Huomenta!
Odotan kolmatta lasta rv35 ja miehelle ensimmäinen lapsi.
Kahdessa ekassa synnytyksessä oli mukana ex-mieheni ja 2lapseni isä joka tuntuu todella ikävltä näin jälkikäteen. Olen sellainen että tykkään rentoutua yksin tai siis en osaa rentoutua kuin yksin ja jo silloin en halunnut miestä mukaan synnytyksiin mutta tunkihan se sinne väkisin molempiin ja en sitten kehdannut sanoa mitään ja nuorikin olin silloin joten mies "pompotti". No nyt olen "kasvanut" hiukan vanhemmaksi ja nähnyt elämää ja tunnen itseni jos niin voin sanoa.
Eli tiedän ja tunnen että minun olisi paras keino synnyttää ihan yksin toki siis kätilö jne mutta ei siis tukihenkilöä tai sitten oma äitini jolla monta lasta tulisi mukaan koska meillä on kovin läheiset välit ja hänellä kova halu tulla mukaan ja hän minusta saisikin tulla koska olisi helpompi synnyttää naisen nähen joka itsekkin synnyttänyt ja siis hän haluaisin tulla. Nooh mutta mieheni taas haluaisi tulla kovasti synnytyksene ja kun varovasti puhuin aiheesta etten häntä haluaisi mukaan hän oikeen suuttui ja sanoi että varmasti tulee koska hänen kaikki kaverinsakkin ovat olleet mukana vaimojensa synnytyksessä ja että se on kuulemma itsestäänselvyys!! En halua että hän näkee kipuni ja tuskani ja muutenkin on ällöttävää että hän näkee mitään sellaista koska meillä ei nykyisin ole mitään seksielämää eikä mitään vastaavaa..tiedän kyllä mistä johtuu eli olen taatusti raskaana lihava ja oksettava jne..itse haluaisin todellakin mutta mies ei anna edes koskea itseensä!! Suututtaaa ja suomeksi sanottuna vitutt..!!! Mitä ihmettä teen?!? onko kellään muulla tälläistä ongelmaa ja miten aiotte tai olette asian ratkaisseet?
Lyhyesti vielä: Mies haluaa tai on päättänyt itse tulla synnytykseen ja itse en häntä halua mukaan vaan joko mennä yksin tai äitini kanssa. (ja jotenkin olisi ihana mennä toisaalta yksin ja ottaa omat musiikit mukaan ja oikein rentoutua ja heittäytyä ja "antautua" synnytykseen mukaan mutta tuntuu todella vieraalta että mies tulisi kerta ei minua edes halua koskea saatika halua minua tai mitään mikä tuntuu todella pahalta ja on pilannut itsetuntoni etten kehtaa edes alasti enää hänen kanssaan olla koska hän torjuu minut aina eikä halua minua. Viime yönkin itkin vaan asiasta ja hän vaan kääntä selkänsä ja alkaa kuorsata?!? TUntuu niin pahalta..kellekkään en ole kehdannut puhua tästä aiheesta koska olen kovin herkkä ja ujo ja todella vanhanaikainen ja täälläkin varmasti saan vaan vihaisia kommentteja ;( Kumpa joku auttaisi ja ymmärtäisi...en oikeasti edes tiedä haluanko enää olla ihmisen kanssa joka ei halua minua..rakastan häntä hyvin paljon ja en haluaisi erota kun vauvakin tulossa mutta onko se syy olla yhdessä..en ymmärrä enkä jaksa enää ymmärtää..pahoittelen pitkää kirjettäni;( TUntuu vaan niin pahalta;( itsentuntoni on mennyt nollaan tämän takia ja en tunne itseäni enää kohta edes "naiseksi"....kertokaa mitä teen?!? Kiitos jos edes joku jaksoi lukea:(
Odotan kolmatta lasta rv35 ja miehelle ensimmäinen lapsi.
Kahdessa ekassa synnytyksessä oli mukana ex-mieheni ja 2lapseni isä joka tuntuu todella ikävltä näin jälkikäteen. Olen sellainen että tykkään rentoutua yksin tai siis en osaa rentoutua kuin yksin ja jo silloin en halunnut miestä mukaan synnytyksiin mutta tunkihan se sinne väkisin molempiin ja en sitten kehdannut sanoa mitään ja nuorikin olin silloin joten mies "pompotti". No nyt olen "kasvanut" hiukan vanhemmaksi ja nähnyt elämää ja tunnen itseni jos niin voin sanoa.
Eli tiedän ja tunnen että minun olisi paras keino synnyttää ihan yksin toki siis kätilö jne mutta ei siis tukihenkilöä tai sitten oma äitini jolla monta lasta tulisi mukaan koska meillä on kovin läheiset välit ja hänellä kova halu tulla mukaan ja hän minusta saisikin tulla koska olisi helpompi synnyttää naisen nähen joka itsekkin synnyttänyt ja siis hän haluaisin tulla. Nooh mutta mieheni taas haluaisi tulla kovasti synnytyksene ja kun varovasti puhuin aiheesta etten häntä haluaisi mukaan hän oikeen suuttui ja sanoi että varmasti tulee koska hänen kaikki kaverinsakkin ovat olleet mukana vaimojensa synnytyksessä ja että se on kuulemma itsestäänselvyys!! En halua että hän näkee kipuni ja tuskani ja muutenkin on ällöttävää että hän näkee mitään sellaista koska meillä ei nykyisin ole mitään seksielämää eikä mitään vastaavaa..tiedän kyllä mistä johtuu eli olen taatusti raskaana lihava ja oksettava jne..itse haluaisin todellakin mutta mies ei anna edes koskea itseensä!! Suututtaaa ja suomeksi sanottuna vitutt..!!! Mitä ihmettä teen?!? onko kellään muulla tälläistä ongelmaa ja miten aiotte tai olette asian ratkaisseet?
Lyhyesti vielä: Mies haluaa tai on päättänyt itse tulla synnytykseen ja itse en häntä halua mukaan vaan joko mennä yksin tai äitini kanssa. (ja jotenkin olisi ihana mennä toisaalta yksin ja ottaa omat musiikit mukaan ja oikein rentoutua ja heittäytyä ja "antautua" synnytykseen mukaan mutta tuntuu todella vieraalta että mies tulisi kerta ei minua edes halua koskea saatika halua minua tai mitään mikä tuntuu todella pahalta ja on pilannut itsetuntoni etten kehtaa edes alasti enää hänen kanssaan olla koska hän torjuu minut aina eikä halua minua. Viime yönkin itkin vaan asiasta ja hän vaan kääntä selkänsä ja alkaa kuorsata?!? TUntuu niin pahalta..kellekkään en ole kehdannut puhua tästä aiheesta koska olen kovin herkkä ja ujo ja todella vanhanaikainen ja täälläkin varmasti saan vaan vihaisia kommentteja ;( Kumpa joku auttaisi ja ymmärtäisi...en oikeasti edes tiedä haluanko enää olla ihmisen kanssa joka ei halua minua..rakastan häntä hyvin paljon ja en haluaisi erota kun vauvakin tulossa mutta onko se syy olla yhdessä..en ymmärrä enkä jaksa enää ymmärtää..pahoittelen pitkää kirjettäni;( TUntuu vaan niin pahalta;( itsentuntoni on mennyt nollaan tämän takia ja en tunne itseäni enää kohta edes "naiseksi"....kertokaa mitä teen?!? Kiitos jos edes joku jaksoi lukea:(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kärsin lisäksi erittäin voimakkaasti synnytyspelosta mutta haluan yrittää kuitenkin alakautta koska edellisetkin synnytin niin vaikka oli todella vaikeat synnytykset.
voi sanoa tuntevasi itsesi, kun seuraavassa kappaleessa kerrot olevasi epävarma edes suhteen jatkuvuudesta.Synnytys on sinun kokemuksesi ja sitä ei millään miehellä ole oikeus pilata.Nyt vain tuntuu siltä että kostat miehesi torjumiset kieltämällä häneltä ainutlaatuisen kokemuksen.Se että oma äitisi tulisi mukaan vaikuttaa mielestäni vähän siltä että teidän välinen napanuora ei ole katkennut.Siinä voi olla syy sinun ja miehesi suhteen toimimattomuuteen.Sinuna juttelisin asiasta jonkun ulkopuolisen ja puolueettoman ihmisen kanssa (esim. neuvola).Mielestäni miehesi voisi hyvinkin tulla sairaalaan mukaan, mutta sairaalassa sitten patistaa jonnekkin muualle odottamaan.Niinhän se oli ennenkin että miehet odottelivat käytävässä ja naiset tekivät raskaan työn;).Sillä tavoin et loukkaa miehesi tunteita, koska synnytyksessähän saa sanoa mitä vaan.Huudat kätilöille että poistavat tuon helvetin äijän näköpiiristä, kun et muuten pysty keskittymään, niin kyllä äijä lähtee.
niin, kuten tässä jo joku sanoikin, kostokeinona sinun ei pitäisi sitä käyttää että kiellät mieheltä synnytyskokemuksen. Itseni on tehnyt myös mieli tehdä niin ja sanoa ettei mies saa tulla sairaalaan ollenkaan, koska en koe hänen tukeneen minua tarpeeksi. Lapsi on kuitenkin meidän yhteinen ja nämä asiat pitäisi yrittää käsitellä erillään. Minäkin olen välillä miettinyt suhteemme jatkuvuutta, mutta lapsen ja miehen suhteenhan tulisi jatkua vaikka meidän loppuisikin, enkä siksi tahdo riistää häneltä ensimmäisiä kokemuksia lapsestaan. Silti sinulla on oikeus oman kehosi yksityisyyteen ja jos todella haluat synnyttää yksin, tee niin. tässä oli kuitenkin jo jollain hyvä kompromissiehdotus, eli ota mies mukaan sairaalaan, käytävälle odottamaan kun työstät lapsen ulos, mutta pääseepähän laittamaan ekat vaipat ja pesettämään jne. Varmasti upea ja tärkeä kokemus hänelle.Jos mies on kovin kiivasluonteinen kertoisin hänelle päätökseni etukäteen ettei rupea raivoamaan sitten sairaalassa
..et ole yksin noiden tunteidesi kanssa. raskausaikana pienet asiat paisuvat norsun kokoisiksi ja siksi eroa ei saisi harkita tässä vaiheessa kun hormoonit on pilvissä ja mieli normaalia herkempi. miehesi ei voi tunteilleen mitää(jos ei haluta) ja tilanne palaa normaaliksi kun vauva on syntynyt. luota siihen.
lapsi on teidän molempien joten miehellä pitäisi olla oikeus päästä mukaan mutta tee selväksi että haluat hänen olevan syrjässä ja hiljaa ikäänkuin sivustakatsojana että saat keskittyä kuten haluat. sitten kun vauva on sylissäsi hän voi katkaista napanuoran ym. tunteiden myllerrys ja paha mieli ovat meilläkin päivittäinen riesa ja yksin minäkin itken kun mies ei jaksa aina oikein paneutua lohduttamiseen... minulle tulossa 4. lapsi ja miehelle tämä 1.
Moi,
En tiedä onko meikäläisen tulevan ensisynnyttäjän vastauksesta apua (vko 34), mutta vastaan kuitenkin. Ensinnäkin olen sitä mieltä, että kyseessä on sinun kroppasi ja sinä teet synnytyksessä suurimman työn, joten uskaltaisin väittää, että saat itse päättää tukihenkilöstä. Ikävä tietysti alkaa asiasta tappelemaan kotona. Lisäksi kyseessä on teidän perhe, teidän synnytys, teidän vauva, ei miehenne kaverien!
Itse ajattelisin, että äitini olisi viimeinen ihminen kenet haluisin synnytykseen mukaan. Miehelleni vetäisin todella herneet nenään, jos hän ei tulisi. Häntä jännittää varmaan synnytys enemmän kuin minua. Mutta haluan kyllä, että hän on minua tukemassa ja että näkee lapsi ei vain helposti "pullahda" maailmaan. (Aluksi hän yritti kyllä sanoa, että hän voi pyörtyä...ym. mutta sanoin, että sorry, tässä kohtaa saat kyllä tukea mua. Jos pyörryt, niin vilvoittelet ja tulet takaisin. Mieheni on sekä vauvan, että perheenperustamisidean isä.) Tämä siis vain esimerkkinä kuinka erilaisia ja yksilöitä me ihmiset olemme. Eli toivon, että pystyt tekemään itsellesi hyvän ratkaisun ja miehesi sen hyväksyy.
Mitä tulee miehesi käytökseen raskausaikanasi, ymmärtäisikö jos yrittäisit keskustella asiasta? Ehkä olet jo yrittänytkin. Kuulostaa aika pelottavalta, jos hän tosiaan on sitä mieltä, että raskaana oleva on lihava ja ällö! Kyseessä on kuitenkin yhteinen "projekti". Älä anna suhtautumisen vaikuttaa itsetuntoosi! Yritä kuitenkin keskustella miehesi kanssa näistä asioista aivan suoraan, jos hän ei kuuntele sinua, hän on täysi aasi (sorry!). Tietenkään häntä et voi seksiin "pakottaa", mutta hänellä pitäisi olla tilannetajua ja käytöstapoja kohdella sinua hyvin.
Parempi jos pystyisit keskustelmaan asiasta hiiltymättä/itkemättä...joillakin miehillä on tapana hermostua, jos nainen tunteilee. Tsemppiä ja muista nyt, että et anna miehen lytätä itsetuntoasia!
Mun mielestä synnyttäjällä on oikeus olla ja just rentoutua synnytyssalissa yksin jos hän niin tahtoo.En ole tällä hetkellä(vielä)raskaana, mutta jos luoja vielä suo, en haluaisi, että lapsen isä tulisi mukaan synnytykseen.Saa odotella vaikka käytävällä ja tulla syn.saliin vasta kun lapsi on syntynyt.Ekassa synnytyksessä lapsen isä(exäni) oli mukana.Siitä ei ollut mitään apua tai hyötyä.Suorastaan vitutti kun se siinä vaan istua kökötti ja toinen kärsii tuskissaan.Mut onneksi mulla oli ihana kätilö, joka esim.hieroi selkääni jne.Mieluiten ottaisin vaikka äitini synnytykseen mukaan tai siskoni,jolla kaksi lasta.
Moikka!
Minä otan kaksi tukihenkilöä: siskoni, joka on synnyttänyt jo kolmesti ja miehen. Minulle ja miehelle molemmille kokemus on ensimmäinen, ja jotenkin henkisesti tuntuu parhaalle ottaa mukaan rakas siskokulta, joka tietää mitä tapahtuu. Onpahan sitten mullakin joku vaatimassa jotain laitoksella ja pitämässä mun puolia, kun ei itse kuitenkaan älyä (eikä mieskään). Mieskin on tyytyväinen tähän ratkaisuun, koska tuolloin hän ei tunne oloaan avuttomaksi ja saa olla kuitenkin mukana. Ja sisko odottaa jo kovasti, että pääsis katselemaan pikkusiskoa kärvistelemässä tuskissaan. :) Mietipä josko ottaisit molemmat... Tuolloin voisit potkaista miehen käytävälle silloin kun siltä tuntuu, ja kuitenkin sinulla olisi vielä tukihenkilö.