Meillä on aikuinen poika, joka on aina ollut kamalan laiska. Kaikki hommat ovat jääneet kesken. Opiskelu, työ... Armeijan sentään sai loppuun, mutta kun sen jälkeen olisi pitänyt mennä työhön. Viikon päästä alkoi masentaa ja polvikin on kipeä. Kun sai lääkäreiltä tarvittavat paperit. Tuntuu masennus kadonneen ja polveenkaan ei taida paljon kolotella. Olen seurannut miten ketterästi jalka nousee, kun kukaan ei ole näkemässä. Olen alkanut pohtia voisiko joku todella mennä niin pitkälle, että teeskentelisi masennusta ja kipua. Ei siinä ihmisessä mitään vikaa ole, paitsi silloin kun pitää olla masentunut. Muuten tuntuu elämä sujuvan normaalisti. Nukkuu päivät pitkät syö ja makoilee. Valvoo yöt ja kiertää kylää. Aina kun kysyy työ asioista masentaa ja kolottaa, odottelee muka jotain tutkimusta tai leikkausta siihen polveen, onkohan sekin vain keksitty juttu. Mitenpä aikuista ihmistä kontroloisi... Outoa!
Voiko masentuneisuutta
teeskennellä ?
214131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
armeijakin kun on jo käytynä. Jos hän on masentunut, niin sitten lääkärin, mieluiten psykiatrin juttusille ja polviasiasta voisit kysellä vähän tarkemmin, esim. mihin tutkimukseen odottaa kutsua jne.
Ja jos kerran kyseessä aikuinen mies niin oman katon alle asumaan, siinä laiskamato (jos se sitä on ) saa kyytiä kun joutuu itse hankkimaan vuokra-ruoka ym.rahat.
Kyllä sun pojalla joku ongelma on jos arkipäivän asioiden hoitaminen tuntuu niin vaikealta. Oletettavasti se polvi kipu on teeskenteltyä, mutta kannattaa miettiä miksi hän tekee niin. Vastuun ottaminen saattaa pelottaa ja aikuistuminen. Jos sulla on poikas kanssa luottamus kunnossa, niin kannattaisi yrittää keskustella hänen kanssaan hänen tunteista. On todella järkyttävää olettaa että hän on vain laiska koska ei tee sitä tätä ja tota. Masentuneet ihmiset ihmiset reagoivat asioihin tavalla joka saattaa terveen ihmisen mielestä olla vain sitä laiskuutta. Itse kun masennuin en pystynyt ottamaan vastuuta mistään, ainoat asiat mitkä kiinnosti oli niitä mistä tuli hyvä olo, eli lähinnä päihteet.
Masentuneet ihmiset kuulevat liian usein ihmisiltä joilla ei ole mitään käsitystä masennuksesta, että nouseppas nyt siitä sängystä ja mennään vaikka lenkille niin kyllä se olo siitä piristyy ja että, ottaisit nyt itseäs niskasta kiinni. Monen ihmisen mielestä masennus on vain pelkkää laiskuutta, todella ikävää.
Suosittelen kyllä kysymään pojaltasi, että onko kaikki hyvin? Ja apua on saatavilla, ei masennuksen pitäisi olla nykypäivänä enää tabu. Yli 200 000 suomalaista käyttää päivittäin masennuslääkkeitä. Ymmärrän kyllä sen että niiden hakeminen apteekista voi olla kyllä ison kynnyksen takana.
Pahoittelen jos vaikutin jotenkin hyökkäävältä, mutta mulla nousee aina karvat pystyyn kun masennuksen yhteydessä käytetään sanaa laiskuus.
Tsemppiä
Aikoinaan kun masennuin ekan kerran ja asuin vielä vanhempieni luona, en saanut mistään ymmärrystä. Vanhempieni tilanne oli sellainen, ettei heille voinut puhua masennuksesta. Olin tosi yksin. Kotona en tehnyt juuri mitään ja sain kuulla olevani laiska. Kun itsemurha-ajatukseni kuitenkin tihkuivat vanhempieni tietoisuuteen, he olivat vain vihaisia. Sen jälkeen eristäydyin heistä vielä kauemmas. Kävin silti lukion loppuun ja ulkoisesti klaarasin jotenkin. Nyt kun ajattelen tilannetta, niin kyllä olisi auttanut, jos olisin saanut ymmärrystä ja jos olisi ohjattu ammattiauttajalle.
Jos ap:n pojalla on jonkin verran toimintakykyä, niin sehän on vain hieno juttu. Hoitamattomana masennus yleensä pahenee ja sitten voikin olla, että poika ei liikahda enää minnekään tai alkaa ryyppäillä tms.
Lääkärit eivät yleensä tee vääriä diagnooseja masennuksen suhteen. Ennemminkin masennus on alidiagnosoitu sairaus.
Oli hyvä saada tietää miltä toisista on tuntunut siinä tilanteessa. Hän on saanut apua tähän masennukseen. Mutta pystyykö ihminen parantumaan vain olemalla kotona ja syömällä lääkkeitä?
Kyllä minä ymmärrän että, masennus on vakava juttu. Enkä väheksy sitä. Mutta tunnen vain hänet niin hyvin ja ajattelin että, jopa tälläinen teeskentelykin voisi onnistua häneltä. Mutta masennus taitaa olla ihan totta hänen kohdallaan.
Miten tulevaisuus? Voiko koskaan elää normaalia elämää, perhe yms asiat????
olla jotain muuta kuin masennus? Eivätkö ADD-tyyppiset ihmiset esim. saata vältellä ryhtymistä ponnistelua vaativiin juttuihin.
käsittää että masennus invalidisoi ihmisen.
Ei kertakaikkiaan pysty suoriutumaan kaikista
arjentehtävistä. Ei edes lenkkeilystä vaikka kuka
kuinka rukoilisi "ota itseäsi niskasta kiinni ja tee tuota ja tätä".
Siis: masennus todellakin invalidisoi potilaan.
Toiset eivät vaan viitsi mennä töihin jos elättäjä löytyy. Rupes herättää poikaa aamulla tamppaa mattoja ym. Jos poika saa jostain korvauksia, niin silloin pyydät osan rahoista itselles ruokarahoiksi.
ÄLÄ RUPEA ELÄTTÄÄ AIKAIHMISTÄ!
Nyt tiedetään ehkä masennuksesta enemmän kuin aikaisemmin. Jos et hoida masennusta, siitä voi tulla myöhemmin pahempia oireita. Vihoviimistä on sanoa masentuneelle, että ota itseesi niskasta kiinni!
Ennen, niinkin äsken kuin 60-luvulla puhuttiin yleisesti: kyllästymisestä!
Masennus tarkoitti vain vakavaa depressiota ja toimintakyvyttömyyttä esim. jonkun onnettomuuden jälkitilana, läheisen kuoleman tai muun katastrofin aiheuttamaa syvää voimattomuutta.
Nykyään "masennus" on keino päästä helpolla, saada sairaslomaa ja TALOUDELLISTA HYÖTYÄ.
Teeskentely ja luulottelu on paljon yleisempää kuin kehdataan tunnustaa. Diagnoosin saa kuka vaan itkupilli tai muuten nahjus ja lääketeollisuus porskuttaa lääkäridealereineen.
Vai kaiken maailman itkupillit saa sairaslomaa ja yhteiskunnan rahoja. Jus niin taidat olla todellinen idiootti. Mitä sä tällä palstalla edes teet, täällä aikuiset ihmisiet yrittää keskustella asioista. Mene vaikka habbo hotelliin ku siel on enemmän sun ikäst porukkaa. Tässä on osoite http://www.habbohotel.fi
Vinkin edelliselle.Hyvä!
Sairauspäiväraha nyt vaan on hintsusti suurempi kuin työmarkkinatuen peruspäiväraha, että silleen. Ja jos joku (metkaa että luulitte heti puhuttavan teistä) ei osaa näytellä, hyvä niin. Mutta helvetin moni osaa, ja myös sen tekee. Myös työssäkäyvät, kynnys on matala kun diagnoosin ja lomaa saa aina.
Työtä tehdään muutenkin tarpeeksi.
Olen itse kokenut todella vaikean masennuskauden. Jos todella on sairastunut, teeskentely on mahdotonta.
Kerron oman tarinani lyhykäisesti. Kun sairastuin masennukseen, en jaksanut tehdä mitään. Halusin vain nukkua ja kaikki muu tuntui aivan mahdottomalta. En uskaltanut käydä kaupassa, pankissa tms. Kartoin kaikkia paikkoja joissa oli muita ihmisiä. Kotona ollessani laitoin ovat lukkoon ja verhot kiinni, ettei kukaan tulisi käymään. En pitänyt itsestäni huolta, nukuin yöt samoissa vaatteissa mitä käytin päivälläkin. Aamulla oli kamalaa nousta ylös!Myös alkoholin käyttö tuli kuvioihin.
Kerroin silloiselle puolisolleni vaikeuksistani, hän sanoi että kuvittelen kaiken. Ja minun täytyy ottaa itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Luulin todellakin että vika on minussa.
Sitten sisareni avulla pääsin lääkärin juttusille. Sen jälkeen kävin psykologin ja psykiatrin luona. Minulle annettiin Citalopharm lääkitys joka jatkuu tänä päivänäkin. Tällä hetkellä elän hyvin tasapainoista elämää, käyn töissä ja pidän yhteyttä ystäviini ja sukulaisiini.
Minäkään en oikein usko tuohon teeskentelyn mahdollisuuteen pitemmän päälle. Olen ollut jo hyvin kauan masentunut enkä valitsisi tällaista elämää vapaaehtoisesti. Aamulla herään pahaan oloon, en jaksa pukea, en syö ja verhot jäävät avaamatta. Pitkin päivää harhailen huoneesta toiseen ja käyn netissä, mutta en jaksa kiinnostua mistään. Jos ovikello soi, en missään tapauksessa avaa ovea. Näin päivä kuluu, kunnes otan illalla nukahtamislääkkeen ja yritän nukkua. Haluaisiko joku oikeasti olla minun asemassani päivästä ja viikosta ja kuukaudesta toiseen?
Ei meillä sitten mitään masennusta ole. Hyvin tuo jaksaa. Puolilta päivin , kun herää puolituntia suihkussa, syö ja makoilee iltapäivään ja sitten lähtee autolla kylille. Palailee sopivasti syömään ja taas kylille ja sitten kotiin loikoilemaan. Valvoo kaiket yöt. Joten nukuttaahan se aamulla. Joten taitaa siinä sitä teeskentelyä olla mukana. Masennus voi olla hänellä sitä jota jokainen joskus kokee, kun mikään ei oikein suju eikä jaksa kiinnostaa. Oikeasti masentuneen elämä ei varmaan todellakaan ole noin "helppoa". Voi kun itse tajuaisi tarttua elämäänsä. Kun ei koskaan ole mistään tarvinnut kantaa vastuuta, ei jaksa tarttua mihinkään hankaliin ongelmiin. Pitäisi saada ammatti, mutta kun työn tekeminen ei huvita. Niin miksi pitäisi opiskela ja kun sekään ei näytä huvittavan. Seinähän siinä on vastassa, tulevaisuutta ei ole. Paitsi jos jaksaa tuota samaa eläkkeelle saakka.
Muistakaahan että masennusta on aika monenlaista. Itse esimerkiksi kykenen tekemään kotitöitäkin jopa. Ei hyvänen aika kaikki pode samanlaista masennusta!
ihan hyvin. En olisi sinun tapauksessa kovin huolissani. Voishan kaveri kylläkin käydä jossain asiantuntijoille juttelemassa. Aina helpottaa kun saa varmuuden. Toivon sinulle kaikkea hyvää!
itselläni voi mennä viikkokin putkeen ns. ihan normaalia elämää, mutta sitten tulee kolmen-neljän päivän apatia- ja kärsimysputki, jolloin sängystä nouseminen, suihkussa käyminen, vaatteiden pukeminen ja syöminen on ylivoimaista. Ja sitten se menee ohi ja jatkan taas normaalilla elämällä.
Kai masennusta voi näytellä siinä missä tervettäkin. Seuraile tilannetta jonkin aikaa: jos pojalla on lääkitys kohdillaan, pitäisi normaalin elämän alkaa kiinnostaa puolen vuoden-vuoden aikana. Jos ei ala, pitää poika toimittaa terapiaan: tällöin on kyseessä joko tosi vakava masennus tai sitten joku muu sairaus, johon todennäköisesti myös tarvitsee hoitoa.
No voihan sitä teeskennelläkin. Mutta tulee vain Mieleeni tulee, että miten on hänen sosiaalisuutensa
laita? Jos on jotenkin yksinäinen ja sosiaalisesti rajoittunut niin sekin aiheuttaa masennusta. Olisi hyvä tietää elämäntilannetta enemmän.
Minä tiedän lähipiiristä kyllä yhden joka tiesi saavansa sairaslomaa, kun kävi päätohtorilla valittamassa ja oli lisäksi työtön. No hoidot jätti kesken justiinsa mutta sai kuitenkin päivärahat.
Ei masennus aina välttämättä näy päälle päin.
kehtaa väittää et masennnus olis teeskentelyä,jotta saa rahaa sossusta?, ite en saa sitä pikemminkin menetän hikisen opintotuen mikäli saikulle meen, masennus on sairaus, kun ei tunne mielihyvää mistään,tuntuu että ihmiset loittonevat sinusta vaikka loittonet heistä, et tiedä enää oikein rakastatko esim puolisoasi, asiat tuntuvat raskailta,päivät unohtuvat, teet asioita ja et tiedä oikein miksi teet niitä, se on kuin sisällä palanut liekki olisi sammunut, urheilu ei enäää tuota hyvää oloa ja tunnet että voit lähteä vaikka ilman housuja illalla pihalle koska kukaan ei huomaa sinua, asiat tuntuvat kaukaisilta ja huomista ei näy, on vain tämä hetki, ikäänkuin elämä alkaisi alusta vähän väliä, minuutit vaihtuvat tunneiksi,tunnit päiviksi, päivät viikoiksi,viikot vuosiksi, puhumattakaan fyysisitä oireista, ei nälkää,pääkipuja,pahaa oloa,ummetusta,unettomuutta,heikkoa oloa, pistelyä, välillä tuntuu että olisi pala kurkussa joka pitää minun itse kaivaa veitsellä ulos, mutta paikoilleen jääminen ei auta, siksi olen menossa hoitoon, toivo, toive paremmasta auttaaa jaksamaan läpi tämän ja niin myös huomisenkin päivän