Niin, lentokoneeseen pitäisi nousta ensi viikolla. Matka kestää vain noin tunnin, mutta tunti on pirun pitkä aika kuvitella kuolevansa.
Paniikkihäiriökohtauksia mulla ei ole ollut nyt muutamaan kuukauteen. Olen hoitanut itseäni "siedätyshoidolla" eli hakeutunut ahtaisiin ja suljettuihin paikkoihin, sillä yleensä sellaisissa paikoissa kohtaus tulee. Onpa ollut hiton hyvä tunne, kun on selviytynyt siedätyksestä hengissä!
Mun kohtaukseeni kuuluu hillitön kuumuus, ilman loppumisen ja tilan riittämättömyyden tunne. Ulos on päästävä, hinnalla millä hyvänsä. No, ongelma on nyt siinä, että koneeseen on pakko nousta, ja pelkään, että kohtaus tulee siellä. On vissiin äärettömän epäterveellistä avata koneen ovea kymmenen kilometrin korkeudessa Saimaan yllä...
Paniikkikohtaukset saivat alkunsa toissa talvena äärimmäisen stressaavassa elämäntilanteessa. Nyt kun elämä on uomissaan, eikä mitään hätää ole, kohtaukset on hävinneet, tai ehkä olen oppinut vähän hallitsemaan niitä. Kun tulee SE tunne, sanon itselleni, että elä kehtaa, iso akka, ja niinpä hiipivä hulluus palaa takaisin juurilleen.
Mitä siis teen tämän lentsikka-asian kanssa?? Jospa itsehillintäni pettääkin juuri siellä... jos ja jos. Jos.
Paniikkihäiriökohtauksia mulla ei ole ollut nyt muutamaan kuukauteen. Olen hoitanut itseäni "siedätyshoidolla" eli hakeutunut ahtaisiin ja suljettuihin paikkoihin, sillä yleensä sellaisissa paikoissa kohtaus tulee. Onpa ollut hiton hyvä tunne, kun on selviytynyt siedätyksestä hengissä!
Mun kohtaukseeni kuuluu hillitön kuumuus, ilman loppumisen ja tilan riittämättömyyden tunne. Ulos on päästävä, hinnalla millä hyvänsä. No, ongelma on nyt siinä, että koneeseen on pakko nousta, ja pelkään, että kohtaus tulee siellä. On vissiin äärettömän epäterveellistä avata koneen ovea kymmenen kilometrin korkeudessa Saimaan yllä...
Paniikkikohtaukset saivat alkunsa toissa talvena äärimmäisen stressaavassa elämäntilanteessa. Nyt kun elämä on uomissaan, eikä mitään hätää ole, kohtaukset on hävinneet, tai ehkä olen oppinut vähän hallitsemaan niitä. Kun tulee SE tunne, sanon itselleni, että elä kehtaa, iso akka, ja niinpä hiipivä hulluus palaa takaisin juurilleen.
Mitä siis teen tämän lentsikka-asian kanssa?? Jospa itsehillintäni pettääkin juuri siellä... jos ja jos. Jos.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyviä konsteja:
- juttele jonkun kanssa lennon aikana
- kuuntele musiikkia mp3-soittimella tms koko lennon ajan
- lue jotain
- aina välillä hengitä pari kertaa syvään niin että vatsassakin tuntuu
- koeta saada paikka käytävän vierestä
- mene koneeseen ensimmäisten joukossa niin että siellä on vielä tilaa
Joo.. joskus muksuna olen ollut koneessa muutaman kerran ja silloin ei ollu mitään ongelmia mut sairastuin paniikkihäiriöön 1999 ja sen jälkeen lentokone on ollut se paikka johon en lähde. Suurin huoli on se, että en luota itteeni niin paljon että saan rauhoiteltua itteni paniikista "ulos". Ja sitä myötä suurin syy olla lentämättä on että aiheutan jonkun vaaratilanteen siellä yläilmoissa, että kohtaukseni takia kanssamatkustajat joutuvat vaaraan. En voi ottaa sellaista riskiä. Matkustelen mieluummin maita pitkin =)
Itselläni ollut kerran paniikkikohtaus lentokoneessa 3 ja puoli tuntia eli koko sen ajan kun lento kesti...Oli yhtä tuskaa ja melkein pelkäsin etten kuolekaan...
Selviät varmasti hengissä tuosta lennostasi, vaikka tuskin se mikään miellyttävä kokemus on kuitenkaan:( Tsemppiä matkaan kuitenkin!
Lentopelko poistuu sopivalla rauhoittavalla lääkityksellä. Käyhän juttelemassa lääkärin kanssa.
jos saisit ajatukset pois itsestäsi ja tuntemuksistasi - eli siis jotain muuta ajateltavaa.
Itselläni on ainakin helpottanut esim. keskittyminen sanaristikkolehteen. Typerä konsti, mutt mulle toimi.