Kukaan ei voi miellyttää kaikkia. Se on selvää. Mutta silti jokainen on ainutkertainen, paras mahdollinen juuri omana itsenään. On vain löydettävä ne ihmiset, jotka mieltyvät Sinuun.
Itse olen saanut helvetinmoisesti arvostelua viimeisten vuosien aikana. Minulle on taottu päähän, etten miellytä ulkonäöltäni ketään miestä ja oma luonteeni on vastenmielinen luonne. Jasmiina ei ole saanut olla Jasmiina useaaseen vuoteen. En tiedä, miten tässä käy. Tuntuu pahalta, ettei ole yhtäkään ihmistä, jonka seurassa voisi olla täysin oma itsensä. Olin oma itseni viimeksi luultavasti vuonna 2002. Sen jälkeen Jasmiinaa ei ole näkynyt. :(
Mitä haluan sanoa? Sen, että kukaan ei korvaa toista.
Itse olen saanut helvetinmoisesti arvostelua viimeisten vuosien aikana. Minulle on taottu päähän, etten miellytä ulkonäöltäni ketään miestä ja oma luonteeni on vastenmielinen luonne. Jasmiina ei ole saanut olla Jasmiina useaaseen vuoteen. En tiedä, miten tässä käy. Tuntuu pahalta, ettei ole yhtäkään ihmistä, jonka seurassa voisi olla täysin oma itsensä. Olin oma itseni viimeksi luultavasti vuonna 2002. Sen jälkeen Jasmiinaa ei ole näkynyt. :(
Mitä haluan sanoa? Sen, että kukaan ei korvaa toista.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onhan sulla mies, vai kuka se kikkarapää sun seurassa on?
En ole liikkunut kenenkään miespuolisen kanssa missään. Erehdyt henkilöstä.
Mitäpä tuohon voisi lisätä. Yritä kaivaa itsesi pikkuhiljaa esiin, on loukkaus itseäsi kohtaan ettet ole oma itsesi. Minuakin on arvosteltu, mutta en ole periksi antanut. Pikkuhiljaa olen saanut kaivettua itseni esiin vaikka se onkin ollut vaikeata.
puolustuskykyä. Kun ei ole, ei ole.
Kiitos kannustuksesta.
Kiitos isälleni siitä, että hän teki minusta ihmisten kanssa avuttoman (puolustuskyvyttömän). Kiitos kavereilleni siitä, että inhoan toisinaan ulkonäköäni ja luonnettani. Kiitos myös äidilleni siitä.
En näe nälkää. En kärsi unenpuutteesta. Perusasiat ovat hyvin, mutta silti valitan. Yksinäisyys tämän tekee. On hullua olla yksin, kun voisi olla muidenkin kanssa tekemisessä. Mutta pettymyksiä on tullut niin paljon, ettei jaksa yrittää.
Ihmisille ei pitäisi antaa liikaa. Kun antaa joillekin kaikkensa, he vain hyödyntävät toista. Katsovat että "ahaa, tuo on avoin minulle, nyt pääsenkin haavoittamaan sitä ja purkamaan omia paineitani".
Mutta toisaalta näen antamisen (liiallisenkin) vain taitona. Mielestäni se on kyky, että pystyy päästämään toisen ihmisen henkisesti lähelleen.
Olen luonteeltani aivan liian avoin. Jos olisin edes pikkaisen sulkeutuneempi ja varuillaan olevampi, minua ei olisi voitu näin paljoa latistaa.
Opettele heittämään murheet hartioiltasi ja vain nauttimaan elämästäsi. Sitä monet muutkin yrittävät ja vähitellen elämä muuttuu paremmaksi. Kun sinut on kerran latistettu niin aallonpohjasta ei ole muuta matkaa kuin ylöspäin. Niin se on vaikka se kuulostaakin taas joltakin typerältä sanahelinältä. Jos joku vittuilee sulle niin älä jää siihen tilanteeseen. Mene vaikka pois paikalta, mutta asiattomuuksia sun ei tarvitse sietää!
Tarvitsisin positiivista raivoa. Siitä on kaikki kiinni. En voi tuntea kovinkaan paljoa vihaa, jos minua kohdellaan väärin, sillä isäni latisti minut lapsena.
Kiitos sinulle, että jaksoit ottaa kantaa.
Isäsikö sitten sun ulkonäköä haukkui ja että olet vastenmielinen luonteeltasi? Olisit sanonut sille ilkeästi takaisin. Onko sun vanhemmat olleet ainoat ilkimykset, vai onko muutkin ihmiset haukkuneet? Asutko nykyään jo omassa asunnossa, ja asiat ovat pikkasen paremmin? Ystäviä voit saada esim. täältä, ja laittamalla ilmoituksia muualle nettiin.
ole minun ulkonäköäni koskaan pilkannut. Kaverini ovat. Isäni on haukkunut minua sen sijaan typeräksi.. Eli luonnepuolelle ovat kohdistuneet isältä tulleet haukut.
En asu enää kotona, arvasit oikein.