Olen minä sitä mieltä, että mies haluaa parisuhteeseen noista kahdesta syystä.
En jaksa ajatella enää passaavani enkä liioin olevani objektikaan.
En jaksa ajatella enää passaavani enkä liioin olevani objektikaan.
Mies haluaa passaajan
ja objektin
612843
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
saa ajatella, kyllähän sun mieheskin antaa sulle
jotain, mietippäs hiukan.
Määräilee joka asiassa.
sehän on itsestään selvyys jotta mies on naisen pää ja siksi joutuu välillä määräilemäänkin:)
Mies ei määrää sen kummenmin kuin nainenkaan.
elättää vaimonsa ja antaa rahaa kaikkeen sitten voin passata mutta sellasta miestä en ole vielä tavannut.
passaa se, joka on parempi passaamaan. Tällä hetkellä se on mieheni, eikä ole valittanut kohtaloaan.
Sitä ei osaa aina antaa puolisolleen sellaasta arvoa ennenkuin sen on menettänyt. Ei tämä alinomaanen yksin olokaan ny niin aina mukavaa ole. Itte saa kaikki hommat teherä, itte kysyä ja itte vastata. Olis tosi ankeaa ilman pientä Tiitu kania täs kaverina. Sen kahareksan vuotta oon ollu yksin, enkä oo jaksanu aatellakaan uutta suhuretta.Kaikki on niin yksitoikkoosen samanlaasta, miltei rituaalin omaasta, ihan saunareissuja myöten. Meillä pienen Tiitun kanssa on välihin ihan mukavaakin, oon opettanu sille piilosilla oloa täs vaan sisätiloos. Mutta kun se pöhköö menöö aina samahan paikkahan piiloon ja eihän se taharo malttaa olla siellä kun sitä muka kahteloo, niin tuloo heti vierehen. Kyllähän päivät menöö kun on tuolla pajas ja siinä käy päivänmittahan ukkoja ettei aina pöly tiellä laske. Illat varsinkin syksypuolehen on pitkiä, oon kova lukemahan ja kuuntelen musiikkia, niin ja tännehän voi kirijoottaa sen sata tarinaa vaikka mistä. Kaikki te palstalaaset ootta kivoja ja tämä näyttöruutu ikkuna maailmahan. Kyllä minulle otti koville vaimon kuolemasta selvitä, ajattelin notta ny se on sitte lopullinen ruuperä ottas. Mutta onneksi tummemmallakin pilivellä on kuitenkin vaaleat reunat. Minulla oli hyvä vaimo, ihan sitte paras maharollinen, jäi sellaanen kiitoksen mieli.
Niin se varmaan on, että välillä tuntee yksinäisyyttä kun itsekseen on. Minulla on ollut muutaman kuukauden kaveri, mutta olen tainnut niin ruostua, etten oikein enää osaa olojani jakaa ja olen aikamoisen pidättyväinen. Ei sitä ole oikein enää vireessä vaikka muuten vielä ihan hyvässä kunnossa ja iskussa :-). On varmasti hieno asia, kun on tuollaiset muistot ja kuten joskus aikaisemmin sanoin,niin vaikka olenkin joutunut erilleen puolisostani, niin minulla on hyvät muistot liitostani ja ole iloinen, että puolisoni elelee vaikka nyt toisen kanssa aikaansa kuluttelee. Minulla vaan vähän takkuilee. Toivon, että Sinulle kävisi paremmin ja löytäisit vielä jonkun jakamaan kanssasi sauna illat jne..Totta on, että minusta välillä myös tuntuu, että tämä tuntemattomien piiri on minun henkireikäni ja tähän aina istahdan kun on vähänkin aikaa.
Jokseenkin samalla tavalla tunnen itseni, kuin sinäkin. Nyt olisi aikaa mennä ja tulla, mutta ei se käy? Toisaalta, itse olen omat "muurini pystyttänyt". Joten minullekin tämä keskustelupalsta on ikkuna johonkin...
:)) tosin enimmäkseen lueskelen muitten juttuja..
Akattomalle miehelle hyvää tulevaisuutta :) elämästä ei tiedä päivää eteenpäin, mitä tuonee tullessaan.
viereen nyt meneekin, niin olen todella kiitollinen, että osasin tänne teidän seuraanne. Kauan vietin muualla aikaani, mutta kun aina sai vain tyhjän mielen. Jo lyhyessä ajassa, kun olen lukenut teidän ajatuksianne, olen saanut paljon ajattelemisen aihetta itselleni.
Tänne on jotenkin helppo keventää sydäntään, ja kirjoittaa asioita, joita ei ääneen kehtaisi lausua. Kyllä hyvä puoliso on niitä elämää suurempia asioita, joista ainakin minä olen joka ikinen päivä onnellinen. Aikanaan oli anopin kanssa vaikeaa, mutta aina jaksoin olla hänelle kiitollinen pojasta, jonka hän oli minulle kasvattanut.
Kun tuntee, että toinen aina ajattelee minua, jopa ennen omaa itseään, ei voi kuin ihmetellä, miten näin suuren onnen on ansainnut. Siitähän ei tietenkään saisi sanoa mitään, mutta kun niin monesti kuulee vain pahaa, pitäisi onneakin joskus tuoda esiin.
Itse olen niin paljosta kiitollinen puolisolleni, etteivät kaikki maailman sanat sitä voi ilmentää. Ja silti, tiedän myös, että mieheni on onnellinen kanssani.
Kehtaasko sulle kirijoottaa ihan henkilö kohtaasesti? Mä oon tällaanen "tavallinen tohelo" ja sä oot kovasti mukavan oloonen likka. Ollahan saman ikääsiä ja muutoonkin. Eikös sun sähköposti osottehes oo tuolla lipun alla?
Sulle Vailet tarkootin tuon kysymykseni.
... tai ei se oikeastaan edes ole passaamista vaan sitä että haluaa tehdä toisen eteen. Tosin meillä mies on huomaavaisempi vielä, mullon siinä vielä hoksaamista :-).
... ihanan lupsakkata luettavvaa :-).
Kyllä sitä kehtaa, sillä se osoite on sinne präntätty, jotta voi yhteyttä halutessaan ottaa.
toi tyhjänpäivänen aloitus pakko tänne laittaa?
Saat olla omis myrkyissäs ihan kuin itse haluut.
... kuitenkin näköjään. Laita sinä mieleisesi aloitus.
ei osaa.
Samoista syistä.
kauko-objekti
tai
sala-objekti
tai
teleskooppi-objekti
?
silloinhan ei passaamista tarvitseisi :O ?
ellet sitten itse muuttuisi subjektiiviseksi
objektitarkkailijaksi...??? ja ehkä tarvitset
teleskooppiobjektiivin...
Voihan sitä leikkiä kaikenlaista, ei se muutu.
tuskin niin laskelmoivasti kuitenkaan?
Mutta vappaehtoistahan tuon nyt luulisi jokaiselle olevan, onko objekti, vai peräti vain subjekti.
miekin. Ei tarvi vaimon passailla, menee pikemminkin toisin päin.
olisinko vaivautunut, jos mies passaisi minua :DD
Minulta menisi varmasti loppuelämä sopeutuakseni olemaan "vain objekti" :))
Haluaa pitkälti miehen maksajan rooliin ! Niin on paljon ollut,ja tulee olemaan.Kokemuksen syvä rintaääni puhuu.Yhdeksän kymmenestä tapauksesta on näin,vai onko minulla ollut huono tuuri,hyvän tuurin ohessa?
Sitä minä vaan, että sitä se vielä puuttuisi, että passaaja ja objekti myös maksaa viulut.
Minun exäni lähti rikkaamman naisen mukaan, pääsihän samalla vähän kehuskelemaan isolla talolla ja muulla mammonalla sukulaisille ja tuttavilleen. Vaihtaa edelleen autoja ja asuntoja, kasvattaa vatsaansa ja näyttää vauraalta pohatalta, kun lasten yhteisissä juhlissa tapaamme.
Sen sijaan minä olen pysynyt sinkkuna, makselen edelleen entisen yhteisen kerrostalohuoneiston velkoja, ajan vanhalla pienellä autollani ja näytän kai näköiseltäni, pientuloiselta keski-ikäiseltä, kuitenkin vapaasti hengittävältä oman säkkini kantajalta...
Tuo oli meillä jo alkuasetelma.
Ei tarvinnut puhua eikä selvitellä.
Minulla oli koulutus ja hyvät tulevaisuuden näkymät.
Oli itsestään selvää että vaimo lopettaa pienipalkkaisen työnsä ja jää hoitamaan taloutta ja lapsia.
Helppo myös muuttaa paikkakuntia työn perässä.
Onneksi meillä on aidosti yhteiset periaatteet koskien lasten kasvatusta ja rahan käyttöä.
Olen tarjonnut, ilman kaupankäynnin makua, kouluttamattomalle vaimolleni kohtalaisen mukavan ja turvallisen elämän mukaan lukien vapaan rahankäytön (ml. rinnakkaisluottokortti), omia ostosmatkoja keskieurooppaan tyttömme tulkkina ja melko runsaasti yhteisiä matkoja neljälle mantereelle minun toimiessa tulkkina.
Olemme aina keskustelleet ratkaisuista mutta kyllä minun on täytynyt tehdä päätökset.
Vaimo vaikuttaa aidosti tyytyväiseltä. Samoin minä!
Koskaan en ole häntä pitänyt piikana mutta onhan tuo roolinsa ymmärtänyt.
Sullon on ollut huono tuuri... Maksajan rooliin miehen haluavat naiset ovat maksullisia naisia... Oikea nainen tahtoo miehen eikä miehen rahoja.
Monet naisetkin ovat laskelmoiden valinneet miehekseen sen, joka on pystynyt parhaan elintason ja suurimmat taloudelliset edut tarjoamaan.
kyseiset naiset roikkuvat näillä palstoilla taas uutta uhria hakemassa,siis treffipalstoilla.;)
Ja taas on uusi mahdollisuus.
kovin arvokkaita saaliita löytyy. Ne kaupat taidetaan tehdä seurapiiritilaisuuksissa.
Pari vuotta sitten yksi ikäluokkamme (tai 60 ) kaunottarista jäi leskeksi parikymmentä vuotta vanhemman miehensä kuoltua. Rouvan lapset kertoivat hieman halveksien tietävänsä kumman kahdesta uudesta miesehdokkaasta äitinsä tulee valitsemaan: sen jolla oli enemmän taloudellisia etuja ja ylellisyyttä tarjottavanaan. Niin siinä sitten kävikin. Lapset olivat sitä mieltä, että sotalapsena olleella äidillään ei ollut mitään käsitystä rakkaudesta tai tasa-arvoisesta parisuhteesta. Surullista. Rikkaalla leskellä olisi ollut varmaan varaa valita jo vähemmän rikas rakaskin. Ehkä hän tekee sen kolmannella kerralla, kun silloin on varmaan jo vaikea löytää vanhempaa miestä itselleen. ;)
Ehkä oman ikäluokkamme lisääntyvät sinkkuluvut johtuvat osittain siitä, että ihmisillä on enemmän vaihtoehtoja ja mahdollisuus elää halutessaan itsekseenkin. Enää ei kaikkien naisten (tai miesten) ole ihan pakko löytää maksajaa tai kustannusten jakajaa saadakseen juustoa leivälle. Ei ole ainakaan pakko tyytyä ensimmäiseen vastaantulevaan vapaaehtoiseen. ;))
Huonossa repussa voi olla hyvä tavara! Näin minua opetti jo edesmennyt työkaveri.Sitä olen yrittänyt pitää mielessäni.Eihä koskaan ole varmaa mitä talo pitää sisällään,vaikka kuistin nurkka onkin vähän vinksallaan.Naapuri möi aikoinaan palovaroittimia ja
yms,Ja kertoi ,kuinka kauppa kävi parhaiten juuri niissä surkeimman näköisissä tönöissä.Siellä silti löytyi "valuuttaa".Hienoissa lukaaleissa vain nuukia ihmisiä,sekä velkaa!!Mahtoiko siellä saada juustoa leivälle,mene ja tiedä.Olikohan niitä peräkammarin poikia siellä,jotka odottivat sitä Maitotyttöänsä pirtin hämärässä.Seurapiirinsä sielläkin.Monelle se oikean löytäminen onkin sitä "kemian"kuulostelua.Mutta tuttavapiirissäni on kyllä esimerkki,että onnistuu se niinkin ,kun metsuri,ja opettaja lyövät hynttyyt yhteen.Tiedä sitten ,kumpi siinä maksaa ja mitä.Mutta päällepäin ainakin näyttää aivan sujuvan niinkuin ei mitään.
Nainen.
Koska en ole vielä tavanut naista joka ei rahaakin halua.
mieshän on se aasi joka kaiken maksaa.
..jokainen rahaa haluaa. Pelkällä rahalla ei kunnollista parisuhdetta luoda. Tänäpäivänä maksumiehiä on kumpikin osapuoli. Itse en tiedä yhtään liittoa/suhdetta, jossa pelkästään mies olisi elättäjä tai maksaja.
Kaukana ei ole sekään aika jolloin kustannusuhde oli ääretön. Jotain / nolla!
70 - luvulla vaimo oli lasten kanssa kotona 7-vuotta saamatta mistään penniäkään.
Lapsilisät lasken perheen tuloiksi.
"Puotipuksun" palkka oli niin pieni ettei lapsia kannattanut viedä päivähoitoon eikä työkkäriin voinut ilmoittautua koska olisivat osoittaneet työpaikan.
Tämä oli meidän valintamme ja olemme tyytyväisiä siihen.
Kotona olon jälkeen, vaimon mentyä iltatyöhön, bruttotulojen suhde oli noin 5/1
Tällä hetkellä bruttotulojen suhde on 3,41/1.
Turha halkoa pilkkua käsitteellä "pelkkä elättäjä"
mutta melko lähellä olen tainnut olla.
En suinkaan vähättele vaimon työpanosta kotona.
Lasten kannalta varsinkin ratkaisu oli hyvä.
Muutenkin asetelma oli selvä naimisiin mennessämme ja on sopinut meille molemmille.
Meillä on aina ollut yhteinen pankkitili ja rinnakkaiset luottokortit enkä ole koskaan millään tavoin kontrolloinut vaimoni rahan käyttöä.
Hän kyllä katsoo luottokunnan laskusta minun tekoseni.
JOKAINEN HALUAA RAHAA????
Tätä ominaisuutta en ole vaimossani havainnut!
Hänelle ovat riittäneet puitteet jotka olen pystynyt tarjoamaan.
Rakentamisen jälkeen perse oli auki kuin tuuran putki mutta silloinkaan en havainnut koskaan edes tyytymättömyyden vivahdetta vaimoni äänensävyssä.
Hän on aina hyväksynyt tosiasiat ja ollut tyytyväinen niihin!
ONNELLINEN MIES.
Ole kiitollinen siitä.
Kuulenko tuossa tyytyväisyyttä uhkuvassa puheenvuorossa erittäin omahyväisen, vai vaimostaan ja perheestään onnellisen miehen äänen?
"Onneksi meillä on aidosti yhteiset periaatteet.."
"olen tarjonnut ilman kaupankäynnin makua.."
"minun on täytynyt tehdä päätökset.."
"vaimoni vaikuttaa aidosti tyytyväiseltä.."
"Onhan tuo roolinsa ymmärtänyt.."
Oletko sinä kysynyt vaimoltasi onko hän tyytyväinen? Voi tuo nätti kupla sinulta joskus puhjeta, mitä sitten teet? osaatko tehdä päätöksiä sen jälkeen?
Tuo viimeinen heitto on tarkoituksellisen sovinistinen.
Mielestäni kuitenkin "siisti".
Jos kumppanin tyytyväisyyttä täytyy kysellä on jo jotain pielessä.
Kyllä tunteet ja tunnelmat heijastuvat kaikkeen käyttäytymiseen.
Eikä vaimo ole mikään nuhverö kotirouva ollut.
Kunnallispolitiikassa mukana ja työelämään paluunsa jälkeen työpaikkansa luottamusmiehenä.
"Kupla" on kestänyt 37 vuotta joten vaimolla olisi ollut aikaa mattojen halkileikkaamiseen.
Varsinkin kun hänellä on ollut sakset saatavilla koko ajan.
Ei minulle päätöksenteko vaikeaa ole.
Parisuhteessa vain se jakautuu osa-alueittain.
On yhteisiä, konsensusta vaativia asioita ja myös kummankin reviiriin kuuluvia joista kyllä keskustellaan.
Poikkeuksen muodostavat naisväen "rättisulkeiset".
Siinä suhteessa käytökseni lienee ärsyttänyt häntä eniten!
En edes osaa teeskennellä kiinnostustani moiseen.
Enkä ole vuosikausiin lähtenyt mukaan.
Hänellä on rinnakkaiskortti joten menköön mihin haluaa!
Viimeiset "sulkeispaikat" olivat Tallinna ja Berliini.
Ps. Tekstiilikiihkon sivuvaikutuksena tuli Espanjan asuntomme 20-vuotta sitten vain minun nimiini.
Mennessämme notariaattiin hoitamaan papereita valmiiksi näki vaimo matkan varrella iiihania hamosia joten hän jäi selailemaan niitä ja minä kävin hoitamassa asiat.
Tilanne selvisi meille vasta kunnallisveron maksuvaiheessa.
Kämppä on testamentattu penskoille mutta vaimolla on elinikäinen nautintaoikeus.
Tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden syyt eivät välttämättä ole samoja.
Tyytymättömyyden puute ei tee tyytyväiseksi eikä päin vastoin.
Täytyy tunnustaa ettei minulla ole hirveästi syitä tyytymättömyyteen!
Joten jospa vaihtaisimme tuon ERITTÄIN vain kohtalaisen omahyväiseksi?
...siisti asenteesi on tullut ilmi. En minä kaipaa todisteeksi kertomuksia rahakkaasta elämästänne. Kas, sekun ei tuo sitä kaipaamaa onnea kuitenkaan. Hyvää ja leppoisaa syksyä eräältä pienpalkkaselta yksinhuoltajalta.
Miten aloittaisin...tuumailen.
IItsekin olen 70-luvun äiti ja olen ollut muutaman vuoden kotiäitinä.
Siihen aikaan, vielä, oli monissa perheissä isä ainoa rahantuoja kotiin. Ja toimeen tultiin.
Mutta, tuo kommenttini "jokainenhan rahaa haluaa", oli tavallaan kommentti siihen, että naiset hakisivat rahakasta miestä tai ehkä päinvastoin. Eli "Onko se raha niin tärkeää kysyn, onhan se, että hengissä pysyn..."
Toisin sanoen, jokaisen pitää halutakin rahaa, jota ilman ei yhteiskunnassa tule toimeen.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vain sen vuoksi esimerkiksi minä, ottaisin varakkaan kumppanin. Se ei onnistu, jos ei ole muuta ominaisuutta mistä pitäisi.
Teidän elämänne on juuri sellainen, jonka olisin itsekin mielelläni vastaanottanut. Meillä jokaisella on kuitenkin erilainen elämän käsikirjoitus. Ehkä niin on tarkoitettukin, suruineen ja murheineen ja iloineen.
Tässä selityksen mauksi jotakin ...
sen passaaja Ei sinusta varmaan oliskaan siihen. Sinä täällä varmana asiana julistat, että mies tarttee passaajan ja se vaan se sinun mies tarttee sen passaajan. Muut ei tartte, ota huomioon.
Ällöttää lukea tuommosta tekstiä.
Tavallinen suomimies pärjää kyllä itsekin.
Kattelin pari päivää viestiäsi ja nyt päätin kuitenkin kommentoida.
Tuollaista kieltä käyttävä itse pärjääjä saa jäädä itsekseen.
Kuinkas passaaja voi olla objekti? Minä ymmärrän objektilla tekemisen kohdetta, eli passattavaa. Passaaja on tietysti toimija eli subjekti.
on toas suomen kielen rohvessoori pannu kaekkitietävän itsensä tyrkylle. hei vaen , oohan ihmisiks!
Oletko sitten eri mieltä, vai miten kommenttisi pitäisi tulkita?
pöljä luulet niin.
Minä ainakin tykkään olla passattavana, ja sellainen elämäntilanne minulla nyt onkin. Kotona huolehtivainen vaimoni täyttää kaikki toiveeni, ja Essolla Suhina Lempi tekee samoin. Elämäni on aika mukavaa, sillä minun pitää vain juoda keskaria ja jutella leukavia.
ei parisuhteilu pitäisi olla päivän ja elämän polttavimpia asioita enää. Mieluummin tässä iässä on subjekti ja mieluisa verbi siihen perään ;D
Kun on runsaasti yhteistä aikaa niin parisuhteilun merkitys vain kasvaa.
Tunnustaa täytyy että passaamisen jakauma on tasoittunut aktiivivuosiin nähden.
Niin kauan kun vastasin työnteolla perheemme tuloista oli passaaminen hieman, ei täysin, yksisuuntaista.
Nykyään pidän vaimon mukavuutta pikkuasioissakin tärkeämpänä kuin takavuosina.
Parisuhteilun merkitys kasvaa elämänsisällön muuttuessa ikääntymisen myötä!
Kohta 63v enkä taatusti ole ainoa suhteilija!!
Yllättävän monet miehet ovat sittenkin tässä ikäluokassa passattavia.
tietynlaista perääkin, että jotain passausta odottaa, vaikka en nyt välttämättä sitä kirjoita, että parisuhteeseen ajaudutaan sen takia.
Mielestäni lapsuuden koti on luonut miehelle mallin ja miten siellä roolit toimi, eli pesikö äitee pyykit ja valmistiko ruokaa jne, jolloin mies tavallaan odottaa sitä samaa käytäntöä omassakin avioliitossaan. Ehkä roolit nykyisin on enempi tasoittuneet ja mies ei odotakaan samoin kuin ennen passaamista.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kovaa kouluttamistahan tämä naisen kasvattaminen on ollut, sillä kriikinkukkonahan toi mamselli tahtoi alussa olla, mutta huomasi ilmeisesti, että vastapeluri on toivoton tapaus ja nykyisinhän toi tahtoo passailla, vaikka ei odottaisikaan. Tulee mieleen, että löystyykö myös naisen otekin ikääntyessä? )))
koulutan ukkoa...pakkohan se on...:)
koskaan ryhtynyt miestä kouluttamaan.
Olen valinnut valmiiksi hyvän ja olemme yhdessä kasvaneet. ;)
Siivoa ja tee ruokaa? Kuinka kauan olet jo kouluttanut?
tulee yhtenään...;) Sitkeä tapaus...mut niin oon minäkin..:DD
on sitten hienosti asiat...:) Silloin kun minä tuon otin,en huomannu ottaa selville kotitöitten taitoja....:DDDD
niin vanhan äijän. Olisit ottnut 10 vuotta itseäs nuoremman... Ai niin, niiltä nuoremmiltahan ei saa lypsettyä rahaa...
Monet naiset eivät itsekään osaa antaa itselleen muuta arvoa suhteessa kuin kotoiset puuhat ja miehen passaamisen. Niin taidettiin tyttöjä monessa perheessä opettaa.
Monet "tosimiehet" arvostavat naistaan vain kotitalouskoneena, hellan ääressä ja henkilökohtaisten palvelusten vuoksi.
Toiset ymmärtävät, että naisesta on moneen muuhunkin. Joissain tapauksissa vaimo voi olla sekä paras kaveri että rakastettu, jonka kanssa voi jakaa melkein kaiken. Molemmat haluavat hemmotella ja tulevat hemmotelluiksi. Kun rakastaessa toinen tulee itseä tärkeämmäksi, elämä maistuu ja sokeri sulaa suussa vanhanakin. ;))
Päinvastoin.
Vuosia passasin ja motkotukset vain sain kiitokseksi, jotta se siitä.
aina olla, vaikka minkälaista. Vaan mahtaakohan sinulla(kaan) niin monesta miehestä kuitenkaan (huonoa) kokemusta olla, että voit noin yleistää.