ahdistaa istua omassa yksinäisyydessä
välillä en edes välitä siitä, sillä viihdyn yksinäni. Mutta en halua tv:tä katsoessani vain ajatella että minullakin voisi olla ystävän kanssa yhtä mukavaa kuin noilla tuolla tv:ssä--- Onko tämä elämää, katsoa muiden "elämää" tv-sarjoissa ja unelmoida samaa itselle. Mitä voin sanoa kokeeni elämässä... Haluan riidellä ystäväni kanssa, joutua hölmöihin tilanteisiin ja nauraa silloin kun hauskaa. Haluan että meilläkin olisi niitä asioita joita kukaan muu ei tiedä. Haluan että voin kertoa nolotkin asiat ja itkeä ystäväni nähden.
On minulla kavereita, mutta ainut aika kun näen heitä on koulussa, ja sen ulkopuolella silloin kun koko luokka lähtee jonnekin juhlimaan... Haluaisin olla mukana muutenkin, käydä heidän kanssaan elokuvissa, juhlimassa, syömässä, mitä vain..
Mutta onko minussa vika kun kukaan ei ota minuun ikinä yhteyttä? Lomalla kukaan ei lähettänyt minulle viestiä, paitsi kouluasioista kysyessään..ei edes syntymäpäiväonnittelua, joten minä lopulta lähetin viestejä kysyäkseni mitä heille kuuluu. Tuntuu että ketään ei kiinnosta mitä minulle oikeasti kuuluu, eivätkä muista mitä olen heille kertonut. Kuuntelenko liikaa, mutta en itse avaudu?
Onko ujo ihminen ulkokuoreltaan töykeä? Luin jostain että ujo hiljaisuus tai vähäsanaisuus voi näyttää ulospaäin välinpitämättömältä ja ylpeältä käytökseltä. En minä halua olla sellainen! En ole yltiösosiaalinen ihminen joka on heti kertomassa itsestään, mutta eikö ujoutta tosiaankaan huomata tai ymmärretä että aivan heti en halua avautua vaan antaa ajan kulua..
välillä en edes välitä siitä, sillä viihdyn yksinäni. Mutta en halua tv:tä katsoessani vain ajatella että minullakin voisi olla ystävän kanssa yhtä mukavaa kuin noilla tuolla tv:ssä--- Onko tämä elämää, katsoa muiden "elämää" tv-sarjoissa ja unelmoida samaa itselle. Mitä voin sanoa kokeeni elämässä... Haluan riidellä ystäväni kanssa, joutua hölmöihin tilanteisiin ja nauraa silloin kun hauskaa. Haluan että meilläkin olisi niitä asioita joita kukaan muu ei tiedä. Haluan että voin kertoa nolotkin asiat ja itkeä ystäväni nähden.
On minulla kavereita, mutta ainut aika kun näen heitä on koulussa, ja sen ulkopuolella silloin kun koko luokka lähtee jonnekin juhlimaan... Haluaisin olla mukana muutenkin, käydä heidän kanssaan elokuvissa, juhlimassa, syömässä, mitä vain..
Mutta onko minussa vika kun kukaan ei ota minuun ikinä yhteyttä? Lomalla kukaan ei lähettänyt minulle viestiä, paitsi kouluasioista kysyessään..ei edes syntymäpäiväonnittelua, joten minä lopulta lähetin viestejä kysyäkseni mitä heille kuuluu. Tuntuu että ketään ei kiinnosta mitä minulle oikeasti kuuluu, eivätkä muista mitä olen heille kertonut. Kuuntelenko liikaa, mutta en itse avaudu?
Onko ujo ihminen ulkokuoreltaan töykeä? Luin jostain että ujo hiljaisuus tai vähäsanaisuus voi näyttää ulospaäin välinpitämättömältä ja ylpeältä käytökseltä. En minä halua olla sellainen! En ole yltiösosiaalinen ihminen joka on heti kertomassa itsestään, mutta eikö ujoutta tosiaankaan huomata tai ymmärretä että aivan heti en halua avautua vaan antaa ajan kulua..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sinulla on tosi paljon samanlaiset toiveet ystävästä kuin minulla ja yksinolosta samanlaisia mietteitä.
Mistä ja minkä ikäinen olet?
Itä-suomesta, 19v
Mitä paskan väliä sillä on miten kärsimysten yläpuolelle noustaan.
Meditaatiotekniikat opastavat sinut mielen tasapainoon-ja hallintaan.
Ohjeitahan saat kirjastoista ja kuukkelistakin.
Näillä meditaatioakteilla muutetaan
kehon luonnollisia välittäjäaineita
hyötykäyttöön.
elämääs
Oletko ujo sillä tavalla, että otat välinpitämättömän ihmisen roolin ja odotat salaa, että toinen maanittelisi sinua keskusteluun? Tuollaista ujoutta ei ainakaan osata tulkita ujoudeksi, vaan ihan vain sellaiseksi miltä se näyttää (piittaamattomuudeksi siis). Mutta kun kerroit kuuntelevasi muita hyvin, tuli vaikutelma ettet toimisikaan tuollalailla. Se on hyvä ettet, sillä muunlainen ujous yleensä ymmärretään. Jos olet vähäsanainen aluksi, kyllä ihmisten luulisi tajuavan, ettet vain keksi juuri sillä hetkellä mitään sanottavaa, eikä niin että he luulisivat sinua tylyksi.
Minäkin pidän siitä, että jonkun ihmisen kanssa voi itkeä ja nauraa, mutta en kuitenkaan haluaisi että elämäni olisi kuin mitäkin saippuasarjaa. Liian lapsellista riidellä jonkun kanssa päivästä toiseen. Oikea elämä on paljon tasaisempaa. Ja niin kuuluukin. :)
kiitos rakentavasta kriitiikistä/vastauksesta! Sai miettimään.. toivottavasti en ole tuo piittaamattoman oloinen tyyppi. Pitää vähän omaa käytöstänsä tarkastella. Ja ei, en toivo elämästäni KauniitajaRohkeita :D Kaikkea kohtuudella, mutta kun edes joskus