistä esim. ranskalainen kulttuurintutkija René Girard. Hänen teoksensa Väkivalta ja pyhä on ilmestynyt suomeksi.
"Ihmisen sosiaaliselle luonteelle on ominaista taipumus uhrata syntipukki, jotta pelastettaisiin ryhmä, ja siten oma itse, hajoamiselta.” - - (Thomas S. Szasz)
Ryhmässä on suggestiivista voimaa - ryhmän alitajuinen turhautuneen ahdistunut mieliala vaikuttaa jokaiseen ryhmään samastuvaan henkilöön.
Kun ryhmä valitsee syntipukin, kaikki heijastavat oman kielteisyytensä ja vikansa valittuun syntipukkiin. Oman pahuutensa ja turhautumisensa yms. voi vapaasti ja häpeilemättä projisoida tuohon toiseen, nyt kososlaiseksi tai hempeän tms. hengen saastuttamaksi leimattuun lähimmäiseen.
Ryhmään samastuminen vähentää jokaisen ryhmän jäsenen itsenäistä kriittistä arvostelukykyä, usein jäsenet näkevät kaikki lähes samalla tavalla, koska ryhmämieli suodattuu alitajuisia teitä koko jäsenistöön, myös syntipukkiin. Joukossa on vaikeaa olla itsenäinen, varsinkin kun hätää kärsivän puolustajalle tällaisen itsenäisyyden hintana voi olla sielun autuus.
Toimiessaan yksilöiden kautta kollektiiviset ryhmäenergiat voivat joskus tehdä sinänsä täysin kunnollisista ja myötätuntoon kykenevistä herkistä ihmisistä silmittömän kovia ja epäinhimillisen sokeita uhrinsa hyville ominaisuuksille. On kuin jäsenillä olisi salaliitto, jonka sääntöjen mukaan kukaan ei saa tiedostaa sitä, mitä syvää vääryyttä kaikki tekevät.
Ryhmästä tulee siten massa, jossa jokainen tekee asioita, joita hän ei kuuna päivänä yksilönä tekisi. Tämä merkitsee sitä, ettei kukaan tunne olevansa sillä hetkellä vastuussa omien kiellettyjen ja etäistettyjen tunteidensa heijastamisesta valittuun syntipukkiin.
Juuri tällainen outo tunnelma vallitsi pitkälle yöhön jatkuneissa puhdistuskokouksissa. Se oli erittäin kummallista mitä siellä tapahtui!
Syyttömyyttään väittävää syntipukkia ei silloin kukaan kuuntele.
Mitä enemmän syytetty hätäännyksissään yrittää selittää ja avata oudon vihamielisiksi muuttuneiden lähimmäistensä silmiä, sitä enemmän aggressiot häntä kohtaan kasvavat. Yksittäisen ryhmän jäsenen on helppo kääntää oma turvattomuus ja pelko avoimeksi vihaksi tuota porkalla syytettyä ihmistä, heiveröistä ”raakkia” vastaan.
Jos joku yrittää häntä puolustaa tai kysellä, tai todella jopa suoraan kyseenalaistaa menettelyn ja nostaa kissan pöydälle, toiset joko kääntävät tälle todenpuhujalle selkänsä tai tekevät hänestäkin syntipukin.
Syntipukki jää usein näin kokonaan vaille tukea, koska useimmat ryhmän jäsenet eivät edes tiedosta, mitä tapahtuu. Tiedostavista osa joko ei tunne olevansa vastuussa, osa taas ei tee mitään pelätessään joutuvansa puolestaan huomion kohteeksi, menettävänsä oman asemansa ryhmässä tai ärsyttävänsä jollain tavalla ryhmän johtajaa.
Sen, mitä ryhmä pitää oikeana ja vääränä, ratkaisee ryhmän johtaja, liikkeen johto, eivät jäsenet. Jos joku asettaa nuo ratkaisut kyseenalaisiksi, hänet nähdään ryhmän kiinteyden kannalta uhkaavana ja vaarallisena ja siksi jollain tavoin rangaistavana. Ideologisissa ratkaisuissa ryhmä usein pystyy selvänäkijän varmuudella tunnistamaan ja poimimaan esiin hiljaisetkin toisinajattelijat.
Jos toisinajattelijoita ei ryhmässä ole, silloin syntipukki valitaan ryhmän ulkopuolelta.
mekanismi on täysin sama kuin koulukiusaamisessa ja työpaikkakiusaamisessa. Haavat vain ovat luokkaa syvemmät, koska on kyse iankaikkisesta elämästä.
Yleensä ryhmä vahvistaa kaikkia tunteita, jotka lisäävät ryhmän yhteenkuuluvuutta, muunlaisista tunteista rangaistaan. Tämän vuoksi muut ryhmän jäsenet rangaistusta pelätessään eivät yleensä tee mitään syntipukiksi valittua auttaakseen. Päinvastoin, he saattavat ryhtyä entistäkin raivokkaammin tukemaan ryhmän, tässä tapauksessa SRK:n henkioppeja halutessaan itse välttää syntipukin kohtalon. "Kun oppijärjestelmä, oli se kuinka järjetön tahansa, on saanut valtaa, miljoonat uskovat mieluummin siihen kuin tuntevat itsensä ulkopuolisiksi ja eristyneiksi", kirjoitti Erich Fromm.
"Niitä, jotka eivät kuulu ryhmään (tai klubiin tai klikkiin) halveksitaan ja pidetään huonompina tai pahoina tai kumpinakin. - - On yleisesti tunnettua, että paras tapa lisätä ryhmän yhteenkuuluvuutta on synnyttää ryhmässä vihaa ulkopuolista vihollista kohtaan. Ryhmän sisäiset puutteet voidaan näin helposti ja kivuttomasti jättää huomiotta kohdistamalla huomio ryhmän ulkopuolisten puutteisiin."
- M. Scott Peck
Puhdistuksen seurauksena tuotettiin paljon murhetta ja kärsimystä uskovaisten piirissä, mutta jäljellejääneet ovat täälläkin keskustelupalstalla häpeämättä ylistäneet sitä uutta rauhan ja tasapainon aikaa joka tällä syyttömien uhrauksella saavutettiin. Te nykymenoon tyytyväiset nuoret uskovaiset nautitte tietämättänne rauhasta jonka hinnan maksoivat ne sadat uskovaiset jotka menettivät mielenterveyden, perheen ja suvun yhteyden, ystävyyden, luottamuksen siihen joukkooon jossa olivat koko elämänsä lapsuudestaan saakka uskonystävien kanssa matkaa tehneet.
Ei ole lainkaan kaukaa haettua että jotkut nämä ajat kokeneet ja niiden seuraamuksista kärsineet ovat verranneet kokemaansa juutalaisvainoihin, sillä ilmiönä on kyse aivan samasta kulttuurisesta ja sosiaalipsykologisesta asiasta. Jos olisimme eläneet muutamia satoja vuosia sitten, ja SRK olisi ollut vallassa, noitavainot olisivat roihunneet.
Kun sitä lähimmäisilleen vl-liikkeen jäsenten osoittamaa julmuutta ja säälimättömyyttä ajattelee, voi kysyä, olisiko SRK-lainen 70-80-luvun jäsenistö jonain toisena aikana ollut valmis siekailematta ristiinnaulitsemaan erään Jeesus Nasaretilaisen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Luin kirjoituksesi kahteen kertaan ajatuksen kanssa. Yritin palauttaa mieleeni niitä tunnelmia niiltä ajoilta, joihin viittasit. Ne yksittäiset tilaisuudet, jotka muistan, olivat juuri kuvaamasi kaltaisia. Ihmiset, niin osalliset kuin sivullisetkin käyttäytyivät juuri noin kuin kuvasit. Itse olin sivullisen osassa ja muistan pelänneeni valtavasti, olin suorastaan kauhuissani. Tosin olin nuori silloin, mutta luulen, että aikuisetkin olivat peloissaan. Tunnelma oli jotenkin suggeroiva ja epäluonnollinen. En edes voi kuvitella niitä tunteita, jotka esim. syytettyinä olleet sisällään kokivat. Itse en ole myöhemmin missään tilanteessa kokenut sellaista pelkoa ja kauhua kuin silloin.
Yksi asia mietityttää ja se on se, mihin en oikein jaksa uskoa, että joku olisi tietoisesti käyttänyt näitä menetelmiä.
>Yksi asia mietityttää ja se on se, mihin en oikein jaksa uskoa, että joku olisi tietoisesti käyttänyt näitä menetelmiä.<
Niin ei tietoisesti, mutta varmasti tiedostamattaan.
Sinä olet näköjääm alkanut ajattelemaan järjellä uskon asioita, niinkuin kirjoituksistasi heijastuu ja myöskin arvostelevaa henkeä Jumalan valtakuntaa kohtaan.
Näin sitä pois poiketaan vähitellen elävästä uskosta. Oikea uskovainen ei kirjoitele tuolla tavalla, mutta onhan uskovaisistakin puolet tyhmiä neitseitä ja toinen puoli viisaita.
"...arvostelevaa henkeä Jumalan valtakuntaa kohtaan"
Erehdyt sen verran, ettei oikeasssa Jumalan valtakunnassa kurmuuteta lähimmäisä hoitokokousten malliin, ei tietenkään.
Se oli silkkaa ihmisestä lähtevää mielivaltaa ja inhimillistä kiusaamista mitä silloin tehtiin. Lihaa ruokkivaa väkivaltaa.
Tämä on taivahan tosi.
Kristillisyyden asioita syvällisesti tutkinut Seppo Lohi on haastatteluissaan ja saarnoissaan todennut suoraan, että hoitokokousmenettelyt olivat vääriä ja ne on syytä selvittää.
että kumpaan kategoriaan itsesi luet kuuluvaksi, tyhmiin vaiko viisaisiin neitsyeisiin?
Jään odottamaan vastaustasi.
Älä siihen ruudun ääreen ainakaan jää. Meinaan, voi aika tulla pitkäksi. Jos näläkä tullee, niin kipase rohkeasti jääkaapille hakemaan apetta.
Onko Seppo Lohi puhujaveli?
Kyllä on, tietääkseni on ainakin ollut kun olen ollut kuuntelemassa. Oletko kuullut ettei olisi?
>..."Sinä olet näköjääm alkanut ajattelemaan järjellä uskon asioita, niinkuin kirjoituksistasi heijastuu ja myöskin arvostelevaa henkeä Jumalan valtakuntaa kohtaan."<
Ensiksi: Oikein olet päätellyt, että ajattelen järjellä uskonasioita ja olen sitä mieltä, että niin pitää myös tehdä. Uskon kaikkeen, mikä minusta tuntuu uskottavalta.
Toiseksi: Meillä luultavasti on erilainen käsitys Jumalan valtakunnasta. Minulle Jumalan valtakunta on se uskovaisten joukko, johon kuuluvat kaikki kristityt uskovaiset ilman maallisia tunnusmerkkejä. Jumalan valtakuntaa en missään nimessä halua arvostella.
Kolmanneksi: En ole yrittänytkään olla oikea uskovainen, vaan kirjoitan rehellisesti niinkuin ajattelen.
Neljänneksi: Olen sitä mieltä, että hoitokousvuosina vl-liike johdettiin väkivalloin harhapolulle, jolta ei ole vieläkään palattu elävään Raamatunmukaiseen uskoon. Toivon vielä joskus näkeväni sen päivän, jolloin tämä tapahtuu.
kirjoittaisi noin.
Muistelen että hän - siis oikea "oulun vl" tässä äskettäin ilmoitti ettei enää kirjoita tuolla tutuksi tulleella nimimerkillä koska joku muu on "ominut" sen ja esiintyy sillä nikillä.
Ikävä tempaus. :-(
Eikun en vain tiennyt. Täytyypäs kahtua jos sattuis täälläpäin olemaan joskus puhumassa.
Päivämiehen mukaan kyseinen henkilö oli viikko sitten puhumassa R:lla. Sen henkilön kanssa, joka oli mukana haastattelussa Kotimaa-lehdessä hänen lisäkseen.
Oulun vl ei ole käyttänyt tuota nimimerkkiä pitkään aikaan koska oulu on niin suuri kaupunki että sieltä löytyy palstalle kirjoittajia joka lähtöön.
Sitten vielä ne kaikki muut, jotka kursivoivat ko. nimerkkiä tahallaan saaden siitä jotain hohtoa sanomalleen.
Käytät tahallasi palstalla tunnetun Oulun veeällän nimimerkkiä kirjoittaessasi täyttä soopaasi.
Häpeäisit edes!
Mitä tarkoitat tuolla sanalla "kursivoivat ko. nimimerkkiä"??
En ole aikaisemmin kuullut tällaisessa yhteydessä tuota sanaa enkä ymärtänyt merkitystä.
Kiitos jos voit selventää!
Sinusta jää siis sellainen todistus, ettet ole oikeasti uskomassa. Oikea uskovainen ei koskaan kirjoittaisi noin. Olette oikeassa, meitä oulun vl.ä on oulussa paljon ja käytän sitä, koska se sopii hyvin.
Täällä voi sanoa suoraan ja kaunistelematta, vaikka se onkin rumaa
En tiedä miten oikeassa uskossa itse olet, et myös sinäkään, Jumala yksin sen tietää.
Todennäköisesti ei olla samassa uskossa, enkä edes haluaisi itsellesi sinun uskoasi, en mistään hinnasta. Olin vielä hoitokokousvuosien alkuaikoina vl-uskossa, mutta sitten alkoivat nämä julmuudet, joissa näin tavallisiin uskovaisiin kohdistetut nöyryytykset ja henkiset pahoinpitelyt. Se oli kauheaa!!!!
Jumala puhutteli minua silloin vakavasti. Kuulin Herran sanovan minulle: Tämä ei ole Raamatusta, tämä on ihmisestä, pakene vielä kun voit.
Varmaan arvaat loput?
Käyn seuroissa ja uskon evankeliumia, mitä vielä vaaditaan. En kyseenalaista mitään, vaan uskon kaiken niinkuin pieni lapsi.
Eihän hoitokokouksissa ole mistään muusta kysymys, kuin siitä, että epäuskoisia koetettiin rakkaudella neuvoa, mutta kun armo ja evankeliumi ei kelvannut, niin sellaisten kohtalonahan on vain pimeys, epäusko, epätoivo ja katkeruus.
Sinäkin voit palata milloin vain, vanhoja ei enää muistella, saat uskoa kaikki vikomisesi anteeksi ja elämä hymyilee taas
miten Jeesukselle olisi käynyt 70-luvun hoitokokouksissa, jos Hän olisi noussut arvostelemaan niitä ja tuominnut ne väärähenkisinä. Siellä olisi kohdannut voittajansa.
"- - mekanismi on täysin sama kuin koulukiusaamisessa ja työpaikkakiusaamisessa. Haavat vain ovat luokkaa syvemmät, koska on kyse iankaikkisesta elämästä.
... muut ryhmän jäsenet rangaistusta pelätessään eivät yleensä tee mitään syntipukiksi valittua auttaakseen. Päinvastoin, he saattavat ryhtyä entistäkin raivokkaammin tukemaan ryhmän, tässä tapauksessa SRK:n henkioppeja halutessaan itse välttää syntipukin kohtalon.
... seurauksena tuotettiin paljon murhetta ja kärsimystä uskovaisten piirissä-"
Olen täsmälleen samaa mieltä. Nämä hoitokokousvuodet ja niiden jälkeisen ajan ry:ssä olleena voin vakuuttaa että mysö niiden sieluuun jäi syvä haava noista ajoista.
Meillä ei ole oikeutta vahingoittaa ihmisiä näin, tuuo kiusaaminen ja jopa vanhusten piinaaminen oli todellakin vakava synti.
Vertaus koulu- ja työpaikkakiusaamiseen on osuva.
hoitokkokouksessa on kuitenkin kyse vielä vakavammasta uhasta: ihmisen koko identiteetti on pelissä, sillä hänen koko ystävyys- ja ihmissuhdeverkostonsa katkesi kun hänet hylättiin ja eristettiin.
Sen lisäksi hänet tuomittiin helvettiin, saatanan lapseksi. Sitä julmuutta Kristus katselii murheellisena, sillä hän oli jo kävellyt ulos siionista siinä vaiheessa kun ovet hoitokokouksen alussa lukittiin...
Hiljattain eräs keskustelija kirjoitti tänne äskettäisestä tapauksestsa ry:llä:
"Rauhanyhdistyksen sihteeri sanoi väliajalla kahvipöydässä -70 luvun hoitokokouksineen olleen raskasta aikaa kun piti tuttuja uskovaisia sitoa.
Kiinnostuin asiasta ja aloin kyselemään tarkemmin mutta enempää ei tekstiä tullut ja keskustelu "siirrettiin" toiseen aiheeseen. "
Kipeä asia hiertää sieluja, siellä sentään joillakin ihmisillä jotka näitä tekivät ei ole omatunto vaiennut.
Eikö ole vihdoin aika käsitellä tätä syvää haavaa, herätyskiikkeemme kollektiivista traumaa? Kun tästä ei muuten selviä kuin asian selvittämisellä ja sen myöntämisellä, ja julkisesti niistä menettelytavoista irtisanoutumalla.
SRK:lta ja paikallisilta rauhanyhdistyksiltä odotetaan tässä nyt nöyryyttä.
Oliko pakko hyväksyä kun näit että toista ihmistä piinattiin ja kiusattiin.
Mikset puuttunut asiaan?
Etkö puutu jos joku töissä kiusaa työkavereita?
Järkytyin hoitokokouksissa eniten siitä, kun itse koulupoika vasta olin, kun näin miten vanhuksia kiusattiin.
Vapiseva ja kyynelehtivä mummo, itse 11 lasta synnyttänyt ja aikuiseksi kasvattanut, yli 50 lapsenlapsen isoäiti, itki ja vakuutteli että halusi olla uskovainen ja oli aina halunnut olla. Miten hänelle ei siunata syntejä anteeksi kun hän itkien pyysi...
Hänen aikuiset lapsensa sitoutuivat olemaan soittamatta hänelle ja eristämään hänet muutoinkin koska niin vaadittiin. Yhteyttä ei saanut pitää tällaisiin "saatanan lapsiksi " julistettuihin sidottuihin.
Koulupojan mielessäni muistan ajatelleeni että ei varmaan ole tehnyt mitään väärää tuo rakas uskovainen mummo.
"Yleensä ryhmä vahvistaa kaikkia tunteita, jotka lisäävät ryhmän yhteenkuuluvuutta, muunlaisista tunteista rangaistaan. Tämän vuoksi muut ryhmän jäsenet rangaistusta pelätessään eivät yleensä tee mitään syntipukiksi valittua auttaakseen. Päinvastoin, he saattavat ryhtyä entistäkin raivokkaammin tukemaan ryhmän, tässä tapauksessa SRK:n henkioppeja halutessaan itse välttää syntipukin kohtalon. "Kun oppijärjestelmä, oli se kuinka järjetön tahansa, on saanut valtaa, miljoonat uskovat mieluummin siihen kuin tuntevat itsensä ulkopuolisiksi ja eristyneiksi", kirjoitti Erich Fromm."
Mm. juuri edellä kuvatusta syystä.
Kyse oli siis silkasta pelosta ja väkivallasta.
- mutta ei Jumalan pelosta, vaan johtajien ja kanssa-uskovaisten pelkäämisestä.
Ihminen on ihmiselle susi.
jo pelkästään pitkän tukkansa ja partansa vuoksi 70- ja 80-luvuilla! Ei hänen olisi kahta hoitokokousta pidempään annettu talostella Ry:llä.
koulutuksessa, jossa maan parhaimpiin kuuluva psygologi kertoi tästä asiasta. Kaikki mitä hän kertoi tuntui käsittämättömän oikealta, kuinka hän pystyikään tietämään juuri meidän työpaikan asiat. Ja yllätys yllätys, kaikki muutkin koulutukseen osallistujat ajattelivat samalla tavalla. Tämän täytyy siis olla totta!
Mutta vasta viestiäsi lukiessa ymmärsin ajatella hoitokokous asioista samalla tavalla. Ja se passaa juurikin siihen asiaan. Mutta miten saada uskovaiset ymmätämään tämä asia? Kansa ei suostu miettimään, se on edelleen tämän harhan vallassa. Ja kun laiva vihdoin kääntyy, on pidettävä huoli, ettei mennä samaan vipuun, syntipukkina edelliset "syyttäjät".
"Mutta miten saada uskovaiset ymmätämään tämä asia? Kansa ei suostu miettimään, se on edelleen tämän harhan vallassa. Ja kun laiva vihdoin kääntyy, on pidettävä huoli, ettei mennä samaan vipuun, syntipukkina edelliset "syyttäjät"."
Kaikki merki viittavat siihen, ettei paineita ymmärretä purkaa hallitusti silloin kun se vielä olisi mahdollista. SRK:n johtajat ovat linnoittautuneet norsunluutorniinsa ja istuvat siellä hievahtamattakaan. He eivät halua nähdä, että kentällä kuplii jo voimakkaasti.
Toisaalta se on ymmärrettävääkin, koska vl-liike historiankin valossa on ehdottomuudessaan ääriliike, jossa on vain off-on asennot.
Sinä kirjoitit: "...nautitte tietämättänne rauhasta jonka hinnan maksoivat ne sadat uskovaiset jotka menettivät mielenterveyden, perheen ja suvun yhteyden, ystävyyden, luottamuksen siihen joukkooon..."
Kun luin tuon lainaamani kohdan viestistäsi, nousi rinnalle juuri äsken lukemani uuden Päivämiehen pääkirjoitus. Kyllä sielläkin osataan mennä heikon puolelle. Siinä oli inhimillisyyttä, joka ei sotinut oikeaa vl-oppia vastaan!
Päivämies kirjoittaa avioerojen seurauksista. Lasten kohdasta, kun avioliitto tmv. hajoaa.
"Heitä on maassamme kymmeniä tuhansia joka vuosi. Monet heistä kärsivät sosiaalisten suhteiden katkeamisesta ja sen seurauksena juurettomuudesta sekä tuki- ja turvaverkkojen puutteesta."
On hyvä asia, että muistetaan kärsiviä lapsia. Heitä on todella paljon sekä avioeron takia että onnettomassa, sisäisesti särkyneessä kulissi-avioliitossa. Puolisot voivat olla pystyyn kuolleita kipsipatsaita, jotka eivät voi iloita lapsistaan eikä toisistaan. Perheen tunneilmasto voi olla räjähdysaltis. Eikö sellainenkin vahingoita lapsia?
Tämä on tietysti väärä rinnastus kun puhun samassa viestissä vl-erosta ja avioerosta. Toisessa on kyse lapsista ja toisessa useimmiten aikuisista. Ei aina ollut. Mutta seuraukset ihmisen elämässä ovat monesti samantyyppisiä.
Melkein voisin luetella ne tilanteet, joissa olen kokenut saavani tukea ja turvaa entisiltä ystäviltäni. Useimmat heistä käänsivät selkänsä sanomatta minulle yhtään selittävää sanaa. En vain ollut enää ystävä! Pahimmat tietysti sanoivat niin haavoittavia asioita, ettei sellaisten yli ystävyys voi olla mahdollista.
Luulen, että kirjoittamasi kuvio hoitovuosina oli tuollainen. Joskus tuntui, että ihmiseen tuli joku kumma kaksijakoisuus. Tavalliset asiat hoituivat ns. normaalisti ja sitten kun uskonnollinen puoli levystä kääntyi päälle, niin ihminen tuli aivan oudoksi ja vieraaksi. Ihan kuin eri ihminen olisi puhunut hänen suullaan. Kammottavia asioita. Siltä ne minusta tuntuivat. Putosin itsekin usein ikään kuin johonkin synkkään kellariin. Sieltä selviäminen on ollut aina suuri Jumalan Ihme!
Haavoille lyötyinäkin kiitämme Jeeusta Kristusta että olemme selviytyneet. Toinen toistamem nilkuttaenkin tukien, satojenkin kilometrien päässä toisistamme.
Alkuvuosien hämmennys ja kauhu lyö yhä toisinaan, arvaamatta päälle, kun muistaa miten ne ennen niin tutut ja rakkaat ihmiset, ystäviäkin olivat olleet, alkoivat yhtäkkiä siirtyä kauemmaksi kuin olisi spitaali minussa, ja karut ja julmat sanat sanottiin kuin ei se olisi yhtään heitä liikuttanut, ei heidän omaa sydäntään satuttanut. Mistä tulee tällainen julmuus ja tunteettomuus?
Ainut selitys on pelko oman aseman kadottamisesta. Oma nahka on lähimpänä.Väliäkö toisesta...
"Joka kadottaa itsensä minun tähteni, hän löytää sen."
Kiitos x-vl jälleen viisaasta ja lämpöä ja syvää elämänkokemusta henkivästä kirjoituksesta.
Tiivistyykö yhteisön ilmapiiri räjähdysherkäksi 30 vuoden välein?
1870-luku - lestadiolaisen herätyksen leviäminen Suomeen
1900-luvun vaihde - suuri hajaannus (esikoisuus, vanhoillisuus, uusheräys)
1930-luku - rauhansanalaisuus eli pikkuesikoisuus
1960-luku - pappislinja eli elämänsanalaisuus, seurasi 20 vuoden taistelu, joka laantui 1979
2000-luku - kuplinta alkaa uudelleen
Tutkimuksissa on havaittu, että talouslama tulee 30 vuoden välein.
Kiitän tästä itselleni paljon valaisevasta viestistä! Analysoitu teksti on hyvin verrattu nykypäivään työ-ja koulukiusaamisiin. Mitähän nuo SRK:n maallikkosaarnaajat osaisivat vastata, jos heille välittyis tämä keskustelu? Onneksi on olemassa yhteisöistä tutkimuksia. Myös ry on yhteisö, jossa toimivat tietyt käyttäytymisnormit. Siellähän käy ihmisiä tästä yhteiskunnasta laidasta laitaan. Milloin nämä 30-vuoden sitomissotkut voitaisiin purkaa, niin tämäkin palsta muuttuisi uusille urille. Rukoilen niin.
kysymys: kunnianloukkaus, henkinen väkivalta = pahoinpitely, ihmisoikeusrikos? Vanhenemisajat? Jatkettu rikos?
Asiantuntijan vastauksesta kiinostunut.