Kun menestys satuttaa
Kun amerikkalainen näkee naapurinsa kurvaavan pihaan tuliterällä autolla, hän katselee sitä hetken ihastellen ja sanoo sitten vaimolleen: "Wow! Taidan itse ostaa samanlaisen, mutta nahkapenkeillä." Kun suomalainen ajaa pihaan uudella autolla, naapurissa olohuoneen verho heilahtaa ja mies kirskauttaa hampaiden välistä: "Menis’ perkele rikki!"
Kateudella on kulttuurissamme pitkät juuret. Se on osa kulttuuriperintöämme, johon kuuluu kaunaisuus, katkeruus, kyynisyys ja kateellisuus. Silti tuoreet tutkimukset osoittavat, että uusi sukupolvi näkee maailman vanhempiaan myönteisemmin. Uusin lista myydyimmistä lääkkeistä osoittaa kuitenkin toista.
Nykysuomen sanakirjan mukaan kateellinen ihminen ei suo toiselle hyvää ja hän haluaa itselleen hyvän, joka toisella on. Kateuden synonyymeinä psykologit pitävät pahansuopuutta, vihaa, tuskaa, ärtymystä, toisen oman haluamista, mustasukkaisuutta ja himoa.
Eduskunnan entinen puhemies, Riitta Uosukainen sanoi kerran, että Suomessa kateus on kiimaakin voimakkaampi. Kohta suomalaiset kuolevat sukupuuttoon. Sananlaskuperinteen mukaan kateus vie kalatkin järvestä. Nykyajassa se tosin tarkoittaa sitä, ettei pilkkikisoissa saisi voittaa enää palkintoja. Jään alla varmaan naurattaa.
Suomalaiset lottovoittajat pitävät usein tiedon äkkirikastumisestaan vain perhepiirissä, sillä muutoin ystävät ja tuttavat kaikkoaisivat. Yrittäjä ostaa mieluummin Toyotan kuin Mersun, etteivät asiakkaat kateellisena vaihtaisi tavarantoimittajaa. Vanha kansa tiesi, että kell’ onni on, se onnen kätkeköön.
Kateuden vastakohta on aidon ilon kokeminen toisen saamasta hyvästä ja menestyksestä. Kiitollisuus, anteliaisuus ja myötätunto ovat positiivisia tunteita ja asenteita, jotka pitävät pirun loitolla. Jo antiikin Kreikassa (400 eKr.) puhuttiin kateudesta "pahana silmänä". Se merkitsi katsetta tai silmäystä, joka vahingoittaa ihmistä.
Kateellinen ihminen kärsii itse eniten. Toisen menestys ja onnistuminen aiheuttavat alemmuuden, huonommuuden ja mitättömyyden tunteita. Kimi Räikkösen tai Jorma Ollilan miljoonat sen sijaan eivät juuri herätä kateutta, mutta kaverin saama pieni palkankorotus tai perintö ravisuttavat tunteita. Kade ei soisi vertaiselleen mitään hyvää.
Monet ovat pysyvästi kateudesta vihreinä. Heidän olisi syytä vaihtaa väriä – edes oman hyvinvoinnin parantamiseksi. Katkeroitunut mieli tuhoaa elämänilon ja vie ennenaikaiseen hautaan.
Kun amerikkalainen näkee naapurinsa kurvaavan pihaan tuliterällä autolla, hän katselee sitä hetken ihastellen ja sanoo sitten vaimolleen: "Wow! Taidan itse ostaa samanlaisen, mutta nahkapenkeillä." Kun suomalainen ajaa pihaan uudella autolla, naapurissa olohuoneen verho heilahtaa ja mies kirskauttaa hampaiden välistä: "Menis’ perkele rikki!"
Kateudella on kulttuurissamme pitkät juuret. Se on osa kulttuuriperintöämme, johon kuuluu kaunaisuus, katkeruus, kyynisyys ja kateellisuus. Silti tuoreet tutkimukset osoittavat, että uusi sukupolvi näkee maailman vanhempiaan myönteisemmin. Uusin lista myydyimmistä lääkkeistä osoittaa kuitenkin toista.
Nykysuomen sanakirjan mukaan kateellinen ihminen ei suo toiselle hyvää ja hän haluaa itselleen hyvän, joka toisella on. Kateuden synonyymeinä psykologit pitävät pahansuopuutta, vihaa, tuskaa, ärtymystä, toisen oman haluamista, mustasukkaisuutta ja himoa.
Eduskunnan entinen puhemies, Riitta Uosukainen sanoi kerran, että Suomessa kateus on kiimaakin voimakkaampi. Kohta suomalaiset kuolevat sukupuuttoon. Sananlaskuperinteen mukaan kateus vie kalatkin järvestä. Nykyajassa se tosin tarkoittaa sitä, ettei pilkkikisoissa saisi voittaa enää palkintoja. Jään alla varmaan naurattaa.
Suomalaiset lottovoittajat pitävät usein tiedon äkkirikastumisestaan vain perhepiirissä, sillä muutoin ystävät ja tuttavat kaikkoaisivat. Yrittäjä ostaa mieluummin Toyotan kuin Mersun, etteivät asiakkaat kateellisena vaihtaisi tavarantoimittajaa. Vanha kansa tiesi, että kell’ onni on, se onnen kätkeköön.
Kateuden vastakohta on aidon ilon kokeminen toisen saamasta hyvästä ja menestyksestä. Kiitollisuus, anteliaisuus ja myötätunto ovat positiivisia tunteita ja asenteita, jotka pitävät pirun loitolla. Jo antiikin Kreikassa (400 eKr.) puhuttiin kateudesta "pahana silmänä". Se merkitsi katsetta tai silmäystä, joka vahingoittaa ihmistä.
Kateellinen ihminen kärsii itse eniten. Toisen menestys ja onnistuminen aiheuttavat alemmuuden, huonommuuden ja mitättömyyden tunteita. Kimi Räikkösen tai Jorma Ollilan miljoonat sen sijaan eivät juuri herätä kateutta, mutta kaverin saama pieni palkankorotus tai perintö ravisuttavat tunteita. Kade ei soisi vertaiselleen mitään hyvää.
Monet ovat pysyvästi kateudesta vihreinä. Heidän olisi syytä vaihtaa väriä – edes oman hyvinvoinnin parantamiseksi. Katkeroitunut mieli tuhoaa elämänilon ja vie ennenaikaiseen hautaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämä ilmiö on havaittavissa erityisesti verkostomarkkinoijien keskuudessa. Heillä kilpavarustelu kohdistuu usein juuri autoihin. Sitten kuitenkaan ns. perse ei kestä "kallista" yhdeksänkymmenluvun tuontiautoa.
Katos tämäpä onkin mieleniintoista tämä katkeruus kateudesta ? Eli kateelliset vastustajat ovat syynä siihen, ettei verkostobisnekset luista ?
Näköjään vain verkostobisneksessä mukana olevilla on mustasukkainen tarve suojella verkoston "salaisuutta", koska vain silloin, kun potentiaalinen "asiakaskunta" eli värvättävät eivät tiedä asioiden todellista laitaa, pääsee itselleen kehittämään tienestejä, muille samaa lupailemalla ja omia autoja pihalla hehkuttamalla...
Kun VM:n ansaintajärjestelmiä repostellaan täällä palstalla, verkostoijissa näkyy samanlainen kärttyisyyden aura kuin taskuvarkaassa, jonka puuhat paljastetaan ja kaikki laittavatkin lompsansa takataskusta piiloon.
-Rolling Up The Dollar-
yksinkertaisilla ihmisillä liittyä verkostomarkkinointiin.
Vaikka ei itsellä niin kauheasti olisikaan intoa liittyä, niin varmuuden vuoksi liitytään kaverin alle, jotta ei sitten kateellisena tarvitse katsoa menestystä sivusta.
No siihenhän se menee, että viimeistään vuoden kuluttua alotuksesta tajutaan yhteenääneen, että kyllä meitä nyt on kusetettu ja pahemman kerran...
No jokku sitten varmuuden vuoksi liittyy vielä toisiinkin verkostoihin, kuten esim. OTURTI, joka on kaikki kusetukset kahlannut läpi ja ei taida vieläkään tajuta, että verkostomarkkinoinnin avulla sitä ei tule!
Lyhkäreissä saadun kuvan perusteella voin helposti kiteyttää, että Moven edustajien toiminta perustuu kateudelle. Asiaa myydään mahtavien tulojen, kiiltävien autojen, vip-korttien, shamppanjan, kauniiden naisten ja pintaliitoelämän avulla. Uudelle tunkille luodaan mielikuva siitä, miten on todella hienoa, ellei jopa "ihan parasta", että voi vip-kortillaan ohittaa muut yökerhon jonossa, kuinka kiiltävä ulkokuori on kaikista tärkein, kukaan ei saa luulla, että itsellä menisin yhtään huonommin kuin erinomaisesti (erinomaisesti siis nimenomaan rahallisessa mielessä, ts. sen määrässä).
Yritin esittää vastaväitteitä kutsumusammateista, jotka eivät aina ole Moven kaltaista myyntityötä. Eli entäs jos joku haluaakin olla automekaanikko, no matter what? Rahasta viis. Tähän liittyen, toin esille idean oman henkilökohtaisen hyvinvoinnin, etenkin henkisen, haalimista ja parantamisesta. Siis muuten kuin mammonalla, koska se on yleensä hyvin pinnallinen ja hutera peruste todelliselle hyvinvoinnille. Pinnalliset ihmiset elävät pinnallista elämää, jos tärkein asia on kulissin pystyssä pitäminen, niin mitä se kertoo ihmisen syvimmästä olemuksesta - onko hän varmasti oikeasti onnellinen tms, vai ajautuuko hän vetämään ranteet auki, jos ja kun kulissi kaatuu?`Tiedustelin vielä, että mitä vikaa on ajella taloudellisella autolla verrattuna 20 kertaa kalliimpaan malliin ja käyttää säästyneet rahat vaikka lasten kasvattamiseen...Miksi pitäisi kerätä enemmän kuin tarvitsee?
Tyytyä vähempään ei ole kateellisuutta, vaalia koko ajan enemmän näyttämisen tarpeen vuoksi taas on. Kun "tyytyy vähempään", ei tule ottaneeksi itselleen kateellisuuden taakkaa. Jos taas tarve on olla koko ajan olla materiassa ja kulissin kiiltävyydessä ympäristönsä korkeimmalla pallilla, on ikuisesti kateellisuuden vankina.
Oksettavin ihminen, mitä olen koskaan tavannut, olikin juuri se jamppa, joka esitteli moven "juttuja" minulle lyhkärissä...Kaverilla ei ollut mitään muuta motivaatiota kuin raha, raha ja raha. Tärkeää oli päästä katsomaan muita nenän varttaan pitkin.
Tota noin. 90-luvun autot olivat tuliteriä 90-luvulla. Tää saattaa tulla yllätyksenä, mutta sen jälkeen on valmistettuja ihan uusiakin.
Nykyään näitä 90-luvun "sporttiautoja" saa ostaa jo vaatimattomaan parinkymmenen tonnin hintaan. Hassua silti, että movettajien autojen omistajiksi on aina kirjattu GEMoney ja Handelsbanken rahoitus.
Se on tuo verkostomarkkinointi, jossa ne kaikkein kateellisimmat ihmiset ovat. Heillä täytyy olla vähän hienompi auto, vaikka siihen ei oikeasti ole varaa. Koko ajan täytyy korostaa omaa "menestymistään". Kun ei muilla tiedoilla ja taidoilla voida päteä niin sillä voi päteä, että osaa sen oman pyramidijärjestelmänsä vähän paremmin kuin ulkopuolinen kaveri.