Kirjotan tämän, koska haluan kertoa omani ja ystäväni kokemukset. En yritä provosoida ketään. Jos joku kokee kirjoitukseni jollain tapaa ärsyttäväksi, niin on hyvä ja kirjoittaa vastauksen. En yritä millään tavalla yleistää tai haukkua ammattikorkeakoulussa opiskelevia.
Ehkä eniten toivoisin muilta neuvoja, miten tälläisessä tilanteessa pääsee jatkamaan yksin, kun ala on kuitenkin se mitä haluaa opiskellla.
Kun hain ammattikorkeakouluun, kerroin tuttavilleni ja koulussa esimerkiksi opolle, että minua vähän huolestuttaa miten ihmiset siellä käyttäytyvät. Minua neuvottiin olemaan huolehtimatta ja sanottiin, että ammattikorkeakoulussa opiskelevat ovat jo aikuisia. Mietin kuitenkin, että samoin sanottiin kun aloitin lukion. Toisin kävi, lukiolaiset olivat käsittämättömän epäkypsiä ja ilkeitä. Jos oli asiallinen ja ystävällinen, niin sai ties minkälaisen maineen. Jos antoi samalla mitalla takaisin, ei sekään auttanut.
Voiko siis edes ihmetellä, miksi hiukan epäilytti tämä ammattikorkeakoululaisten aikuisuus.
No, ainakaan minun koulussani (pääkaupunkiseudulla luonnonvara-ala) ihmiset ovat aivan ihmeellisen lapsellisia. Olen luonteeltani ystävällinen ja yritän tutustua rauhalliseen tahtiin muiden kanssa. Olen kuitenkin joutunut huomaamaan, että luokallani Vähänkin hiljaiset ja rauhalliset, ehkä hiukan ujot ihmiset, jätetään aivan surutta yksin. Ryhmätöitä varten ryhmityttäessä pyydetään toista olevaan yksin oma ryhmänsä...
Ensin ajattelin, että tämä koskee vain pääkaupunkiseudun ihmisiä (tiedän, yleistin), mutta sitten muistin ystäväni.
Ystäväni on vuoden vanhempi, ja opiskeli vuoden liiketaloutta Itä-Suomessa eikä valitettavasti sielläkään ihmiset yhtään paremmin käyttäytyneet.
Kun hän olisi pyytänyt luokkakavereita syömään, ettei yksin tarvitse istua, lähtivät nämä karkuun. Lapsellisuuden huippu taisi olla mykkäkoulun pitäminen ystävälleni, ja tämä tapahtui jo ensimmäisen viikon aikana.
Toivon, että muilla on ollut positiivisempia kokemuksia..
Ehkä eniten toivoisin muilta neuvoja, miten tälläisessä tilanteessa pääsee jatkamaan yksin, kun ala on kuitenkin se mitä haluaa opiskellla.
Kun hain ammattikorkeakouluun, kerroin tuttavilleni ja koulussa esimerkiksi opolle, että minua vähän huolestuttaa miten ihmiset siellä käyttäytyvät. Minua neuvottiin olemaan huolehtimatta ja sanottiin, että ammattikorkeakoulussa opiskelevat ovat jo aikuisia. Mietin kuitenkin, että samoin sanottiin kun aloitin lukion. Toisin kävi, lukiolaiset olivat käsittämättömän epäkypsiä ja ilkeitä. Jos oli asiallinen ja ystävällinen, niin sai ties minkälaisen maineen. Jos antoi samalla mitalla takaisin, ei sekään auttanut.
Voiko siis edes ihmetellä, miksi hiukan epäilytti tämä ammattikorkeakoululaisten aikuisuus.
No, ainakaan minun koulussani (pääkaupunkiseudulla luonnonvara-ala) ihmiset ovat aivan ihmeellisen lapsellisia. Olen luonteeltani ystävällinen ja yritän tutustua rauhalliseen tahtiin muiden kanssa. Olen kuitenkin joutunut huomaamaan, että luokallani Vähänkin hiljaiset ja rauhalliset, ehkä hiukan ujot ihmiset, jätetään aivan surutta yksin. Ryhmätöitä varten ryhmityttäessä pyydetään toista olevaan yksin oma ryhmänsä...
Ensin ajattelin, että tämä koskee vain pääkaupunkiseudun ihmisiä (tiedän, yleistin), mutta sitten muistin ystäväni.
Ystäväni on vuoden vanhempi, ja opiskeli vuoden liiketaloutta Itä-Suomessa eikä valitettavasti sielläkään ihmiset yhtään paremmin käyttäytyneet.
Kun hän olisi pyytänyt luokkakavereita syömään, ettei yksin tarvitse istua, lähtivät nämä karkuun. Lapsellisuuden huippu taisi olla mykkäkoulun pitäminen ystävälleni, ja tämä tapahtui jo ensimmäisen viikon aikana.
Toivon, että muilla on ollut positiivisempia kokemuksia..
Vastaukset 11
Vanhimmat
aikuisuus ei edellytä käytöstapoja. samanlaisia ihmisiä kaikki ovat ala- ja yläasteesta vanhainkotiin. vain kuolema olisi heille tarpeeksi hyvää.
Ryhmätöistä ulos savustaminen on tosi yleistä ja lapsellista. Opettajaksi opiskelevana sanon, että opettajan pitäisi tehdä ryhmät ja vahtia, että kaikki tekevät osansa. Eri ryhmät eri kerroilla. Muuten ryhmätyöstä saatava arvosana ei todellakaan kuvaa asian osaamista vaan sitä, kuinka hyvin oppilas on pedannut asiansa ryhmässä. Siis voi olla, että yksi tekee kaiken työn, josta muut nauttivat ilmaisen hyvän arvosanan muodossa tai vastaavasti hyväkin oppilas voi saada huonon arvosanan epämotivoituneessa ryhmässä, jossa kyseinen pinko on vain naurunasia kuin asiansa osaava ryhmätyön tekijä.
Kerro havainnoistani opolle ja useammalle opettajalle. Ehdota suoraan, että opettaja tekisi aina ryhmät, ja näytä vaikka tämä vastaukseni opettajalle. Tai kysy vaikka mielipidettä Opettajien ammattiliitosta. Jos teillä on luokanvalvoja tai ryhmänohjaaja tms. kerro hänelle. Perustele, miksi homma ei toimi niin kuin nyt. Ehdota muita kuin ryhmätöitä arvosteltavaksi. Esim. yliopistolla ryhmätöille lähinnä naureskellaan - siis opettajatkin. Ne eivät mittaa oikeasti mitään. Kyllä joskus ryhmätöitä tehdään mutta ne ovat ainoita, joita yliopistossa ei arvostella. Ne otetaan enemmän esitelmätyyppisesti. Siis niin, että laajalla kurssilla yksi ryhmä saa esiteltäväksi yhden teoria, toinen toisen, jotta kaikkien ei tarvitse lukea kaikkea. Esitys on tällöin vain informatiivinen. Ryhmätöiden teettämisessä on pitkälti kyse siitä, että opettaja pääsee helpolla. Hänen ei tarvitse juurikaan suunnitella oppitunteja eikä korjata yksityiskohtaisesti jokaisen omatekemää koetta!
Kun nyt et onneksesi lue mitään sosiaalialaa, voit aivan hyvin tuoda esille ryhmätöiden toimimattomuuden. Kaverini opiskeli sosiaalialaa AMK:ssa ja täytyy totuuden nimissä sanoa, että päättömältä touhulta se kuulosti. Heillä oli jopa ryhmätenttejä. Toinen kaverini kävi lähihoitajakoulun ja meno siellä oli aivan samanlaista kuin kuvauksesi. Et ole yksin, tee asialle jotain.
Tekstisi ei loukkaa luultavasti ketään.
ammattikorkeakoululaiset = aikuisia?
Samaa asiaa ihmettelen myös erään kaverini kohdalla, joka on puolestaan yliopistossa (kuten minäkin). Hän ei käyttäydy ollenkaan aikuismaisesti. Hän varastelee puheenvuoroja, lähtee kesken kaiken toisen seurasta pois kun toinen on puhumassa (sanoen: "joo mutta mäpä tästä nyt lähden"), on röyhkeä puheissaan jne. Ei ollenkaan tajua käytöstään eikä osaa myöskään siksi hävetä sitä. On täysnuija. Henkinen ikä ainakin käytöksen saralla olisi sellaiset kuusi viiva kahdeksan vuotta. Ylemmäksi ei yllä. En aio tosin enää olla tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa. Ihan syystäkin.
Olisit sanonut sille asiasta. Ei tuollaiset tajua ennen kuin niille älähtää niitten typeryydestä.
Yritän lohduttautua ajatuksella, että nyt viimeistään tiedän, että olisi pitänyt ärähtää. :)
ihan samoja kokemuksia yliopisto-opiskelijoista: biletys on elämän päätarkoitus, absolutisti jätetään tylysti pois "seurapiireistä". Ylipainoisille naisille ei vaivauduta edes puhumaan kuin selän takana (kovaan ääneen) tyyliin: "Kyllä ne on ihan JOTKUT MUUT TÄÄLLÄ jotka voisivat olla syömättä", ihan kuin ulkonäkö tekisi ihmisestä kuuron tai tyhmän jne. jne.
Pitää vain oppia sietämään tätä, eivät ihmiset lopeta tuollaista käytöstä vaikka kuinka vanhoja olisivat.
joku tollasta sanonut? Mikä ihmisiä vaivaa.. Itse opiskelen myös yliopistossa ja ihmettelen joskus niitä ihmisiä siellä. Aika paljon bimboja ja pelimiehiä. Ei mitään kiinnostusta akateemiseen sivistykseen.
Voi kun tietäisin, missä yliopistossa opiskelet niin voitaisiin mennä kahville puimaan kostosuunnitelmaa..
Täällä kolmas yliopistolainen, jota ei kiinnosta bileet ja juominen ja niinpä olenkin melkein ilman ystäviä... Täällä ei edes tervehditä, jos ei käy bileissä.
Se tosiaan on niin, että aikuisetkin ovat tyhmiä kuin saapas ja se on fakta. Se on pelkkä lapsen illuusio, että aikuiset muka olisivat jotenkin fiksuja ja osaisivat ottaa toiset huomioon. Muistaahan sen miten joskus 11-vuotiaana aina ajatteli, etteivät aikuiset ole ilkeitä jne.
Olen itse sitä mieltä, että suuri osa ihmisistä on järkyttävän tyhmiä ja yksinkertaisia. Suurin osa vanhoista tuttavistani ovat kauhistuttavan lapsellisia. Vasta lähiaikoina olen herännyt siihen todellisuuteen, että kolmeakymppiä lähentelevätkin ovat jotkut kuin 13-vuotiaita. Olen pari kertaa katsellut tuota tylsää Bigbrotheria ja siellä kolmekymppiset käyttäytyvät kuin olisivat yläasteella. Oma siskonikin (30v) ja hänen ystävänsä ovat joskus aivan käsittämättömän typeriä. Heitä olen kuskannut ja kuunnellut heidän juttujaan.
olen amk:ssa jäänyt ulos näistä ryhmätöistä. olen kysynyt, että pääsenkö mukaan niin todetaan, että me tehdään mieluummin kolmisin. eli yksin pakertamaan, tuntuu pahalta.
eipä se kypsyys ikää katso. nykyisellä työpaikallani, avokonttorissa viereeni istuva työkaveri ei edes tervehdi. ei tullessa eikä lähdettäessä. ihmettelen tätä suuresti. olisi mukava käydä vaikka työpaikkaruokalassa syömässä seurueessa, mutta ei.
Kyllä tuota samaa esiintyy jopa "aikuisten" työpaikoilla, yleisimmin 1980 ja 1990 luvuilla "valmistuneiden" tultua työelämään. 2000-luvulla tulleissa onneksi ko. ilmiötä esiintyy harvemmissa määrin.
Arvatkaa onko kiva, kun työkaveri, abt. 20 v nuorempi, sermin toiselle puolelle tullessaan ei huomenta toivota (yleensä myöhempään tulee) eikä vastaa poislähtö- eikä viikonlopputoivotuksiin. Puhuu henk.koht. puheluita melkein puolet työajasta. Ei puhu edes työasioista muuta kuin nuorempien "samaa aaltopituutta olevien" kanssa.
Ottakaa hyvät opiskelijat selvää, minne olette töihin menossa (teillä on varaa tehdä se); esim. työpaikan sairauspoissaolot, kysykää kuinka ihmiset työpaikalla voivat.
Älkää missään nimessä sitoko itseänne työnantajaan 24 h/vrk, vaatikaa ylitöistä korvaukset ja TESin mukaiset korvaukset työajan ulkopuolella suoritettavista matka-ajoista, kun kyseessä on päivärahallinen työmatka.
Yleensähän kokoukset on ajoitettu työaikaan, eikä sitä tule ajatelleeksi omalla ajalla matkustamista. Se kaikki on pois perheeltänne, jos ei nykyiseltä (sinkku), niin kenties tulevalta ja noita sopimuksiahan on vaikea muuttaa perhesuhteiden muututtua.
Toivottavasti teillä on vara valita työnantaja!