..mikä sai teille aikaiseksi syömishäiriön. Harrastus? Ulkopuolisten kommentit kropasta? Joku median naiskuva?
Mietin vain pitävätkö nämä yleiset käsitykset anoreksiasta ja bulimiasta paikkansa.
Erityisesti tuota harrastuspuolta pohdin, kun oma kohta 12 v tytär harrastaa aktiivisesti balettia. Onko täällä ketään useamman vuoden klassista balettia tanssinutta joka kokisi että harrastuksen edistyessä olisi painokysymys noussut jotenkin ratkaisevaksi?
Mietin vain pitävätkö nämä yleiset käsitykset anoreksiasta ja bulimiasta paikkansa.
Erityisesti tuota harrastuspuolta pohdin, kun oma kohta 12 v tytär harrastaa aktiivisesti balettia. Onko täällä ketään useamman vuoden klassista balettia tanssinutta joka kokisi että harrastuksen edistyessä olisi painokysymys noussut jotenkin ratkaisevaksi?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minulla syömishäiröitä ei laukaissut mikään kommentti tai muiden arvostelu tai mikään sellainen. Aloin vain juoksemaan ja terveellistämään elämäntapojani (karsin herkkujen syömistä tms.) ja sitten kaikki vain pikku hiljaa alkoi riistäytyä käsistä. Juoksin melkein joka päivä, en voinut syödä enää monia ruokia, mistä ennen pidin, koska ajattelin, että ne ovat epäterveellisiä. En oikeastaan ole koskaan edes halunnut laihtua, joten siinä mielessä olen kai erikoinen anorektikko. Minulle syömisen vähentäminen liittyi jotenkin johonkin "hallitsemisen tunteeseen".
jep
.. minä itse tiedä, että sairastan ihan oikeasti anoreksiaa, jos olen laihduin runsassa puolessa vuodessa 56 kilosta 36 kiloon ja olen käynyt läpi osastohoidon, psykoterapiaa ja saanut diagnoosin taudistani. :P Onneksi nyt minut voi jo luokitella parantuneeksi.
Oon aina ollu oman tie kulkija joten ulkopuoliset ei voinu vaikuttaa vaikka saatettiin mulle aikas lailla huomautellakin että oon tukeva. Sit päätin saada rapakunnon nousemaan, juoksin hulluna ja ruoka vaihtui vain kasviksiin joten kyllä painokin romahti ja sekös mua yllytti ja kohta en antanut lupaa syödä melkein mitään, pää pöntössä heti jos kiellettyä meni kurkusta alas ja tosi niukoilla kaloreilla elin, en itekään tajunnu ongelmaa kuin vasta sitten kun sydän meinas tehdä tenän ja osasto hoitoonhan sitä joutui. Nyt on motivaatio paremmasta elämästä=)
Minä en ole varma onko minulla anoreksia, mutta jos on sen sain balettitunneista. Itse pidän baletista, mutta vihaan sitä suurta peiliä josta näkee itsensä, ja kaikki muut tytöt, ja sitten vaan alkaa vertailla itseään. Yleensä vältän sitä peiliä, mutta kun katson siihen, näytän läskiltä muihin verrattuna.
toisten kommentit koulussa sekä baletti opettajan kommentti että jos hieman laihtuisit mahasta niin susta tulis hyvä tanssija...ja laihduinhan mä sitte vauhdilla. törkeä kommentti aikuisen suusta nuorelle kasvavalle tytölle joka oli normaali painoinen, hieman lapsenomaista pyöreyttä löytyi vaan.
itse yritin lopettaa vuosia jatkuneen viiltelyn, joten yksi itsetuhometodi vaihtui toiseen. tosi fiksua. tosin mulla on aina ollut kieroutunut suhtautuminen mun omaan kroppaan ja muistan, että joskus ala-asteikäisenä yritin moneen otteeseen "harjoitella" oksentamista jne.
olen vetänyt johtopäätöksen, että itselläni tauti on jossain muodossa kulkenut mukana taka-alalla "alusta" asti ja vain odotellut puhkeamistaan. sisäänrakennettu juttu. mutta onneksi en ole lähellekään niin pahana kuin joitakin vuosia sitten.
syömishäiriö (tarkemmin sanottuna anoreksia) laukesi eräästä traumaattisesta tapahtumasta. Mua ei oo haukuttu melkein koskaan lihavaksi tms. joten ulkopuolisten kommentit eivät ole vaikuttaneet asiaan.
Samanaikaisesta koulukiusaamisesta ja vanhempien erosta johtunut stressi laukaisi ensimmäisenä.
Minulla syömishäiriön laukaisi lähinnä huono itsetunto, ujous ja veljien vuosien ajan kestäneet kommentit painostani ja takapuolestani. En tiedä, tarkoittavatko he sitä tosissaan vai härnäävätkö vain, mutta osasyyllisiä he silti tähän ongelmaani ovat.
Ensin sairastuin ilmeisesti ortoreksiaan, joka on nykyään muuttunut anoreksiaksi.
Mulla ainakin mm.baletin takia alkanu anoreksia, joka myöhemmin vaihtui siihen , että oon pro ana.
Omaan sairastumiseeni minun on vaikea sanoa mitään yksittäistä syytä. Olen aina omannut huonon itsetunnon,ja entisestään se laski kun jouduin pahoinpidellyksi. Ilmeisesti nämä yhdessä käynnistivät jonkunlaisen liiallisen itsekontrollin omaan kehoon.